Ingólfr Arnarson (islanniksi Ingólfur Arnarson) ja hänen vaimonsa Hallveig Frodesdatter esitellään perinteen mukaan Islannin ensimmäisinä pysyvinä pohjoismaisina uudisasukkaina. Usein mainittu perustamisvuosi on 874, jolloin heidän kerrotaan perustaneen Reykjavikin. Reykjavík tarkoittaa kirjaimellisesti "savun lahtea" (isl. Reykjavík) — nimi liittyy alueen kuumiin lähteisiin ja höyryihin, jotka muinaiset asukkaat huomasivat.
Legendaarinen saapuminen
Landnámabókin kertomuksen mukaan Ingólfr lähti nyky-Norjasta sen jälkeen, kun hän oli sotkeutunut verikostoon — verikostot ja maanpaot olivat yleinen syy viikinkien muuttoliikkeille. Tarinan mukaan hän heitti mukanansa olleet korkeat istuinpylväät (öndvegissúlur) yli laidan ja päätti asettua siihen kohtaan, missä jumalat saattaisivat tuoda pylväät maihin. Kaksi hänen orjaansa etsi rannikkoa useiden vuosien ajan, kunnes pylväät löydettiin pienestä lahdelta, josta myöhemmin muodostui Reykjavík.
Samassa lähteessä kerrotaan myös Ingólfrin velipuolesta Hjörleifr Hróðmarssonista, joka murhattiin irlantilaisten orjiensa toimesta huonon kohtelun seurauksena. Ingólfr ajoitti murhaajat ja surmasi heidät Vestmannaeyjarissa. Saarten nimi viittaa tapahtumaan: norjalaiset kutsuivat irlantilaisia "vestmenn" (länsimiehet), mistä nimi muodostui.
Lähteet ja historiallisuus
Pääasialliset kertomukset Ingólfrista ja Islannin asutuksesta tulevat keskiaikaisista lähteistä, erityisesti Landnámabókista ja historioitsija Ari Þorgilssonin teksteistä. Ari väitti, että Ingólfr oli Islannin ensimmäinen pohjoismainen uudisasukas, mutta hän itsekin huomautti, että saarella oli jo ennen pohjoismaisten tuloa asunut Irlannin munkkeja ja erakkoja (ns. papar). Näiden irlantilaisten läsnäolosta kertovat myös muut keskiaikaiset lähteet ja joihinkin paikkoihin liittyvät todisteet, mutta perinteen ja arkeologian välillä on eroja.
Perinteen mukainen vuosiluku 874 on usein siteerattu, mutta nykytutkimus korostaa, että tarkat päivämäärät ovat epävarmoja. Arkeologiset löydöt tukevat kuitenkin sitä, että pysyvä pohjoismainen asutus Islannissa alkoi myöhäisellä 800‑luvulla ja 900‑luvun alkupuolella. Myöhemmin, perinteen mukaan Ingólfrin poika Þorsteinn (Torsteinn, Þorsteinn Ingólfsson) liittyi maan järjestelyyn ja hänen yhteyksiinsä liitetään myös Islannin varhaisen oikeudellisen ja poliittisen elämän kehittyminen — myöhemmin muodostui niin kutsuttu Althing, joka vakiintui koko yhteisön kokoontumispaikaksi.
Perintö
Ingólfr Arnarsonin hahmo on merkittävä osa islantilaista perustamiskertomusta: hänestä on tullut symboli Reykjavíkin ja laajemmin Islannin asutuksen alkujuurista. Vaikka monet kohdat kertomuksissa ovat legendaarisia ja osin epävarmoja, Ingólfrin tarina kuvaa yleisesti viikinkiajan muuttoliikettä ja uuden kodin etsimistä Pohjois-Atlantilla. Reykjavíkista kasvoi myöhemmin Islannin pääkaupunki ja maan väestö- ja hallinnollinen keskus, ja kertomus alueen varhaisesta asutuksesta on osa sen kulttuuriperintöä.
Huom. Monet yksityiskohdat Ingólfrin elämästä ja tarkat päivämäärät perustuvat keskiaikaisiin lähteisiin ja perinteeseen; moderni tutkimus käyttää myös arkeologisia todisteita ja vertailee eri kertomuksia ymmärtääkseen, miten Islannin asutus todellisuudessa eteni.
