Viharikos: määritelmä, syyt, esimerkit ja lainsäädäntö

Viharikoksesta on kyse silloin, kun joku rikkoo lakia vahingoittamalla toista henkilöä ennakkoluulojen vuoksi, jotka kohdistuvat ryhmään, johon uhri kuuluu. Tavallisesti viharikos ei johdu millään tavalla siitä, mitä uhri on tehnyt tai sanonut, vaan pelkästään siitä, kuka hän on. Viharikos on usein fyysistä väkivaltaa, mutta se voi olla myös ilkivaltaa ja omaisuuden vahingoittamista, solvauksia tai muita loukkaavia sanoja tai muita ihmisoikeuksien loukkauksia. Ihmiset syyllistyvät viharikoksiin usein siksi, että heillä on ennakkoluuloja uhrin sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta, kansallisuudesta, sukupuoli-identiteetistä, luokasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä tai muista uhria koskevista seikoista.

Mitä viharikos voi tarkoittaa käytännössä?

• Fyysinen väkivalta: hyökkäykset, pahoinpitelyt ja muut väkivaltaiset teot, joiden taustalla on viha tai halveksunta tiettyä ryhmää kohtaan.
• Omaisuuden vahingoittaminen: esimerkiksi talojen, autojen tai uskonnollisten rakennusten tuhoaminen tai grafitti, jonka motiivina on viha.
• Sanallinen väkivalta ja uhkailu: solvaukset, uhkaukset, kiihottaminen tai syrjivät kommentit julkisesti tai yksityisesti.
• Verkkohäirintä: uhkaukset, häpäisy, doxxaus tai laajat kampanjat, joiden tarkoituksena on pelotella tai nöyryyttää yksilöitä tai ryhmiä netissä.
• Institutionaalinen syrjintä ja ihmisoikeuksien loukkaukset: tilanteet, joissa viranomaiset tai muut toimijat kohtelevat tiettyä ryhmää eriarvoisesti tai loukkaavat heidän oikeuksiaan.

Syyt ja motiivit

Viharikosten taustalla on usein erilaisia henkilökohtaisia, sosiaalisia ja poliittisia tekijöitä. Ennakkoluulot ja stereotypiat synnyttävät vastakkainasettelua ja dehumanisaatiota, joka helpottaa väkivallan tai häirinnän oikeuttamista tekijän mielessä. Joissain tapauksissa rikos voi olla suunnattu yksittäistä henkilöä vastaan, mutta usein sillä pyritään myös pelottelemaan tai marginalisoimaan koko ryhmää. Tätä pelottelua voidaan pitää terrorismina, jos se toteutetaan laajamittaisesti tai järjestelmällisesti.

Esimerkkejä viharikoksista

• Nuorisoa pahoinpidellään kadulla, koska he kuuluvat tiettyyn etniseen ryhmään tai käyttävät uskonnollista asua.
• Uskonnollisen yhteisön rakennus poltetaan tai siihen tehdään rasistista grafittia.
• Transsukupuolista henkilöä uhkaillaan ja solvataan työpaikalla tai somessa.
• Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva vihamielinen kampanja, joka paljastaa (doxxaa) ihmisten yksityistietoja ja uhkaa heidän turvallisuuttaan.

Lainsäädäntö ja oikeudelliset seuraamukset

Monissa maissa viharikoksia rangaistaan sekä yleisen rikoslain perusteella että erityisillä säännöksillä, jotka ottavat huomioon rikoksen vihamotiivin. Usein vihamielisyys tai syrjintämotiivi toimii rikoksen tekijää vastaan todistettuna ajan tai rangaistuksen koventavana seikkana.

Euroopan unionissa ja monissa jäsenmaissa on lisäksi säädettyä lainsäädäntöä, joka tähtää rasismiin ja muuhun vihapuheeseen ja viharikoksiin puuttumiseen. Esimerkiksi EU:n yhteinen lähestymistapa on pyrkinyt yhtenäistämään rikosoikeudellista reagointia rasismiin ja kyseenalaistaviin vihailmiöihin.

