Jäätanssi – taitoluistelun laji: säännöt, historia ja olympialaji

Jäätanssi — taitoluistelun eleganssi: säännöt, historia ja olympialaji. Lue kattava opas parien tekniikasta, kilpailuista ja tanssin erityispiirteistä.

Jäätanssi on taitoluistelun muoto, joka on sukua seuratanssille. Se kilpailtiin ensimmäisen kerran taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1952, mutta siitä tuli talviolympialaisten mitalilaji vasta vuonna 1976. Kuten pariluistelussa, tanssijat kilpailevat parina — perinteisesti mies ja nainen.

Lyhyt kuvaus ja lajin luonne

Jäätanssi keskittyy musiikin tulkintaan, tanssilliseen ilmaisuun ja parin yhteiseen liikkeeseen. Toisin kuin pariluistelu, jossa tehdään korkeita hyppyjä ja monimutkaisia elementtejä, jäätanssissa liikkeet ja kuviot jäljittelevät tanssia: kävely, askelsarjat, kierrot ja parin väliset yhteisliikkeet ovat keskeisiä. Tavoitteena ei ole pelkästään tekninen suoritus vaan myös musiikin ja koreografian uskottava tulkinta.

Säännöt ja kilpailurakenne

Nykyiset kansainväliset kilpailut koostuvat yleensä kahdesta osuudesta: rhythm dance (aikaisemmin short/original/compulsory -osioiden yhdistelmä) ja free dance. Molemmille osioille on määrätty pakollisia tai suositeltuja tyylisiä vaatimuksia, kuten tietty rytmi, tematiikka tai ohjelmaan sisällytettävät elementit.

• Rhythm dance: lyhyempi ohjelma, jossa on vaadittuja elementtejä ja usein annettu rytmi tai tanssityyli kaudelle. Tämä osuus korostaa ajoitusta ja parin yhteistä patroonimuodostusta.
• Free dance: pidempi, vapaampi ohjelma, jossa parit voivat laajemmin ilmaista koreografiaa ja luovuutta. Sallitut nostot ovat monipuolisempia mutta rajoitettuja korkeuden ja kestonsa puolesta.

Tärkeimmät tekniset elementit

Jäätanssissa keskeisiä elementtejä ovat muun muassa:

• Step sequences eli askelsarjat — sarjat yhdenjalan liikkeistä ja vihjeistä, joissa arvioidaan tarkkuutta ja ilmaisua.
• Twizzles — matkalla tehtäviä pyörähdyksiä yhdellä jalalla, jotka usein tehdään samanaikaisesti parin molemmilla jäsenillä.
• Dance lifts — nostot, jotka ovat teknisesti ja koreografisesti erillisiä parin muista liikemateriaaleista. Nostot ovat yleensä rajattuja korkeudeltaan (yleensä olkapäiden korkeuteen saakka) ja kesto on säännelty.
• Pattern dances / compulsory elements — tietyt kuviot ja askelkuviot, jotka testaavat parin tarkkuutta ja yhtenäisyyttä.

Hyppyjä, kuten korkeita kaksois- tai kolmoishyppyjä, ei sallita jäätanssissa samalla tavalla kuin pariluistelussa; sen sijaan tekninen tarkkuus ja jatkuva liuku ovat tärkeitä.

Arviointi ja pisteytys

Kansainvälisissä kilpailuissa käytetään ISU:n pistejärjestelmää (Code of Points). Jokaisesta elementistä annetaan tekninen arvo ja sen jälkeen arvioidaan execution/GOE (Grade of Execution). Lisäksi ohjelmakomponentit (esitys, musiikillinen tulkinta, jäällä liikkuminen ja yhteiset taidot, tanssillisuus sekä kokonaiskoreografia) pisteytetään erikseen. Tuomareiden ja teknisen paneelin yhteistyöllä muodostetaan lopullinen pistemäärä kummastakin osuudesta.

