Krebsin sykli (nimetty Hans Krebsin mukaan) on osa soluhengitystä. Sen muita nimiä ovat sitruunahappokierto ja trikarboksyylihappokierto (TCA-kierto).

Krebsin sykli on sarja kemiallisia reaktioita, joita kaikki aerobiset organismit käyttävät energian muuntoprosesseissaan. Se on keskeinen energiaa tuottava ja biosynteesiin liittyvä reitti, ja siksi se on tärkeä monille biokemiallisille reiteille. Tämä viittaa siihen, että se oli yksi solujen aineenvaihdunnan varhaisimmista kehittyneistä osista.

Krebsin sykli seuraa linkkireaktion (pyruvaatin muuttuminen asetyyli‑CoA:ksi) jälkeen ja tuottaa elektroninkuljetusketjussa tarvittavat vedyn ja elektronit (NADH ja FADH2). Sykli tapahtuu pääasiassa mitokondrioiden matriksissa eukaryooteissa; prokaryooteilla vastaavat reaktiot tapahtuvat solulimassa tai solukalvon läheisyydessä.

Miten sykli etenee (yksinkertaistus)

Asetyyli‑CoA (2 hiiliatomia) liittyy nelihiiliseen oksaloetikkahappoon muodostaen sitruunahappoa. Tämän jälkeen tapahtuu sarja muunnoksia, joiden aikana kaksi hiiliatomia poistuu hiilidioksidina ja elektroneja siirtyy koentsyymeihin. Vaiheet lyhyesti:

  • Citraatti (sitruunahappo): Asetyyli‑CoA + oksaloetikkahappo → sitraatti (entsyymi: sitraattisyntaasi).
  • Isositraatti: Sitraatti isomerisoituu isositraatiksi (entsyymi: akonitaasi).
  • α‑keto‑glutaraatti: Isositraatti dekarboksyloituu, syntyy NADH ja CO2 (entsyymi: isositraattidehydrogenaasi).
  • Succinyl‑CoA: α‑keto‑glutaraatti dekarboksyloituu → syntyy NADH ja CO2 (entsyymi: α‑keto‑glutaraattidehydrogenaasikompleksi).
  • Succinaatti: Succinyl‑CoA → succinaatti, samalla muodostuu GTP:tä tai ATP:ta (entsyymi: succinyl‑CoA syntetaasi).
  • Fumaraatti: Succinaatti hapettuu → FADH2 muodostuu (entsyymi: succinaattidehydrogenaasi, joka on samalla elektroninkuljetusketjun kompleksin II osa).
  • Maltaatti: Fumaraatti hydrolysoituu maltaatiksi (entsyymi: fumaraasi).
  • Oksaloetikkahappo: Maltaatti hapetetaan oksaloetikkahapoksi, samalla muodostuu NADH (entsyymi: maltaattidehydrogenaasi). Oksaloetikkahappo on valmis sitoutumaan uuteen asetyyli‑CoA:han.

Tuotto ja merkitys

  • Yhden asetyyli‑CoA:n (eli yhden kierroksen) netto‑saanto: 3 NADH, 1 FADH2, 1 GTP (tai ATP) ja 2 CO2.
  • Glukoosista (2 pyruvaattia → 2 asetyyli‑CoA) saadaan siis kaksi kierrosta, eli kaksinkertainen määrä edellä mainituista tuotteista.
  • NADH ja FADH2 siirtävät elektroninsa elektroninkuljetusketjuun, jossa niiden elektronit käytetään protonigradientin luomiseen ja lopulta ATP:n synteesiin oksidaatiophosphorylaation avulla.
  • Sykli on amfibolinen: sen lisäksi, että se tuottaa energiaa, se antaa välituotteita monille biosynteettisille reiteille (esim. aminohappojen, nukleotidien ja hemin synteesiin tai rasvahappojen esiasteiksi).

Säätely

Krebsin sykliä säädellään useilla tavoilla, jotta solun energiantarve ja rakennusaineiden tarve pysyvät tasapainossa. Tärkeimpiä säätelytekijöitä:

  • Energiatilanne: korkea ATP‑ tai NADH‑taso inhiboi keskeisiä entsyymejä, kun taas korkea ADP/AMP ja NAD+ aktivoivat reittejä.
  • Substraattien saatavuus: pyruvaatin muuntuminen asetyyli‑CoA:ksi vaikuttaa (pyruvaattidehydrogenaasikompleksi).
  • Entsyymien allosteerinen säätely ja kovalenttiset modifikaatiot (esim. fosforylaatio) – esimerkkinä isositraattidehydrogenaasi ja α‑keto‑glutaraattidehydrogenaasi.
  • Solunsisäiset tekijät kuten kalsium voivat aktivoida tiettyjä mitokondriaalisia entsyymejä erityisesti lihassoluissa ja sydämessä.

Biologinen ja lääketieteellinen merkitys

  • Krebsin sykli on keskeinen soluenergian tuotannolle ja aineenvaihdunnan integraatiolle.
  • Kierto tarjoaa lähtöaineita monille anabolisille reaktioille; sen häiriöt voivat johtaa aineenvaihduntasairauksiin.
  • Joissain sairauksissa ja syövässä solujen metabolia muuttuu (esim. Warburg‑vaikutus), mikä vaikuttaa siihen, miten solut käyttävät glukoosia ja TCA‑kiertoa.
  • Succinaatti‑, fumaraatin‑ tai isositraattien kertymät sekä niiden dehydrogenaasien mutaatiot voivat olla yhteydessä erilaisiin patologioihin, myös kasvaimiin.

Yhteenvetona: Krebsin sykli on keskeinen osa aerobisessa soluhengityksessä tapahtuvaa energianmuutosta ja biosynteesiä. Se yhdistää hiilihydraattien, rasvojen ja aminohappojen hajoamisen sekä elektronien luovutuksen elektroninkuljetusketjulle ATP:n tuottamiseksi ja toimittaa samalla rakennusaineita solun muihin tarpeisiin.