Hiragana
Hiragana on osa japanilaista kirjoitusjärjestelmää. Japanin kirjoitusjärjestelmä koostuu yleensä kanjeista, joita käytetään lauseen pääsanoihin, yleensä sisällön sanoihin, ja hiraganoista, joita käytetään kieliopin muodostaviin pieniin sanoihin (englanniksi nämä olisivat sanoja kuten "from" ja "his"), joita kutsutaan partikkeleiksi. Hiraganaa käytetään myös joidenkin sanojen päätteisiin.
Hiragana on tavu, mikä tarkoittaa, että jokainen hiragana-merkki tarkoittaa tavua. Näin ollen se eroaa englannin kaltaisesta kielestä, jossa käytetään aakkosia, joissa suurin osa kirjaimista edustaa yhtä äännettä (foneemia). On olemassa myös toinen tavu, katakana, jota käytetään lähinnä vierasperäisten sanojen ja nimien kirjoittamiseen. Nämä kaksi kana-järjestelmää ovat melko helppoja oppia, mutta kanji vaatii vuosien harjoittelua. Sen sijaan kana-järjestelmät voi oppia kahdessa viikossa.
Hiraganaa pidettiin aiemmin naisten kirjoitusasuna, kun taas miehet kirjoittivat kanjilla. Koska kanji sopii hyvin kiinaan mutta huonosti japaniin, naiset kirjoittivat ensimmäiset japanilaiset kirjat, runot ja laulut. Myöhemmin buddhalaiset papit, kuten Rennyo (k. 1498), kirjoittivat hiraganalla, jotta uskonnollinen sanoma olisi helposti ymmärrettävissä ja jotta kaikki voisivat lukea sen.
Joskus koko teksti saatetaan kirjoittaa hiragana-kielellä, jotta se olisi helpompaa. Tätä käytetään esimerkiksi pienille lapsille tarkoitetuissa kirjoissa tai japanin kielen opettelua aloittaville opiskelijoille, tai kun kirjoitetaan laulujen sanat musiikin alle, kun on tärkeää näyttää, miten sanat sopivat musiikkiin. Joidenkin harvinaisten tai outojen kanjien yläpuolella voi olla myös niin sanottuja furigana-merkkejä. Ne ovat hiraganoja, jotka osoittavat, miten kanji on lausuttava.
Hiraganassa jokainen merkki (kana) on joko vokaali (kuten "a": あ), konsonantti, jota seuraa vokaali (kuten "ka": か), tai tavun lopussa "n": (ん), vaikka joskus tämä kuulostaa enemmänkin "m"- tai "ng"-merkiltä.
Esimerkkinä siitä, miten kieliopillisia päätteitä käytetään, voidaan ottaa verbi "syödä", joka on食べる (taberu). Tässä sanan "syödä" (tässä tapauksessa lausutaan "ta") pääosa on kanji 食. Kaksi muuta tavua: "be-ru" on hiragana (べる). Sanoaksesi "minä söin" tai "sinä söit" jne. sanoisit "tabemashita", kirjoitettuna食べました ("be-ma-shi-ta" kirjoitetaan hiragana).
Hiragana-taulukko
Tärkeimmät hiragana-merkit on esitetty tässä taulukossa.
| vokaalit | yōon | ||||||
| あ a | い i | う u | え e | お o | (ya) | (yu) | (yo) |
| か ka | き ki | く ku | け ke | こ ko | きゃ kya | きゅ kyu | きょ kyo |
| さ sa | し shi | す su | せ se | そ niin | しゃ sha | しゅ shu | しょ sho |
| た ta | ち chi | つ tsu | て te | と to | ちゃ cha | ちゅ chu | ちょ cho |
| な na | に ni | ぬ nu | ね ne | の ei | にゃ nya | にゅ nyu | にょ nyo |
| は ha | ひ hei | ふ fu | へ hän | ほ ho | ひゃ hya | ひゅ hyu | ひょ hyo |
| ま ma | み mi | む mu | め minä | も mo | みゃ mya | みゅ myu | みょ myo |
| や ya | ゆ yu | よ yo | |||||
| ら ra | り ri | る ru | れ re | ろ ro | りゃ rya | りゅ ryu | りょ ryo |
| わ wa | ゐ wi | ゑ me | を wo | ||||
| ん n | |||||||
| が ga | ぎ gi | ぐ gu | げ ge | ご go | ぎゃ gya | ぎゅ gyu | ぎょ gyo |
| ざ za | じ ji | ず zu | ぜ ze | ぞ zo | じゃ ja | じゅ ju | じょ jo |
| だ da | ぢ (ji) | づ (zu) | で de | ど do | ぢゃ (ja) | ぢゅ (ju) | ぢょ (jo) |
| ば ba | び bi | ぶ bu | べ olla | ぼ bo | びゃ bya | びゅ byu | びょ byo |
| ぱ pa | ぴ pi | ぷ pu | ぺ pe | ぽ po | ぴゃ pya | ぴゅ pyu | ぴょ pyo |
Huomaa, että ääni "hu" on tuntematon japaniksi, joten ふ lausutaan "fu" ja "f", joka puhalletaan kevyesti, kuten joku puhaltaa kynttilän.