Musiikki ja pukusuositukset

Musiikin valinta ja tulkinta ovat jäätanssissa keskeisiä. Jäätanssi on tunnettu siitä, että laulumusiikin käyttö on ollut sallittua ja se on ollut yksi lajin tunnuspiirteistä; myöhemmin myös muutkin taitoluistelulajit ovat voineet käyttää laulullista musiikkia kilpailuissa, mutta jäätanssissa musiikin rytmi ja tunnelma ohjaavat koreografiaa erityisen vahvasti. Pukujen tulee tukea ohjelman luonnetta ja musiikkia, mutta ISU:lla on sääntöjä sopivuudesta ja turvallisuudesta (esimerkiksi ei vaarallisia tai liikaa estäviä elementtejä).

Historia ja kehitys

Jäätanssin juuret ovat sosiaalisessa seuratanssissa ja kansantansseissa, ja laji muotoutui kilpailulliseksi 1900-luvun alkupuolella. Kansainvälisesti jäätanssi vakiinnutti asemansa, kun se otettiin mukaan MM-kilpailuihin 1952 ja myöhemmin olympialajeihin 1976. Lajin kehitys on kulkenut kohti yhä monipuolisempaa koreografiaa ja tiukempaa teknistä vaatimustasoa: pakolliset kuviot yhdistyivät ajan mittaan rytmi- ja vapaisiin osioihin, ja vuonna 2010–2011 sääntöuudistuksilla muotoa jalostettiin edelleen.

Tunnettuja pareja ja vaikutus kulttuuriin

Jäätanssi on tuottanut kansainvälisesti tunnettuja pareja, jotka ovat vieneet lajin yleisön tietoisuuteen näyttävillä esityksillään. Esimerkiksi brittiläinen pari Torvill & Dean nousi erityiseen suosioon 1984 esittämänsä Bolero-ohjelman myötä, joka yhä muistetaan yhtenä lajin ikonisimmista esityksistä. Myöhempinä vuosikymmeninä parit kuten Tessa Virtue & Scott Moir sekä Gabriella Papadakis & Guillaume Cizeron ovat keränneet sekä teknistä että taiteellista arvostusta maailmanmestaruuksilla ja olympiamitaleilla.

Kansainväliset kilpailut ja olympialaji

Jäätanssi kilpaillaan muun muassa EM- ja MM-tasolla sekä olympialaisissa. Kilpailukaudelle tehdään usein kausikohtaisia määräyksiä rhythm dance -osuuden tyyleistä ja vaadituista elementeistä, mikä pitää lajin dynaamisena ja monipuolisena. Olympiatasolla laji on yksi taitoluistelun kolmesta parin muodosta (pariluistelu, jäätanssi ja yksinluistelu erikseen miehille ja naisille), ja se kerää laajan kansainvälisen yleisön mielenkiinnon.

Yhteenveto

Jäätanssi yhdistää tanssin ilmaisun ja luistelutekniikan tavalla, jossa parin yhteinen ilmaisukyky, musiikin tulkinta ja tarkka askellus korostuvat. Vaikka lajin säännöt ja kilpailuosuuksien nimet ovat muuttuneet aikojen saatossa, ydinarvot — harmonia, rytmi ja yhteinen koreografia — ovat säilyneet jäätanssin tunnusmerkkeinä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on jäätanssi?

K: Milloin järjestettiin ensimmäinen jäätanssikilpailu?

K: Milloin jäätanssista tuli talviolympialaisten virallinen mitalilaji?

K: Mikä on jäätanssin ja pariluistelun tärkein ero?

Kysymys: Onko jäätanssissa vakiotansseja?

K: Onko jäätanssissa olemassa vapaatanssiosio?

K: Onko jäätanssi ainoa taitoluistelumuoto, joka sallii laulumusiikin virallisissa kilpailuissa?

Hae kirjaimella