Tanssisalitanssi – standardit, latinalaistanssit ja historia

Tutustu tanssisalitanssin historiaan ja tyyleihin: standardit ja latinalaistanssit, valssi, tango, cha-cha ja kilpailusäännöt — opas harrastajalle ja kilpailijalle.

Tanssisalitanssi on nimi useille tanssisaleissa tanssituille tansseille. Se tarkoittaa yleensä pareja (useimmiten mies ja nainen), jotka tanssivat samalla lattialla muiden parien kanssa. Tärkein tyyliero on modernien eli standarditanssien ja latinalaistanssien välillä. Nykytansseja ovat valssi, quickstep, foxtrot, tango ja wieniläisvalssi. Latinalaisia tansseja ovat cha-cha-cha, samba, rumba, paso doble ja jive. On kuitenkin myös sekvenssitansseja, joissa tanssijat liikkuvat yhdessä ennalta määrätyn kuvion mukaan.

Kaikkia näitä tansseja voidaan tanssia sosiaalisesti enemmän tai vähemmän miten tahansa. Kilpailutansseina ne järjestetään Maailman tanssineuvoston sääntöjen mukaisesti. Näissä kilpailuissa tanssitaan kansainväliseen tyyliin; tekniikat ovat englantilaisten tanssijoiden 1900-luvulla kehittämiä. Kaikissa suurissa kansainvälisissä kilpailuissa noudatetaan yksityiskohtaisia sääntöjä. On olemassa muitakin kansallisten elinten sääntelemiä tanssijärjestelmiä. Amerikkalainen tyyli on yksi niistä, skotlantilainen tanssi on toinen, kreikkalainen klassinen tanssi on toinen.

Vaikka Fred Astaire ja Ginger Rogers olivat tunnetuimpia tanssijoita, he eivät tanssineet tanssisaleissa. Heidän yhteinen uransa kulki kokonaan elokuvissa. Astaire tanssi myös näyttämöllä ja televisiossa. Kuuluisin amerikkalainen tanssijapari oli Vernon ja Irene Castle, jotka olivat kansallisia hahmoja Vernonin kuolemaan asti vuonna 1918. Myöhemmin Arthur Murrayn tanssikouluketju opetti tanssimaan monia amerikkalaisia. Tunnetuin englantilainen tanssija oli luultavasti Victor Silvester, joka oli ammattitanssija ja hyvin menestynyt kapellimestari.

Tanssien perusominaisuudet

Tanssisalitansseissa parit tanssivat yleensä paritanssiotteen (hold) avulla ja liikkuvat samansuuntaisesti lattialla, usein myötäpäivään. Tanssilattialla on tärkeää noudattaa floorcraft-taitoja: huomioida muut parit, väistää, ja liikkua sujuvasti. Musiikin ajoitus, askellus, kehonlinja ja partnerin ohjaaminen ovat keskeisiä taitoja.

Standardit (modernit) vs. latinalaistanssit

Standarditanssit korostavat pariholdia, kaarreajoa ja pyörimistä. Niitä ovat esimerkiksi valssi, wieniläisvalssi, tango, foxtrot ja quickstep. Valssit ovat yleensä 3/4-rytmisiä, wieniläisvalssi nopea ja pyörivä, kun taas foxtrot ja quickstep ovat sujuvampia ja kepeämpiä askellukseltaan.

Latinalaistanssit puolestaan painottavat yksilöllisempää kehonkäyttöä, lantion liikettä ja rytmistä ilmaisua. Cha-cha-cha, samba, rumba, paso doble ja jive eroavat toisistaan rytmin, luonteen ja musiikillisen ilmaisun perusteella: rumba on hidas ja sensuelli, samba bounce-tyyppinen ja energinen, cha-cha-cha rytmillisesti tarkka ja paso doble dramaattinen.

Kilpailuformaatti ja tekniikka

Kilpailut jaetaan usein kahteen pääryhmään: International Standard ja International Latin. Tuomarit arvioivat tekniikkaa, ajoitusta, musiikintulkintaa, parin yhteispeliä ja lavakarismaa. Kansainvälisessä tyyliin kuuluvat tarkat perusaskeleet, hold- ja kehonlinjaohjeet sekä tuomariston laatimat pisteytyskriteerit. Lisäksi on olemassa kansallisia järjestelmiä, kuten amerikkalainen Smooth ja Rhythm -jaottelu, jotka eroavat askelvalikoimaltaan ja asenteeltaan.