Ääntävien äänteiden "g", "d", "z" ja "b" kirjoittamiseksi lisätään kaksi pientä viivaa, joita kutsutaan dakuteniksi (゛), äänettömillä äänteillä "k", "t", "s" ja "h" alkavien merkkien jälkeen. Äänteen "p" äänteen "h" jälkeen lisätään ympyrä (゜). Esimerkiksi: は antaa äänteen "ha"; ば antaa äänteen "ba"; ぱ antaa äänteen "pa".
Joskus kun sanat yhdistetään yhdyssanoiksi, toisen osan ensimmäinen äänne muuttuu äänettömästä äänteeksi. Esimerkiksi: "hana": はな (nenä) + ち "chi" (veri) tulee はなぢ "hanaji" (nenäverenvuoto).
Joihinkin japanilaisiin tavuihin, joissa on liukuvia äänteitä, lisätään pieni versio hiraganan sanoista ya, yu tai yo (ゃ, ゅ ja ょ) Tätä kutsutaan nimellä "yōon". Esim: "sha" kuulostaa "shi "+"ya", joten "densha" (raitiovaunu) kirjoitetaan でんしゃ. Pieni "tsu" っ, jota kutsutaan "sokuoniksi", osoittaa kaksoiskonsonantin: "Nippon" (Japani) kirjoitetaan にっぽん. Ilman pientä "tsu"-merkkiä ensimmäinen tavu kuulostaisi sanalta "polvi".
Japanin kielen kirjoittamista opetteleva oppilas voi aloittaa hiraganalla tai katakanalla. Hiragana on japanin kirjoituksen oppimisen perusta. Jos kuitenkin joku aikoo matkustaa Japaniin ja haluaa vain tunnistaa muutaman sanan, katakana on hyödyllisempi, sillä se auttaa lukemaan monia liikennemerkkejä, kauppojen nimiä ja ravintoloiden ruokalistoilla olevia nimiä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on hiragana?
V: Hiragana on osa japanilaista kirjoitusjärjestelmää. Se on tavukirjain, mikä tarkoittaa, että jokainen hiragana-merkki edustaa tavua. Sitä käytetään kieliopin muodostaviin pieniin sanoihin ja myös joidenkin sanojen päätteisiin.
K: Miten se eroaa englannin kaltaisista aakkosista?
V: Englannin kaltaisissa aakkosissa useimmat kirjaimet edustavat yhtä äännettä (foneemia). Hiraganassa kukin kirjain merkitsee sen sijaan tavua.
K: Kuka perinteisesti kirjoitti hiraganalla?
V: Perinteisesti naiset kirjoittivat hiraganalla ja miehet kanjilla. Murasaki Shikibu oli yksi esimerkki, joka kirjoitti kirjoja, runoja ja lauluja hiraganaa käyttäen. Myöhemmin buddhalaiset papit, kuten Rennyo (k. 1498), alkoivat myös kirjoittaa uskonnollisia viestejä hiraganaa käyttäen, jotta useammat ihmiset voisivat lukea niitä.
K: Onko se helppo oppia?
V: Molemmat kana-järjestelmät (hiragana ja katakana) ovat melko helppoja oppia verrattuna kanjiin, jotka vaativat vuosien harjoittelua - yleensä molemmat kanat oppii kahdessa viikossa tai alle!
K: Onko hiraganalla erityisiä käyttötarkoituksia?
V: Joskus kokonaisia tekstejä voidaan kirjoittaa hiraganalla, jotta niitä olisi helpompi lukea - tätä käytetään usein pienille lapsille tai japanin kielen opettelua aloitteleville opiskelijoille suunnatuissa kirjoissa tai kirjoitettaessa sanoituksia musiikin alle, kun on tärkeää osoittaa, miten ne sopivat musiikkiin. Harvinaisten tai outojen kanjien yläpuolella voi myös olla furigama-merkkejä, jotka kirjoitetaan hirganalla ja jotka osoittavat, miten ne pitäisi lausua.
K: Voitko antaa esimerkin siitä, miten kieliopillisia päätteitä käytetään hirganan kanssa?
V: Kyllä! Jos esimerkiksi otamme verbin "syödä", joka on 食べる (taberu), niin tämän sanan pääosa "syödä" (lausutaan "ta") kirjoitetaan kanjiksi 食, kun taas kaksi muuta tavua "be-ru" kirjoitetaan hirganaksi べる . Sanoaksesi "minä söin" tai "sinä söit" jne. sanoisit tabemashita, joka kirjoitettaisiin 食べました ja "be-ma-shi-ta" kirjoitettaisiin Hirgana べました。.
