Hadith (arabiaksi: حَدِيْث, lausutaan: "ha-deeth") on kertomus tapahtumasta islamin profeetta Muhammedin elämästä, sanoista, teoista tai hyväksymisistä. Hadithit täydentävät sharian ja islamin tulkintaa yhdessä Koraanin kanssa: ne auttavat selventämään, miten Koraanin opetuksia on käytännössä sovellettu ja mitä profeetta piti hyväksyttävänä. Englannin kielessä sanaa hadith käytetään usein myös monikossa näistä kertomuksista, vaikka arabian kielessä monikko on a-HAA-deeth (arabiaksi أَحَادِيث, aḥādīth).

Mitä hadith sisältää ja miten niitä kuvataan

Jokainen hadith koostuu yleensä kahdesta osasta:

  • Isnad (ketju): luettelo henkilöistä, jotka ovat välittäneet kertomuksen kädestä käteen aina profeetta Muhammediin saakka. Isnadilla arvioidaan kertojien luotettavuutta ja ketjun johdonmukaisuutta.
  • Matn (teksti): itse kertomuksen sisältö, eli se mitä profeetan on kerrottu sanoneen tai tehneen.
Hadith-tieteissä (mustalah al-hadith) tutkitaan sekä isnadin että matnin eheyttä, kertojien luonnetta, muistia ja yhteyksiä. Tavoitteena on määrittää kertomuksen aitous ja soveltuvuus käytettäväksi lain ja teologian perusteluna.

Luokittelu ja autentikointi

Haditheja luokitellaan perinteisesti niiden luotettavuuden mukaan. Tunnetuimpia luokkia ovat:

  • Sahih (aitoja) – kertomukset, joiden ketjussa ei katsota olevan virheitä ja joiden kertojat ovat luotettavia.
  • Hasan (hyviä) – kertomukset, joiden luotettavuus on hyvä mutta joiden kertojat eivät täytä sahih-luokan tiukimpia kriteerejä.
  • Da'if (heikkoja) – kertomuksia, joiden ketjuissa on puutteita tai epäluotettavia kertoja.
Autentikoinnissa käytetään monimutkaista metodologiaa, joka vaihtelee koulukunnittain ja tutkijaryhmittäin.

Kokoelmat ja koulukunnat

Sunnit ja shiiat noudattavat eri hadith-kokoelmia. Perinteisesti sunnien keskuudessa arvostetuiksi katsotaan niin kutsutut kutub al-Sittah eli kuusi kirjaa, joita ovat muun muassa Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim, sekä muita kokoelmia kuten Sunan Abu Dawood, Jami' at-Tirmidhi, Sunan an-Nasa'i ja Sunan ibn Majah. Shiiamuslimeilla keskeisiä kokoelmia ovat niin sanotut kutub al-Arba'aa (neljä kirjaa), joihin kuuluvat mm. Kitab al-Kafi, Man la yahduruhu al-Faqih, Tahdhib al-Ahkam ja Al-Istibsar.

Käyttötarkoitukset

Hadithit toimivat useissa rooleissa: ne ovat oikeuslähteenä (fiqh), eettisen opetuksen lähteenä, historiallisena aineistona ja uskonnollisten rituaalien selityksenä. Erilaiset islamilaiset koulukunnat painottavat hadithien eri kokoelmia ja hyväksyvät eri kriteerein kertomuksia käytettäväksi lain tai opetuksen perustana.

Historiallinen ja nykyaikainen tutkimus

Perinteinen hadith-tutkimus kehittyi varhain islamin historiassa systemaattiseksi tieteeksi, jossa kehitettiin menetelmiä ketjujen ja kertojien arviointiin. Modernit tutkijat soveltavat lisäksi historiallis-kriittisiä menetelmiä, tekstintutkimusta ja vertailevaa analyysiä arvioidessaan hadith-materiaalia. Näissä keskusteluissa käsitellään muun muassa kertomusten syntyhetkeä, kokoelmien muotoutumista ja mahdollisia yhteisöllisiä vaikutuksia niiden sisältöihin.

Perinteisesti monet hadithit on välitetty suullisesti sukupolvelta toiselle ennen kuin ne koottiin kirjallisesti. Abu Hurairah on perinteisesti mainittu yhtenä tunnetuimmista kertojista: hänen kerrotaan välittäneen suuren määrän haditheja, ja hänen nimensä esiintyy usein sunnien hadith-kokoelmissa.