Sosiaalinen tanssi ja sekvenssitanssit

Monissa sosiaalisissa tilaisuuksissa tanssi on vapaamuotoista: parit voivat improvisoida askelia ja yhdistellä liikkeitä. Sekvenssitansseissa taas kaikki parit seuraavat samaa ennaltamääriteltyä koreografiaa ja liikkuvat yhtenäisesti. Sekvenssit ovat suosittuja harrastajien keskuudessa, koska niiden oppiminen mahdollistaa yhteisen liikkeen ilman parin välistä teknistä valmistautumista.

Historia lyhyesti

Tanssisalitanssin juuret ulottuvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Eurooppaan, kun paritanssi yleistyi seurallisissa tilaisuuksissa. 1900-luvulla englantilaiset kehittivät ja standardisoivat monia tekniikoita, joita käytetään vielä nykypäivänä kansainvälisissä kilpailuissa. Elokuvat ja populaarikulttuuri toivat lajin laajempaan tietoisuuteen: vaikka Fred Astaire ja Ginger Rogers olivat elokuvataivaan tähtiä, tanssin laajempaa levitystä edistivät myös opettajat ja studioverkostot kuten Arthur Murray. Tanssilajien suosio on vaihdellut eri aikakausina, mutta laji on pysynyt elinvoimaisena harrastuksena ja kilpaurheiluna.

Tärkeimmät henkilövaikuttajat

• Vernon ja Irene Castle (Vernon ja Irene Castle,) – suosittelivat uudenlaista paritanssia ja vaikuttivat tanssikulttuuriin 1910-luvulla.
• Fred Astaire ja Ginger Rogers – tunnettuja elokuvien kautta; vaikuttivat tanssin näkyvyyteen ja estetiikkaan.
• Arthur Murray – perusti laajan tanssikouluketjun, joka levitti tanssin opetusta erityisesti Yhdysvalloissa.
• Victor Silvester (Victor Silvester, joka) – vaikutti erityisesti englantilaiseen tyyliin ja tanssimusiikkiin.

Tanssietiketti ja käytännön vinkit

Perusetiketti sisältää kohteliaisuuden, lattian jakamisen, varovaisuuden kierroksilla ja sopivan pukeutumisen. Hyvät tanssikengät riittävät usein suuresti: standard-kenkien pohjat ovat liukkaampia, latinalaisten kenkien pohjat antavat paremman pidon. Harjoittele perusaskeleet, rytmin taju ja partnerin seuraaminen tai ohjaaminen. Kilpailutavoitteisille kannattaa hakeutua koulutettujen opettajien tunneille ja lukea kilpailusääntöjä.

Yhteenvetona: tanssisalitanssi yhdistää tekniikan, musiikin ja parityöskentelyn. Se tarjoaa sekä sosiaalisen elämyksen että kilpailullisen haasteen, ja laji on säilyttänyt suosionsa eri muodoissaan ympäri maailman.

Kansainvälinen tyyli

Kansainvälisiä tansseja on kymmenen, joista viisi on standarditansseja (tai moderneja) ja viisi latinalaistansseja:

• Standardi: Valssi, Quickstep, Tango, Foxtrot, Wienin valssi.

• Latinankieliset: Cha-cha-cha, Rumba, Samba, Jive, Paso doble.

Useimmat näistä tansseista ovat peräisin muualta, mutta englantilaiset tanssijat ja tanssinopettajat ovat kehittäneet ne nykyiseen muotoonsa.

Useimmat ihmiset tanssivat näitä tansseja huvin vuoksi. Kun ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan, naiset pukeutuvat muodollisiin mekkoihin (pukuihin) tavallisissa kilpailuissa ja lyhyisiin hameisiin latinotansseissa. Miehet pukeutuvat muodollisiin iltapukuihin ("valkoinen solmio ja frakki") standardikilpailussa ja epävirallisiin paitoihin latinokilpailussa.