Vuonna 2009 Matthew Shepard -laki muutti viharikoksen määritelmää Yhdysvaltojen lainsäädännössä. Sen mukaan rikokset, jotka on tehty uhrin seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai vammaisuuden vuoksi, ovat viharikoksia. Se on ensimmäinen laki, joka suojelee transsukupuolisia ihmisiä.

Suomessa on omat rikoslain pykälänsä, jotka kriminalisoivat mm. kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja muut vihapitoiset rikokset. Lisäksi vihamotiivi voi vaikuttaa rangaistuksen koventumiseen. Uhreilla on oikeus tehdä rikosilmoitus poliisille ja hakea korvauksia sekä saada tukea asianmukaisilta palveluilta.

Ilmoittaminen, tuki ja toimenpiteet uhrille

• Ilmoita poliisille: väkivalta- tai uhkatilanteessa ota yhteys välittömästi poliisiin. Kaikki viharikokseksi epäillyt teot kannattaa raportoida, jotta ilmiö näkyy tilastoissa ja viranomaiset voivat puuttua laajemminkin.
• Tallenna ja dokumentoi: säilytä viestit, kuvat, lääkärintodistukset ja todistajien yhteystiedot. Nämä auttavat tutkintaa ja mahdollisia oikeustoimia.
• Hae tukea: uskottavat tukipalvelut, kuten uhreille suunnatut neuvonta- ja kriisipalvelut, voivat auttaa psyykkisesti ja käytännön järjestelyissä. Suomessa esimerkiksi Rikosuhripäivystys (tai muut vastaavat paikalliset palvelut) tarjoaa tukea ja ohjausta.
• Ota yhteys järjestöihin: monet kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeusryhmät tarjoavat neuvontaa, oikeusapua ja vertaistukea.

Ennaltaehkäisy ja yhteiskunnalliset toimet

Viharikosten ehkäisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaisia toimia:

• Koulutus ja tiedotus: kouluissa ja työpaikoilla tapahtuva suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuskasvatuksen vahvistaminen.
• Poliisin ja oikeusjärjestelmän koulutus: paremmin koulutetut viranomaiset tunnistavat vihamotiivin ja osaavat käsitellä uhreja herkästi.
• Yhteisötyö ja dialogi: paikallisten yhteisöjen välinen vuoropuhelu, yhteistyöhankkeet ja tukiverkostot vähentävät pelkoja ja ennakkoluuloja.
• Verkonvalvonta ja sääntely: poliittinen tahto ja tekniset ratkaisut vihaviestinnän ja verkkohuijauksen hillitsemiseksi.
• Tutkimus ja seuranta: laadukkaat tilastot ja tutkimus auttavat ymmärtämään ilmiön laajuutta ja kehittämään vaikuttavia interventioita.

Miksi on tärkeää puuttua viharikoksiin?

Viharikokset eivät kohtele pelkästään yksittäisiä uhreja, vaan ne heikentävät koko yhteisön turvallisuutta, lisäävät pelkoa ja eriarvoisuutta sekä heikentävät yhteiskunnallista koheesiota. Puuttuminen ja näkyvä reaktio viestivät, että monimuotoisuus ja ihmisarvo ovat suojeltuja arvoja.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on viharikos?

K: Millaisia muotoja viharikokset voivat olla?

K: Mitkä ovat yleisiä syitä viharikosten tekemiseen?

K: Milloin termiä "viharikos" käytettiin ensimmäisen kerran?

K: Miten viharikos voidaan nähdä terrorismina?

K: Mitä Matthew Shepard -laki muutti vuonna 2009?

Kysymys: Miten tämä laki suojelee transsukupuolisia ihmisiä?

Hae kirjaimella