Stele

Pylväs on kivi- tai puulaatta, joka on useimmiten leveyttään korkeampi ja joka on rakennettu siten, että ihmiset muistaisivat jotain, kun he katsovat sitä. Useimmiten se on koristeltu sen henkilön nimillä ja arvonimillä, josta se muistuttaa. Ne kaiverretaan, kaiverretaan kohokuviona tai maalataan laattaan.

Frederick Catherwoodin vuonna 1839 piirtämä Stela N, jossa on kuningas K'ac Yipyaj Chan K'awiil ("Savukuorinen").

Historia ja toiminta

Steleitä käytettiin myös aluemerkkeinä, kuten Ekenatenin Amarnassa sijaitsevia rajasteleitä, tai sotilasvoittojen muistoksi. Niitä käytettiin laajalti Mesopotamiassa, Kreikassa, Egyptissä, Etiopiassa ja melko itsenäisesti Kiinassa ja joissakin buddhalaiskulttuureissa sekä vielä varmemmin itsenäisesti Mesoamerikan sivilisaatioissa, erityisesti Olmec- ja Maya-heimoissa. Muinaisesta Egyptistä ja Keski-Amerikasta säilynyt valtava määrä pylväitä on yksi suurimmista ja merkittävimmistä näitä sivilisaatioita koskevista tietolähteistä.

Keskeneräiset pystykivet, jotka on pystytetty ilman merkintöjä Pohjois-Afrikan Libyasta Skotlantiin, olivat myöhäiskivikauden kirjallisuutta edeltävien megaliittikulttuurien muistomerkkejä.

Obeliski on erityinen pylväslaji. Irlannin, Skotlannin ja Walesin kelttiläiset korkeat ristit ovat erikoistuneita pylväitä. Samoin Pohjois- ja Etelä-Amerikan toteemipaalut ovat eräänlaisia pylväitä. Myös hautakivet ovat erilaisia pylväitä.

Vuonna 2004 arkkitehti Peter Eisenman loi Berliiniin holokaustin muistoksi noin 2700 tyhjästä pylväästä koostuvan muistomerkin, Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkin.