Investituura eli virkaanasettaminen — keskiajan läänitys ja kirkon rituaali
Investituura eli virkaanasettaminen — tutustu keskiajan läänityksen ja kirkon rituaalien seremonioihin, symboleihin ja niiden vaikutuksiin yhteiskuntaan ja kirkolliseen valtaan.
Virkaanasettamisella tarkoitetaan jonkun (perillisen, valitun tai ehdokkaan) virkaan asettamista virallisesti antamalla hänelle virka-ansiomerkit. Termi on yleensä varattu valtion, aristokratian ja kirkon virallisille viroille.
Keskiajalla investituuri oli seremoniallinen läänityksen siirto, jonka yliherra suoritti vasallille. Lordi antoi vasallille läänityksen antamalla maata tai virkaa kuvaavan symbolin. Feodaaliajalta nykypäivään asti termiä on käytetty kanonisessa oikeudessa viittaamaan siihen, että kirkonmies vastaanottaa hengellisen viran symbolit, kuten pastoraalisormuksen, mitran ja sauvan, merkkinä viran siirtymisestä.
Historia ja käytännöt
Investituurin muoto ja merkitys vaihtelivat alueittain ja aikakausittain. Maallisessa läänityksessä rituaaliin saattoi kuulua kosketuselementtejä, kuten maanhankaus- tai avain-symbolin antaminen, tai aseeseen tai lippuun liittyvien tunnusmerkkien luovuttaminen, jotka ilmaisivat oikeuden hallita maata ja sen tuottoja. Vasalli vannoi usein uskollisuus- ja palveluvalan (hommage ja fealty), jonka jälkeen yliherra antoi symbolin, jolla viranomaisvalta ja taloudelliset oikeudet siirtyivät.
Kirkollisessa investituurissa keskeistä olivat hengelliset tunnusmerkit: piispat ja abbatit saivat usein piispansormuksen, mitran (päähineen) ja pastoraalisauvan (crosier), jotka symboloivat piispan hengellistä auktoriteettia ja paimenvirkaa. Myös liturgiset toimitukset ja vihkiminen kuuluivat usein virkaanasettamiseen.
Investituuririita ja sen seuraukset
Investituuri aiheutti merkittäviä ristiriitoja keskiajalla, kun maalliset hallitsijat ja paavi riitelivät siitä, kenellä oli oikeus nimetä ja asetaa kirkollisia virkamiehiä. Tunnetuin konflikti on ns. investituuririita, jonka kärjistivät paavi Gregorios VII ja keisari Henrik IV 1000–1100-lukujen vaihteessa. Riita johti mm. Henrik IV:n karkottamiseen kirkon yhteydestä ja kuuluisiin tapahtumiin kuten Henrik IV:n nöyrään matkaan Canossaan vuonna 1077.
Ratkaisu löytyi osittain Wormsin sopimuksessa (Concordat of Worms) vuonna 1122. Sopimuksessa sovittiin eroista maallisen ja hengellisen investituurin välillä: kirkko sai vahvistetun oikeuden valita ja vihkiä piispoja hengellisin tunnuksin, kun taas maalliset hallitsijat säilyttivät vaikutusmahdollisuutensa luovuttamalla piispoille maalliset etuoikeudet ja läänitykset. Konkordia ei täysin poistanut valtiollista vaikutusvaltaa, mutta se vähensi suoraa lay investituuria kirkollisissa kysymyksissä ja vahvisti kirkon autonomiaa.
Symbolit ja merkitykset
- Maalliset symbolit: maa-, avain- tai lippusymbolit, miekka, sauva tai muu merkki, joka osoitti taloudelliset ja oikeudelliset oikeudet läänitykseen.
- Hengelliset symbolit: piispansormus, mitra, pastoraalisauva (crosier) sekä joskus liturginen vihkiminen ja lukuisten rituaalien sarja.
- Sanallinen osuus: valat ja synnynnäiset lupaukset palvelusta ja uskollisuudesta, jotka tekivät investituurista sekä seremoniallisen että oikeudellisen teon.
Nykyaikainen käyttö
Nykykielessä investituuri käsitteenä voi viitata yleisestikin muodolliseen virkaanastujaisseremoniaan, jossa viranhaltijalle luovutetaan virkaan liittyvät tunnukset tai jossa hän vannoo virkavaltansa. Esimerkiksi valtionpäämiehen, korkeiden virkamiesten tai virallisten arvonimien myöntöön liittyvissä seremonioissa saatetaan käyttää vastaavia symboleja ja menettelyjä, vaikka niiden luonne on usein enemmän seremoniallinen kuin feodaalinen.
Yhteenvetona investituuri merkitsee virkaanasettamisen yhdistelmää rituaalia, symboliikkaa ja oikeudellista siirtoa — keskiajalla erityisesti läänityksen ja kirkollisen auktoriteetin välisen suhteen muotoutumisessa keskeinen käsite.
Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuningatar tai joku kuninkaallisen perheen jäsen sijoittaa henkilökohtaisesti noin 2 600 ihmistä. Luettelo kunnioitettavista henkilöistä julkaistaan kahdesti vuodessa, joko uudenvuoden kunniakirjassa tai kuningattaren syntymäpäiväkunniakirjassa (The Queen's Birthday Honours List). Noin 22 vihkimistä pidetään vuosittain Buckinghamin palatsissa, yksi tai kaksi Holyroodhousen palatsissa Edinburghissa ja yksi Cardiffissa.
Investiture-kiista
Kysymys siitä, kenen tulisi nimittää ketä, oli keskiajalla katolisen kirkon (lähinnä paavin) ja valtion (lähinnä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan) välisen kiistan aiheena niin sanotun maallikkoasettamiskiistan aikana.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on investiture?
A: Investituura tarkoittaa jonkun, esimerkiksi perillisen, valitun tai ehdokkaan, virallista asettamista julkiseen virkaan antamalla hänelle virallisesti "insignia".
K: Mille viroille termi investiture on yleensä varattu?
V: Termi investituuri on yleensä varattu valtion, aristokratian ja kirkon virallisille viroille.
K: Mitä investiture tarkoittaa keskiajalla?
V: Keskiajalla investituuri oli yliherran suorittama läänityksen seremoniallinen siirto vasallille.
K: Mitä herra teki investituurissa feodaaliaikana?
V: Lordi sijoitti vasallin läänitysoikeuden antamalla maan tai viran symbolin.
K: Miten termiä investituuri on käytetty kanonisessa oikeudessa?
V: Feodaaliajalta nykypäivään saakka termiä investituuri on käytetty kanonisessa oikeudessa viittaamaan siihen, että papisto saa hengellisen viran symbolit, kuten pastoraalisormuksen, mitran ja sauvan, mikä merkitsee viran siirtymistä.
Kysymys: Mikä on "insignioiden" antamisen tarkoitus virkaan asettamisen yhteydessä?
V: Investituurin yhteydessä tapahtuvan "insignian" antamisen tarkoituksena on virkaan asettaminen virallisesti julkiseen virkaan.
K: Kuka voidaan virkaanasettamisella virallisesti asettaa virkaan?
V: Kuka tahansa, kuten perillinen, valittu tai nimitetty, voidaan virallisesti asettaa virkaan virkaan asettamisen kautta.
Etsiä