Piispa – määritelmä: kirkon virka, tehtävät ja arkkipiispat

Piispa on kristillisen kirkon papiston jäsenen arvonimi. Piispan hallitsemaa hiippakuntaa kutsutaan piispakunnaksi. Piispalle voidaan antaa arkkipiispan arvo arkkihiippakunnassa.

Piispa on usein sekä hengellinen että hallinnollinen johtaja omassa hiippakunnassaan. Hän vastaa seurakuntien ja papiston ohjaamisesta, kirkkokunnan opetuksen ja kirkollisten toimitusten yhdenmukaisuudesta sekä hiippakunnan strategisesta johtamisesta. Piispa toimii myös oikeus- ja järjestysvallan käyttäjänä piispakunnan sisällä, esimerkiksi vihkimysten, siunausten ja pappien nimitysten yhteydessä.

Yleensä on pappeja ja sitten piispoja. Joissakin protestanttisissa kirkoissa ei kuitenkaan ole piispoja tai arkkipiispoja. Presbyteerinen kirkko on esimerkki tästä. Skotlannin kirkon johdossa on moderaattori, jonka yleiskokous valitsee vuosittain. Muissa kristillisissä liikkeissä ei ole piispoja eikä pappeja: Kveekarit ovat hyvä esimerkki.

Kirkkokunnat ovat kehittäneet erilaisia johtamis- ja hallintomalleja. Piispaisuus (episkopaatiksi kutsuttu hallintomuoto) korostaa virallista sukupolvea ja apostolista perimää, kun taas presbyteerinen tai kongregationalistinen malli voi painottaa paikallisten seurakuntien autonomiaa ja vaaleilla valittuja johtajia. Nykyisissä ekumeenisissa käytännöissä eri kirkkokunnat tekevät myös yhteistyötä, vaikka niiden organisaatiorakenteet poikkeaisivat toisistaan.

Katolisessa kirkossa paavin valitsevat kaikki kardinaalit keskuudestaan. Kirkkolain mukaan näin ei tarvitse tehdä: paaviksi voi tulla kuka tahansa miespuolinen, naimaton, kastettu kristitty, joka katsotaan sopivaksi virkaan. Viimeisin paavi, joka ei ollut piispa, oli kuitenkin Urban VI (valittu vuonna 1378).

Katholisessa ja ortodoksisessa perinteessä piispuuteen liittyy usein käsitys apostolisesta jatkumosta: piispat vihitään piispan käsistä siten, että heidän virkaketjunsa voidaan jäljittää apostoleihin asti. Katolisessa kirkossa piispan nimitystä säätelee Vatikaani — nykykäytännössä paavi hyväksyy tai määrää useimmiten uudet piispat, vaikka kotimaiset ehdotusmenettelyt ja kuulemiset ovat tavallisia. Protestantisissa kirkoissa taas valintatavat vaihtelevat; joissain piispat valitaan vaaleilla, toisissa heidät nimittää kirkollinen keskusjohto.

Piispan tehtävät

• Hengellinen tehtävä: Piispa on seurakuntansa pappien esimies, vastaa doktriinien opetuksesta ja huolehtii sakramenttien oikeaoppisesta toteuttamisesta (esim. ehtoollinen, konfirmaatio, pappisvihkimys).
• Hallinnollinen tehtävä: Hän johtaa hiippakunnan hallintoa, johtaa kirkollisia kokouksia ja voi määrätä komiteoita sekä tehdä nimityksiä ja päätöksiä hiippakunnan asioista.
• Edustustehtävä: Piispa edustaa hiippakuntaansa kirkon sisäisissä neuvostoissa ja julkisuudessa sekä osallistuu ekumeeniseen yhteistyöhön ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
• Oikeudellinen ja kurinpitovastuu: Piispalla on usein valta käsitellä pappien ja seurakuntien välisten riitojen ratkaisuja ja tarvittaessa kurinpitotoimia.

Valinta ja vihkiminen

Piispa valitaan ja vihitään eri tavoin eri kirkoissa. Yleisiä käytäntöjä ovat vaalit, keskushallinnon nimitykset ja yhdistelmät, joissa paikalliset ehdokkaat esitetään keskuselimelle. Piispanvihkimys on liturginen toimitus, jossa jo vihittyjen piispojen osallistuessa uusi piispa saa virkakäsitteet ja oikeudet. Vihkimys näkyy usein liittämällä uusi piispa samaan apostoliseen ketjuun.

Eri kirkkokuntien käytännöt

Kristikunnat eroavat paljon siinä, miten ne näkevät piispan roolin. Roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa piispalla on keskeinen asema kirkon hierarkiassa ja sakramentaalisessa elämässä. Anglikaanisessa kirkossa on myös piispoja ja arkkipiispat johtajina, mutta paikalliset käytännöt voivat olla joustavampia. Monissa luterilaisissa kirkkoissa — mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko — on myös piispoja, mutta heidän valinta- ja toimivaltasuhteensa voivat poiketa katolisesta mallista.

Nykyaikana monet protestanttiset kirkot ovat myös hyväksyneet naispappeuden ja naisipiispuuden, kun taas katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät tähän suostu. Lisäksi jotkut vapaakirkolliset liikkeet eivät lainkaan ylläpidä piispajärjestelmää.

Ulkoiset tunnusmerkit

Yleensä piispan tunnistaa erityisestä hatusta, jota kutsutaan mitraksi.

Lisäksi piispalla voi olla oma piispansauva (pastoraalinen sauva, crosier), piispan sormus ja risti rinnassa (pektoraalinen risti). Piispan toimituksellisuuteen liittyy usein myös kirkkotuoli eli kathedra, joka symboloi piispan opettajan ja johtajan asemaa hiippakunnassa. Liturgisissa yhteyksissä piispa käyttää usein erityisiä vaatetuksia kuten albaa, dalmaatista ja viittaa.

Historialliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat

Piispan asema on muuttunut historian saatossa: keskiajalla piispoilla oli usein myös merkittävä maallinen valta ja omaisuutta. Modernissa yhteiskunnassa piispan rooli on useimmiten ensisijaisesti hengellinen ja yhteisöllinen, mutta piispilla on edelleen vaikutusta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja moraalisiin kysymyksiin. Piispan tehtävä on sekä säilyttää kirkon perinteitä että vastata nykyajan haasteisiin, kuten monikulttuurisuuteen, tasa-arvokysymyksiin ja uskonnonvapauden toteutumiseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on piispa?

Kysymys: Onko piispoja kaikissa kirkkokunnissa?

Kysymys: Miten paaviksi pääsee?

Kysymys: Kuka hallitsee anglikaanisten kirkkojen piispoja?

K: Mikä vaatekappale tunnistaa piispan?

K: Vastaavatko kaikki roomalaiskatoliset piispat paaville?

Hae kirjaimella