Suuri sfinksi sijaitsee Gizassa lähellä Kairoa Egyptissä. Se kohoaa syvennyksessä farao Khafrenin (Chephren) pyramidin eteläpuolella Niilin länsirannalla ja kuuluu Khafrenin rakennuskompleksiin. Sfinksi on massiivinen kiviveistos: ihmisen pään ja leijonan vartalon yhdistelmä, joka on veistetty suoraan Gizan kalkkikivilohkareesta. Se on antiikin maailman suurimpia monumentaalisia veistoksia; sen runko on noin 60 metriä (200 jalkaa) pitkä ja noin 20 metriä (65 jalkaa) korkea. Kasvot ovat noin 4 metriä (13 jalkaa) leveät.

Sijainti ja rakenne

Sfinksi on osittain kaiverrettu kallioon, eli se ei ole kokonaan irrallinen pronssiveistos vaan syntynyt kallionmuokkaustyönä. Veistos jakautuu eriasteisesti kovempiin ja pehmeämpiin kalkkikivikerroksiin, mikä näkyy eroosiokuvioissa: vartalo, joka on alttiimpi tuulelle ja hiekalle, on voimakkaammin kulunut kuin kallioon verrattain lähellä oleva pää. Sfinksin edustalla on myös sfinksin temppeli (ns. sfinksin temppeli) ja laakson temppelin jäännökset, jotka liittävät monumentin osaksi pyramidikompleksin uskonnollista ja seremoniallista kokonaisuutta.

Ajankohta ja tekijät

Suuren sfinksin rakentamisen yleinen ajoitus sijoittuu Vanhaan valtakuntaan, ja sitä on perinteisesti liitetty Khafrenin (n. 2558–2532 eaa.) aikaan. Suoraa, nykyaikaista Vanhan valtakunnan aikaista kirjallista todistusaineistoa sfinksin rakennuksesta ei kuitenkaan ole säilynyt. Attribution Khafrelle perustuu ennen kaikkea sijaintiin Khafrenin pyramidikompleksin yhteydessä sekä alueelta löytyneisiin arkeologisiin yhteyksiin.

Nimet ja historialliset lähteet

Uuden valtakunnan aikana sfinksi tunnettiin nimellä Hor-em-akhet (suomeksi: Horuksen horisontti). Merkittävä kirjallinen lähde on faarao Thutmosai IV:n jättämä Unelma-steleessään eli Dream Stele -kivitaulussa oleva teksti, jonka hän sijoitti sfinksin eteen thutmosidien aikana. Stele kertoo myyttisestä unesta, jonka Thutmosis koki sfinksin luona, ja siinä on myös viittauksia sfinksin palauttamiseen tuolloin kätketyltä alueelta.

Tarkoitus ja tulkinnat

Sfinksin alkuperäinen tarkoitus ei ole yksiselitteinen, ja tutkijat esittävät useita selityksiä:

  • Monet uskovat sfinksin toimineen faraon muistomerkkinä tai hänen ikonina, joka yhdisti hallitsijan aurinkoon ja leijonan suojelevaan voimaan.
  • Toinen tulkinta pitää sfinksiä temppelin symbolina ja suojelijana, joka suojeli pyramidikompleksia ja sen rituaaleja.
  • Joidenkin mielestä sfinksi on astronominen tai kalenteriin liittyvä merkki: sen suunnalla ja asemalla on ehdotettu olevan yhteys nousevaan aurinkoon esimerkiksi kevätpäiväntasauksen päivänä tai tiettyihin tähtiasemiin.

Vauriot, hajottaminen ja restauraatiohistoria

Sfinksin nenä on puuttunut pitkään, ja sen puuttumisen syystä on esitetty sekä tahallista tuhoa (ikonoklasmia) että myöhempää mekaanista vauriota; dokumentit osoittavat nenän olleen poissa ainakin 1700-luvulla, joten Napoleonin joukkojen käsittelyä koskeva legenda on väärä. Myös osa viiksistä ja muita piirteitä on irronnut tai poistettu aikojen saatossa. Pieniä fragmentteja, joiden on arveltu kuuluneen partaan tai koristeisiin, on esillä museoissa (mm. yksi pala on tunnettuna British Museumissa).

Modernit kaivaukset ja restauroinnit alkoivat 1800-luvun alusta: esimerkiksi Giovanni Battista Caviglia ja myöhemmin 1800-luvun tutkijat suorittivat kaivauksia ja hiekkojen poistoa. Merkittäviä järjestelmällisempiä kaivauksia ja kunnostustoimia teki ranskalainen insinööri Emile Baraize 1920–1930-luvuilla, jolloin sfinksi paljastettiin suurimmalta osin hiekasta ja sille tehtiin laajempia tukitoimia. Myöhemmin 1900-luvulla ja 2000-luvulla on suoritettu useita korjaushankkeita; jotkut varhaiset korjaukset käyttivät sopimattomia materiaaleja (esim. kovia sementtipäällysteitä), jotka pahensivat halkeilua ja veden kertymistä ja aiheuttivat lisää vahinkoa. Sittemmin restauroinnit on pyritty toteuttamaan arkeologien ja konservaattoreiden valvonnassa ja paremmilla materiaaleilla.

Säilyminen ja nykyiset uhat

Nykyaikaiset uhkatekijät ovat moninaiset: Kairon laajeneva kaupunkiympäristö, ilmansaasteet, suolakiteytyminen, maaperän pohjaveden nousu ja valumavesien aiheuttama kosteus vaikuttavat kalkkikiviin. Tuuli ja hiekkamyrskyt kuluttavat pehmeämpiä kivikerroksia, ja vaihtelut lämpötilassa vaikuttavat halkeiluun. Nykyiset restaurointi- ja suojelutoimet keskustelevat jatkuvasti parhaista menetelmistä; monia töitä johtaa Egyptin korkeimman museo- ja arkeologianeuvoston valvonta, ja toimenpiteisiin kuuluu muun muassa maaperän kosteuden hallinta ja vedenpoiston järjestelmät sfinksin alueella.

Tutkimuksen merkitys

Suuri sfinksi on paitsi vaikuttava nähtävyys myös tärkeä lähde egyptologiselle tutkimukselle: sen arkeologia, rakennustekniikka ja suhteet pyramidikompleksiin tarjoavat tietoa vanhan egyptiläisen uskonnon, kuninkuuden ja monumentaalirakentamisen yhteyksistä. Vaikka monet yksityiskohdat – kuten tarkka rakentamisaika ja alkuperäinen tarkoitus – jäävät yhä osittain epävarmoiksi, sfinksi jatkaa uusien havaintojen ja tulkintojen synnyttämistä sekä historian että kulttuuriperinnön näkökulmasta.