Glen Travis Campbell (22. huhtikuuta 1936 – 8. elokuuta 2017) oli yhdysvaltalainen muusikko, laulaja ja näyttelijä, joka syntyi Billstownissa, Arkansasissa. Lähes kaikki hänen sooloteoksensa lukeutuvat kantrimusiikin lajityyppiin, mutta uraan kuuluu myös runsaasti rock- ja popmusiikin vaikutteita. Ennen soolouran vakiintumista Campbell toimi kysyttynä sessiomuusikkona Los Angelesin studioilla, ja hän soitti kitaraa muun muassa The Monkeesin kappaleessa "Mary, Mary". Lyhyeksi ajaksi hän liittyi myös The Beach Boys -yhtyeeseen korvaamaan sairaana ollutta Brian Wilsonia.

Televisio ja esiintyminen

Campbell esiintyi televisiossa useissa ohjelmissa ja oli vakiokasvo 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun viihdeympäristössä. Hän vieraili muun muassa The Smothers Brothers Comedy Hour -ohjelmassa, ja vuosina 1969–1972 hän isännöi omaa viihdesarjaansa The Glen Campbell Goodtime Hour, joka nosti hänen suosiotaan ja toi kantrimusiikkia laajemmalle yleisölle.

Hitit ja yhteistyöt

Campbellin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Galveston", "By The Time I Get to Phoenix", "Wichita Lineman", "Try a Little Kindness", "Gentle On My Mind", "Sunflower" ja "Hey Little One". Monet näistä hiteistä syntyivät tiiviissä yhteistyössä säveltäjä Jimmy Webbin kanssa, ja esimerkiksi "Gentle On My Mind" oli John Hartfordin kirjoittama. Campbell voitti uransa aikana useita arvostettuja palkintoja, mukaan lukien Grammy-palkintoja, ja hänet nähtiin usein tienraivaajana kantri–popin risteyskohdassa.

Vuonna 1975 hän saavutti uransa suurimman singlehittinsä "Rhinestone Cowboy" -kappaleella. Kappaleesta tuli laaja ilmiö, ja strassipäällysteiset, näyttävät asut nousivat laajempaan suosioon osana kappaleen imagoa.

Uran käänteet ja henkilökohtainen elämä

Campbellin uran tempo hidastui 1970-luvun lopulla. Julkisuuden paine ja henkilökohtaiset suhteet, kuten romanssi paljon nuoremman kantrilaulajan Tanya Tuckerin kanssa, saivat median huomion ja vaikutti hänen julkisuuskuvaansa. Hän vähensi levytyksiä ja julkisia esiintymisiä hetkellisesti.

Hän palasi kuitenkin myöhemmin studioon ja televisioon, ja 1990-luvulla kiinnostus hänen musiikkiaan ja uraansa kohtaan virkistyi. Henkilökohtaiset vaikeudet saivat toisinaan yhtä paljon huomiota kuin musiikki, esimerkiksi kun Campbell pidätettiin rattijuopumuksesta. Silti hänen kappaleensa ja tyyliensä ovat säilyttäneet ajoittaista suosiota ja läsnäolon populaarikulttuurissa.

Alzheimerin tauti, jäähyväiskiertue ja kuolema

Vuoden 2010 lopulla Campbell sai diagnoosin Alzheimerin taudista, ja hän kertoi tilanteestaan julkisesti kesäkuussa 2011. Diagnoosin jälkeen hän julkaisi saman vuoden aikana albumin Ghost on the Canvas, joka nähtiin osana hänen viimeisiä studiojulkaisujaan. Campbell lähti myös jäähyväiskiertueelle, jonka hän päätti lopulta marraskuussa 2012. Hän kuoli tautiin 8. elokuuta 2017 Nashvillessä, Tennesseessä 81-vuotiaana.

Perintö

Glen Campbellin perintö näkyy kantrilaulajana, sessiokitaristina ja viihdetaiteilijana. Hänen puhdas, tunteikas äänenkäyttönsä, kitaransoittonsa sekä kykynsä yhdistää kantria ja poppia tekivät hänestä esikuvan monille myöhemmille artisteille. Hänen äänitteensä ja esityksensä ovat edelleen osa kantrin ja populaarimusiikin historiaa, ja monet hänen hiteistään soivat yhä radioissa ja niiden kappaleiden tekijäyhteistyöt muistetaan tärkeinä musiikkityönä.