Grönlannin kieli: murteet, kirjoitus ja puhujat

Grönlannin kieli voidaan jakaa kolmeen päämurteeseen, jotka eroavat toisistaan äänteiden, sanaston ja osin kieliopin tasolla. Kielen eri muotoja yhdistää kuitenkin yhteinen inuiittien kieleen kuuluva rakenne: laajat sanojenliitteet ja taipumattomien sanaluokkien vähäisyys.

Murreet

Kalaallisut eli grönlantilainen kieli on Grönlannin vakiomurre ja virallinen kieli käytännössä koko saarella. Tätä kansallista standardikieltä opetetaan nykyään kaikille grönlantilaisille kouluissa heidän äidinkielestään riippumatta, ja sitä käytetään julkisessa hallinnossa ja mediassa. Kalaallisut on osa inuiittien kielen alaryhmää ja se on sukua inuktitutille. Standardimuoto pohjautuu pääosin Länsi-Grönlannin murteeseen, ja se on lainannut paljon sanastoa tanskasta kolonialismin ja hallinnon yhteyksien vuoksi. Kanadan ja Alaskan inuiittikielet ovat puolestaan yleensä ottaneet lainoja englannista tai joskus ranskasta ja venäjän kielestä. Kalaallisut kirjoitetaan roomalaisilla aakkosilla, ja vakiomuodon ääntämysmalli on pitkälti länsigrönlantilainen. Luoteis-Grönlannissa sijaitsevan Upernavikin alueen murre poikkeaa äänteeltään jonkin verran vakiomurteesta.

Tunumiit oraasiat (tunumiisut kalaallisutissa), usein suomeksi itägrönlantilainen, on Itä-Grönlannin oma murre. Se eroaa jyrkästi muista inuiittien kielimuunnoksista niin sanastollisesti kuin fonologisesti, ja sen puhujamäärä on noin 3 000 ihmistä. Tunumiit on esimerkiksi säilyttänyt joitakin äännejärjestelmän piirteitä ja sanojen muotoja, jotka lännessä ovat muuttuneet.

Avanersuaq on Pohjois-Grönlannissa sijaitsevan Qaanaaqin alueen murre. Sitä kutsutaan toisinaan Thulen murteeksi tai pohjoisgrönlannin murteeksi. Tämä alue on inuiittien pohjoisin asuinalue, ja siellä on suhteellisen vähän puhujia. Avanersuaq on läheistä sukua Pohjois-Baffinin murteille, koska Baffinsaaren inuiitit muuttivat alueelle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Sen puhujamäärä on alle 1 000, ja kieli on paikallisesti elinvoimainen mutta haavoittuvampi kuin vakiomurre.

Kirjoitus, äänteet ja rakenne

Grönlannin kieli käyttää latinalaista aakkostoa. Nykyinen ortografia on uudistettu ja standardoitu 1900-luvulla niin, että se vastaa pääosin länsigrönlantilaista ääntämystä. Historiallisesti on käytetty myös vanhoja merkkejä (esimerkiksi kra-merkkiä), jotka on korvattu modernissa kirjoitusasussa. Kielessä on merkittäviä äänne-eroja, kuten uvulaaliäänteitä (merkitty esimerkiksi kirjaimella q) ja geminaatio (äänteiden pitkentyminen), jotka vaikuttavat sanojen merkitykseen.

Rakenteeltaan grönlannin kieli on polysynteettinen ja pääosin suffiksinen: sanoihin liitetään useita päätteitä, jolloin yhdestä sanasta voi muodostua lauseen kaltainen merkitysyksikkö. Sanajärjestys on joustava, mutta persoonamorpheet ja sijapäätepäätteet kertovat usein subjektin ja objektin roolit. Kielessä ei ole sukupuolen mukaista taivutusta samalla tavalla kuin monissa indoeurooppalaisissa kielissä.

Puhujat, asema ja uusi aika

Grönlannin väestö on suhteellisen pientä (noin 50–60 000 asukasta), ja suurin osa käyttää grönlantilaista kieltä äidinkielenään. Vuoden 2009 itsehallintosopimuksen myötä grönlannin kieli vahvisti asemansa ja siitä tuli virallinen kieli alueella; tanska on edelleen laajalti tunnettuna kielenä ja opiskellaan kouluissa toisena kielenä. Bilingvisuus on yleistä: monet grönlantilaiset hallitsevat sekä grönlantia että tanskaa, ja etenkin nuoremmat lainaavat sanoja myös englannista.

Vaikka Kalaallisut on standardikieli ja sitä opetetaan laajasti, alueelliset murteet kuten Tunumiit ja Avanersuaq säilyttävät paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Pienempien murteiden puhujamäärät tekevät niistä herkempiä ulkoisille vaikutteille ja kielenvaihdokselle, joten paikalliset kieli- ja kulttuurihankkeet pyrkivät turvaamaan niiden elinvoimaisuutta.

Kontaktit ja lainasanat

Dania on ollut pitkään Grönlannin hallinnollinen ja koulutuskieli, minkä vuoksi tanskasta on tullut laaja-alainen vaikutus lähinnä sanastotasolla (hallinto, teknologia, moderni elämä). Myös englannilla on kasvava vaikutus, erityisesti nuorten keskuudessa ja populaarikulttuurissa. Pohjoisissa ja itäisissä yhteyksissä esiintyy lainoja Kanadan ja Alaskan inuiittikielistä sekä historiallisesti joitakin venäläisvaikutteita.

Yhteenvetona: grönlannin kieli on elävä, polysynteettinen ja monimuotoinen kieli, jolla on vahva asema Grönlannin kansallisena kielenä. Sen murteet heijastavat maantieteellisiä, historiallisia ja kulttuurisia eroja, ja kirjoitus sekä kielipolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, miten eri muodoista muodostuu yhteinen standardi.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuinka moneen murteeseen grönlannin kieli voidaan jakaa?

K: Mikä on Grönlannin vakiomurre ja virallinen kieli?

K: Opetetaanko kaikille grönlantilaisille koulussa kansallista standardikieltä?

K: Onko grönlannin kieli sukua inuktitutille?

K: Mistä kielestä Kanadan ja Alaskan inuiittikielet ovat yleensä ottaneet sanoja?

K: Miten grönlantilainen kirjoitetaan?

K: Mikä on Pohjois-Grönlannin Qaanaaqin alueen murre?

Hae kirjaimella