Päiväntasaus – kevät- ja syyspäiväntasauksen selitys ja merkitys

Päiväntasaus selitetty: miksi kevään ja syksyn tasauspäivät syntyvät, miten ne vaikuttavat päivänpituuteen, kulttuurit ja ajankohta — selkeä ja informatiivinen opas.

Päiväntasauksen aikaan aurinko näyttää kulkevan suoraan päiväntasaajan yläpuolella siten, että auringon keskimääräinen siirtyminen taivaan päiväntasaajan poikki tapahtuu. Päiväntasauksia on kaksi vuodessa, eikä termillä yleensä viitata mihinkään muuhun ilmiöön kuin näihin kahteen hetkeen. Päiväntasaus voi tarkoittaa myös jompaakumpaa niistä kahdesta päivästä, jolloin aurinko leikkaa taivaan päiväntasaajan. Näinä päivinä päivä ja yö ovat suurin piirtein yhtä pitkiä eri leveysasteilla ympäri maapalloa. Sana päiväntasaus tulee kahdesta latinankielisestä sanasta, jotka tarkoittavat "yhtä pitkä" ja "yö".

Päiväntasauksen aikaan päivän pituus on lähellä kaksitoista tuntia ja yön pituus lähellä kaksitoista tuntia, mutta ne eivät ole tarkalleen täsmälleen yhtä pitkiä. Syitä tähän ovat muun muassa se, että aurinko näkyy meille pienenä kiekona eikä pelkkänä pistenä sekä ilmakehän taittuminen (ilmanlasku), joka venyttää näkyvää valoa ja siirtää horisontin kohdalla havaittavaa auringonnousua ja -laskua. Tarkka päivä ja kellonaika, jolloin päivän ja yön pituudet käytännössä vastaavat toisiaan, vaihtelevat sijainnin mukaan; lisäksi kalenterin ja vuorokauden hienomekaniikan vuoksi havaittavat päivämäärät vaihtelevat vuodesta toiseen. Usein päiväntasaukset ajoittuvat noin maaliskuun 21. päivänä ja syyskuun 21. päivän tienoilla, mutta vuosittainen ajankohta voi olla vuorokausi tai kaksi eri suuntaan riippuen kalenterista ja aikavyöhykkeestä. Auringonseisaukset ajoittuvat noin puolen vuoden välein, kesä- ja talvipäivänseisaukseen, tyypillisesti kesäkuun 21. päivän ja joulukuun 21. päivän tienoille; niistä puhuttaessa käytetään usein termiä auringonseisaukset ja niissä päivän pituus saavuttaa paikallisen maksimin tai minimin.

Päiväntasaukset merkitsevät astronomisesti kevään ja syksyn vaihtumista pohjoisella pallonpuoliskolla; samalla ne merkitsevät vastakkaisia vuodenaikoja eteläisellä pallonpuoliskolla. Terminologia voi vaihdella: esimerkiksi yksi ja sama päiväntasaus on pohjoisella pallonpuoliskolla kevään alku ja eteläisellä pallonpuoliskolla syksyn alku. Tämän vuoksi kulttuurinen tulkinta ja juhlapäivät voivat olla eri puolilla maailmaa erilaisia (esim. kevätpäiväntasaus pohjoisella pallonpuoliskolla vastaa syksyn alkua etelässä).

Päivänvalon keston mittaaminen on ollut teknisesti melko suoraviivaista, ja monissa kulttuureissa juhlia on järjestetty päiväntasauksen tienoilla — esimerkiksi kevään ja sadonkierron juhlat, uutena alkuna pidetyt riitit sekä erilaiset astronomiset ja maataloudelliset käytännöt. Päiväntasaukset ovat olleet myös tärkeä aikamerkki kalenterien synnyssä ja kansainvälisessä ajankirjauksessa.

Kuinka päiväntasaus syntyy

Päiväntasaus johtuu Maan akselin kallistuksesta (noin 23,4°) suhteessa Maan ratojen tasoon (ekliptikkaan). Kun Maa kiertää Aurinkoa, eteläinen ja pohjoinen napaseutu vuorotellen kallistuvat kohti ja poispäin Auringosta. Päiväntasauksessa Auringon näennäinen rata leikkaa taivaan päiväntasaajan eli Aurinko on suunnilleen taivaan päiväntasaajan tasolla (auringon deklinaatio on nolla). Tästä seuraa, että päivän ja yön periaatteessa yhtäjaksoinen pituus jokaisella paikalla on lähes yhtä suuri.

Miksi päivä ja yö eivät ole täsmälleen yhtä pitkät

• Ilmakehän taittuminen: Auringonvalo taipuu ilmakehässä, jolloin aurinko näyttää nousevan ennen kuin se geometrisesti ylittää horisontin ja laskee vasta sen jälkeen.
• Auringon kiekon koko: Auringon näkyvä kiekko ei ole piste, joten päivän katsotaan alkavan, kun aurinko osa paljastuu horisontin yläpuolelle, ei vasta kun keskipiste ylittää horisontin.
• Sijainti ja aikavyöhykkeet: Paikallinen vuorokausi- ja kalenterijärjestelmä sekä leveyspiiri vaikuttavat, milloin ja miten tasaus käytännössä havaitaan.

Havaintoja ja merkityksiä

Päiväntasauksilla on sekä tieteellistä että kulttuurista merkitystä. Astronomisesti ne määrittävät esimerkiksi aloituspisteen ekvatoriaalijärjestelmässä (kevätpäiväntasauksen hetkellä nouseva aurinko merkitsi klassisissa järjestelmissä 0 tuntia taivaankappaleiden mittauksessa). Kalenterit ja jumalalliset riitit ovat usein sidoksissa näihin ajankohtiin: monissa perinteissä kevätpäiväntasausta pidetään uuden kasvukauden alun symbolina (esim. persialainen uusi vuosi Nowruz), ja syyspäiväntasaus liittyy sadonkorjuuseen ja kiitokseen.

Pohjois- ja eteläisen pallonpuoliskon välillä vuodenajat ovat vastakkaiset — kun pohjoisella alkavat kevätpäivät, eteläisellä on syksy — ja napaseuduilla päiväntasaukset merkitsevät siirtymää pitkän päivän tai pitkän yön kauteen (esimerkiksi napapiirien läheisyydessä päiväntasausten jälkeen voi alkaa kausi, jolloin aurinko pysyy horisontin ylä- tai alapuolella pitkiä jaksoja).

Kuinka havaita itse

Pienimuotoinen havainto onnistuu seuraamalla paikallisia auringonnousu- ja -laskuaikoja sekä vertaamalla päivän kokonaispituutta lähimpien päivien arvoihin. Tarkempaan seurantaan käytetään kvantitatiivisia havaintoja kuten tarkkaa auringon keskipisteen korkeuden mittausta, satelliitti- ja astronomiatietoja sekä ilmakehämallit huomioiden taittumisen vaikutukset.

Yhteenvetona: päiväntasaus on selkeä astronominen ajankohta, joka merkitsee Auringon näkymistä taivaan päiväntasaajan kohdalla ja joka liittyy vuodenaikojen vaihteluun. Käytännössä päivän ja yön tarkka samanpituus vaihtelee paikasta ja ilmakehän vaikutuksen vuoksi, mutta päiväntasaukset toimivat tärkeänä ajan ja kalenterin jaksottajana sekä kulttuuristen juhlien kohteena.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on päiväntasaus?

K: Kuinka monta päiväntasausta on vuodessa?

K: Mitä tarkoittaa sana päiväntasaus?

K: Mitä tapahtuu päiväntasauksen päivinä?

K: Milloin päiväntasaukset tapahtuvat?

K: Mikä on päiväntasausten merkitys?

K: Miksi päivän ja yön pituus ei ole täsmälleen yhtä pitkä päiväntasauksen aikaan?

Hae kirjaimella