Viharikos | ennakkoluulot ryhmää kohtaan, johon uhri kuuluu
Viharikoksesta on kyse silloin, kun joku rikkoo lakia vahingoittamalla toista henkilöä ennakkoluulojen vuoksi, jotka kohdistuvat ryhmään, johon uhri kuuluu. Tavallisesti viharikos ei johdu millään tavalla siitä, mitä uhri on tehnyt tai sanonut, vaan pelkästään siitä, kuka hän on. Viharikos on usein fyysistä väkivaltaa, mutta se voi olla myös ilkivaltaa ja omaisuuden vahingoittamista, solvauksia tai muita loukkaavia sanoja tai muita ihmisoikeuksien loukkauksia. Ihmiset syyllistyvät viharikoksiin usein siksi, että heillä on ennakkoluuloja uhrin sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta, kansallisuudesta, sukupuoli-identiteetistä, luokasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä tai muista uhria koskevista seikoista.
Termiä "viharikos" käytettiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla Yhdysvalloissa, kun tiedotusvälineissä alettiin puhua tietyntyyppisiin ihmisiin kohdistuvista ennakkoluuloista johtuvista rikoksista. Viharikoksilla pyritään joskus pelottelemaan muita samaan ryhmään kuuluvia ihmisiä. Tätä pelottelua voidaan pitää terrorismina, kun se toteutetaan laajamittaisesti.
Vuonna 2009 Matthew Shepard -laki muutti viharikoksen määritelmää Yhdysvaltojen lainsäädännössä. Sen mukaan rikokset, jotka on tehty uhrin seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai vammaisuuden vuoksi, ovat viharikoksia. Se on ensimmäinen laki, joka suojelee transsukupuolisia ihmisiä.
Postikortti mustien miesten lynkkauksesta Duluthissa 15. kesäkuuta 1920.
Viharikosten vaikutukset
Väkivaltaisten viharikosten uhriksi joutuneet kokevat todennäköisemmin enemmän psyykkistä ahdistusta kuin muiden väkivaltarikosten uhrit. Erityisesti ennakkoluuloihin perustuvien rikosten uhrit kokevat todennäköisemmin traumaperäistä stressiä, turvallisuushuolia, masennusta, ahdistusta ja vihaa kuin sellaisten rikosten uhrit, joiden taustalla ei ole ennakkoluuloja. Viharikokset lähettävät uhrin ryhmän jäsenille viestin, että he eivät ole tervetulleita ja turvattomia yhteisössä, jolloin koko ryhmä joutuu uhriksi ja turvallisuudentunne vähenee. Lisäksi omaan ryhmään kohdistuvan syrjinnän näkeminen voi johtaa psykologiseen ahdistukseen ja itsetunnon heikkenemiseen.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on viharikos?
A: Viharikos on se, kun joku rikkoo lakia vahingoittamalla toista henkilöä ennakkoluulojen vuoksi, jotka kohdistuvat ryhmään, johon uhri kuuluu.
K: Millaisia muotoja viharikokset voivat olla?
V: Viharikokset voivat olla fyysistä väkivaltaa, ilkivaltaa ja omaisuuden vahingoittamista, solvauksia tai muita loukkaavia sanoja tai muita ihmisoikeuksien loukkauksia.
K: Mitkä ovat yleisiä syitä viharikosten tekemiseen?
V: Ihmiset syyllistyvät viharikoksiin usein ennakkoluulojen vuoksi, jotka liittyvät uhrin sukupuoleen, etniseen alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, sukupuoli-identiteettiin, yhteiskuntaluokkaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään tai muihin uhria koskeviin seikkoihin.
K: Milloin termiä "viharikos" käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Termiä "viharikos" käytettiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla Yhdysvalloissa, kun tiedotusvälineissä alettiin puhua tietyntyyppisiin ihmisiin kohdistuvista ennakkoluuloista johtuvista rikoksista.
K: Miten viharikos voidaan nähdä terrorismina?
V: Viharikoksia voidaan joskus käyttää keinona pelotella muita samaan ryhmään kuuluvia ihmisiä. Tätä pelottelua voidaan pitää terrorismina, kun se toteutetaan laajamittaisesti.
K: Mitä Matthew Shepard -laki muutti vuonna 2009?
V: Vuonna 2009 Matthew Shepard Act muutti viharikoksen määritelmää Yhdysvaltain lainsäädännössä siten, että kaikki rikokset, jotka on tehty uhrin seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai vammaisuuden vuoksi, katsotaan nyt viharikoksiksi. Se oli myös ensimmäinen laki, joka suojasi transsukupuolisia ihmisiä.
Kysymys: Miten tämä laki suojelee transsukupuolisia ihmisiä?
V: Matthew Shepard -laki suojelee transsukupuolisia ihmisiä tunnustamalla, että kaikki heidän sukupuolisen identiteettinsä vuoksi heihin kohdistuvat teot luokitellaan Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan viharikoksiksi.
