Glykolyysi – perusmääritelmä ja vaiheet solun energiantuotannossa

Glykolyysi selkokielellä: perusmääritelmä, 10 vaihetta ja entsyymit — kuinka solu tuottaa energiaa aerobisesti ja anaerobisesti.

Glykolyysi on aineenvaihduntaprosessi useimmissa organismeissa. Se on soluhengityksen ensimmäinen vaihe. Se mahdollistaa sekä aerobisen että anaerobisen hengityksen. Glykolyysistä vapautuu vain pieni määrä energiaa suoraan, mutta se toimii nopeasti ja on monissa tilanteissa elintärkeä energianlähde.

Glykolyysin ajatellaan olevan universaalin aineenvaihduntareitin arkkityyppi. Sitä esiintyy vaihtelevasti lähes kaikissa eliöissä, sekä aerobisissa että anaerobisissa. Glykolyysin laaja esiintyminen osoittaa, että se on yksi vanhimmista tunnetuista aineenvaihduntareiteistä ja keskeinen solun perusaineenvaihdunnassa.

Glykolyysissä on kymmenen väliainetta, joita katalysoi kymmenen eri entsyymiä. Tässä kuvataan pääpiirteittäin vaiheet, energiatase, säätely ja biologinen merkitys.

Glykolyysin päävaiheet

Glykolyysi tapahtuu sytosolissa ja voidaan jakaa yleisesti kahteen osaan:

• Investointivaihe (alkuvaihe): glukoosi fosforyloidaan ja kahden kolmen hiilen sokerin muodostuminen kuluttaa 2 ATP-molekyyliä.
• Tuottovaihe (palkintovaihe): trioosifosfaattien oksidatiivisten reaktioiden kautta syntyy NADH:ta ja ATP:ta, lopputuotteena muodostuu kaksi pyruvaattimolekyyliä per glukoosi.

Tarkempi askelkuvaus (10 entsymaattista askelta)

1. Glukoosi → glukoosi-6-fosfaatti (entsyymi: heksokinaasi tai maksassa glukokinaasi; kuluttaa 1 ATP)
2. Glukoosi-6-fosfaatti → fruktoosi-6-fosfaatti (fosfoglukoosi-isomeraasi)
3. Fruktoosi-6-fosfaatti → fruktoosi-1,6-bisfosfaatti (fosfofruktokinaasi-1, PFK-1; kuluttaa 1 ATP — tärkeä säätelykohta)
4. Fruktoosi-1,6-bisfosfaatti → glyseraldehydi-3-fosfaatti + dihydroksiasetonifosfaatti (aldolaasi)
5. Dihydroksiasetonifosfaatti ⇄ glyseraldehydi-3-fosfaatti (trioosi-fosfaatti-isomeraasi)
6. Glyseraldehydi-3-fosfaatti → 1,3-bisfosfoglyseraatti (glyseraldehydi-3-fosfaattidehydrogenaasi; tuottaa 1 NADH per molekyyli)
7. 1,3-bisfosfoglyseraatti → 3-fosfoglyseraatti (fosfoglyseraatikinaasi; tuottaa 1 ATP per molekyyli)
8. 3-fosfoglyseraatti → 2-fosfoglyseraatti (fosfoglyseraatimuteraasi)
9. 2-fosfoglyseraatti → fosfoenolipyruvaatti (enolaasi)
10. Fosfoenolipyruvaatti → pyruvaatti (pyruvaattikinaasi; tuottaa 1 ATP per molekyyli)

Koska yhdestä glukoosimolekyylistä syntyy kaksi trioosia, yllä olevien reaktioiden energiat kertautuvat: glykolyysi kuluttaa 2 ATP:tä ja tuottaa 4 ATP:tä sekä 2 NADH:ta — nettoenergiantuotto on siten 2 ATP ja 2 NADH per glukoosi.

Aerobinen vs. anaerobinen jatkokäsittely

Pyruvaatti on glykolyysin pääasiallinen lopputuote ja sen kohtalo riippuu solun hapetus- ja energiaolosuhteista:

• Aerobisissa oloissa pyruvaatti kuljetetaan mitokondrioihin, muutetaan asetyylikoentsyymi A:ksi ja oksidoidaan sitruunahappokierrossa ja elektroninsiirtoketjussa — tästä syntyy merkittävästi enemmän ATP:ta kuin pelkästään glykolyysistä.
• Anaerobisissa oloissa (tai kun NAD+ täyttyy nopeasti käytössä, kuten intensiivisessä lihastyössä) pyruvaatti pelkistetään esimerkiksi laktaatiksi eläinsoluissa (laktaattidehydrogenaasi) tai käy fermentaation kautta etanoliksi ja hiilidioksidiksi hiivoissa — tällöin NAD+ regeneroituu ja glykolyysi voi jatkua.

Säätely ja keskeiset entsyymit

Glykolyysiä säätelevät erityisesti kolme kohtaa, jotka ovat myös metabolisia kontrollipisteitä:

• Heksokinaasi/glukokinaasi — kontrolloi glukoosin saapumista glykolyysiin.
• Fosfofruktokinaasi-1 (PFK-1) — tärkein säätelyentsyymi; herkistyy solun energiatilalle (ATP toimii inhibiittorina, AMP aktivoi) sekä hormonaaliselle ja allosteeriselle säädölle (esim. fruktoosi-2,6-bisfosfaatti).
• Pyruvaattikinaasi — viimeinen vaihe, jota säätelevät energia- ja ravintotilaan liittyvät signaalit.

Biologinen merkitys ja sovellukset

• Glykolyysi on nopea tapa tuottaa energiaa ilman happea, mikä on tärkeää esimerkiksi nopeasti supistuville lihaksille ja anaerobisille mikroorganismeille.
• Glykolyysin välituotteet toimivat lähtöaineina monille biosynteesiprosesseille (aminohapot, lipidiainesosat, pyrimidiinit jne.).
• Kliinisesti ja tutkimuksessa glykolyysi liittyy mm. syöpäsolujen metaboliaan (Warburg-ilmiö: kohonnut glykolyysinopeus vaikka hapettuminen on mahdollista), diabeteksen glukoosimetaboliaan ja lihastoimintaan rasituksen aikana.

Variantit ja yhteydet muihin reitteihin

Vaikka Embden–Meyerhof–Parnasin reitti on yleisin glukoosin hajoamisreitti, on olemassa vaihtoehtoisia glykolyysin muotoja (esim. Entner–Doudoroffin reitti bakteereissa) ja muita täydentäviä reittejä kuten pentoosifosfaattireitti, joka tuottaa NADPH:ta biosynteesiin ja riboosisokeria nukleiinihappojen synteesiin.

Yhteenvetona: glykolyysi on keskeinen, laajasti esiintyvä ja evolutiivisesti vanha reitti, joka mahdollistaa glukoosin hajottamisen pyruvaatiksi tuottaen samalla energiaa, pelkistyneitä koentsyymejä ja rakennusaineita solun muuhun aineenvaihduntaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on glykolyysi?

K: Minkälaisen hengityksen glykolyysi mahdollistaa?

K: Kuinka paljon energiaa glykolyysi vapauttaa?

K: Mitä tarkoittaa sana "glykolyysi"?

K: Minkä yleismaailmallisen aineenvaihduntareitin arkkityyppinä pidetään glykolyysiä?

K: Missä eliöissä glykolyysiä esiintyy?

K: Kuinka monta väliainetta ja entsyymiä glykolyysissä on?

Hae kirjaimella