Jotkut ansaitsevat mitaleja osoittaakseen, että he ovat kehittyneet. He tanssivat tuomarin edessä ansaitakseen mitalin pronssi-, hopea- tai kultatasolla. Silitystanssin opettamisesta ja mitalien myöntämisestä vastaavat tanssinopettajajärjestöt, kuten Imperial Society of Teachers of Dancing (ISTD) tai International Dance Teachers Association (IDTA). Näissä järjestöissä opetetaan myös balettia, lavatanssia (tai "teatteritanssia" tai "jazztanssia") ja useita muita tanssilajeja. Niiden tutkintoja ja tenttejä järjestetään maailmanlaajuisesti, vaikka ne ovatkin englantilaisperäisiä. Katutanssi ei nimensä mukaisesti tarvitse tanssisalia. Siitä huolimatta sitä opetetaan tanssisaleissa, kuten myös joitakin muita ei-perinteisiä tanssilajeja.

On myös joitakin linjatansseja, joissa ihmiset tanssivat parin sijaan ryhmänä. Joitakin linjatansseja tehdään mamboon, valssiin, paso dobleen ja sambaan.

Jotkut tanssivat pareittain, mutta myös ryhmänä, jolloin kaikki tanssivat samoja askeleita. Tätä kutsutaan muodostelmatanssiksi.

Kilpailut

Ihmiset kilpailevat monella tasolla, mutta perusjako on amatöörien ja ammattilaisten välillä. Amatöörien keskuudessa on sitten ikäluokkia (brittiläiset säännöt):

• Nuoret, enintään 12-vuotiaat. Käytetään tavanomaisia nuorten vaatteita.
• Juniorit, enintään 16-vuotiaat.
• Nuoret, enintään 21-vuotiaat.
• Aikuiset amatöörit, 16 vuotta täyttäneet.
• Seniorit, 35+.
• Yli 45-vuotiaat.

Yhdysvalloissa kilpailut voidaan jakaa tanssitaidon mukaan: Newcomer, Pre-Bronze, Bronze, Silver, Gold, Pre-Championship ja Championship.

Tunnetuin kilpailu on Blackpool Dance Festival, Englanti. Se on järjestetty vuosittain vuodesta 1920 lähtien (sotavuosia lukuun ottamatta), ja sen tapahtumat, kuten useimmat englantilaiset tapahtumat, ovat avoimia maailmalle.

Amerikkalainen tyyli

Amerikkalaistyylistä tanssisalitanssia kutsutaan joskus myös sosiaaliseksi tyyliksi. Siihen kuuluvat smooth- ja rytmitanssit:

• Sileä: Valssi, Tango, Foxtrot, Wienin valssi.
• Rytmi: Cha Cha, Mambo, Rumba, Bolero, East Coast Swing.

WDC Nuorten (alle 21-vuotiaiden) maailmanmestarit 2013, Michael Foskett & Nika Vlasenko





Benedetto Feruggia ja Claudia Köhler, 2010

Elokuvat ja televisio-ohjelmat

Elokuvat

• Tiukka tanssisali
• Tanssitaanko?
• Tanssi kanssani
• Patrick Swayzen ja Jennifer Greyn Dirty Dancing -elokuva
• Fred Astairen ja Ginger Rogersin elokuvat (kuten Flying Down to Rio, The Gay Divorcee, Top Hat ja Carefree).

Televisio

• Ballroom Bootcamp (US)
• So You Think You Can Dance (Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Belgia, Alankomaat)
• Dancingwith the Stars (Yhdysvallat, Alankomaat)
• Strictly Come Dancing (Yhdistynyt kuningaskunta)

Tanssisali: suuri tanssisali. Katariinan palatsi Pietarin lähellä.


Duc de Joyeusen häätanssiaiset, 1581.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitkä ovat tärkeimmät erot modernien ja latinalaisten tanssien välillä?

Kysymys: Ketkä olivat Fred Astaire ja Ginger Rogers?

K: Mitä muita tanssilajeja kansalliset elimet sääntelevät?

K: Kuka oli erittäin menestynyt yhtyeenjohtaja sekä ammattitanssija?

K: Miten kansainväliset kilpailut järjestetään?

K: Ketkä olivat Vernon ja Irene Castle?

Hae kirjaimella