Apollo 13: NASA:n epäonnistunut kuulento ja dramaattinen selviytymistarina

Apollo 13 oli NASA:n Apollo-projektin seitsemäs tehtävä ja kolmas miehitetty kuuhun laskeutumislento. Lennon komentajana toimi Jim Lovell. Muut astronautit olivat Jack Swigert ja Fred Haise.

Laukaisu ja onnettomuus

Alus laukaistiin onnistuneesti kohti Kuuta 11. huhtikuuta 1970. Kaksi päivää laukaisun jälkeen, 13. huhtikuuta, yksi palvelumoduulin happisäiliö räjähti ja huoltomoduuli vaurioitui vakavasti. Räjähdyksen seurauksena sekä happea että sähkövirtaa menetettiin: polttokennot menettivät toimintaedellytyksensä ja komentomoduulin (CM) normaali sähkön- ja ilmanvaihto katkesivat.

Pelastusoperaation alku — huoltomoduulin käyttäminen pelastusveneenä

Tilanne oli aluksi hengenvaarallinen. Happea oli hyvin vähän — ja happea ei käytetty pelkästään hengittämiseen, vaan myös CM:n polttokennoissa sähkön tuottamiseen. Astronautit pyrkivät säästämään energiaa sammuttamalla lähes kaikki sähkölaitteet, esimerkiksi lämmittimet, minkä seurauksena avaruusaluksessa tuli hyvin kylmä.

Pysyäkseen hengissä miehistön oli siirryttävä Apollo-kuuhun (LM, Lunar Module) ja saatava se toimimaan eräänlaisena "pelastusveneenä" — LM:ää käytettiin hengitysilmana ja virtalähteenä niin pitkään, kunnes palaaminen Maahan oli mahdollista. LM:n hapenlähteet, akut ja runsaampi tilavuus mahdollistivat miehistön elossa pysymisen.

Ensiaputoimet, neuvottelut ja luovat ratkaisut

Maassa Houstonin Mission Control ja lennonjohto keskustelivat jatkuvasti miehistön kanssa. Keskus ja miehistö kehittivät käyttökelpoisia hätämenettelyjä lennon aikana esiintyville ongelmille. Eräs kriittinen ongelma oli hiilidioksidin (CO2) poistaminen: CM:n litiumhydroksidisuodattimet olivat neliönmuotoisia, mutta LM:ssä oli pyöreät liittimet. Maassa olleet insinöörit laativat ohjeet, joiden avulla astronautit saivat sovitettua CM:n suodattimet LM:n järjestelmään käyttäen vain käsillä olevia materiaaleja (muovipusseja, teippiä, suuttimia). Tämä ratkaisu pelasti miehistön elämän estämällä vaarallisen CO2-tason nousun.

Paluu ja laskeutuminen

Huolimatta vakavista vaurioista miehistö pystyi suorittamaan tarvittavat korjaus- ja ohjauspoltto- eli kursseja muokkaavat poltot. He käyttivät muun muassa kuumoduulin eli LM:n rakettimoottoria suuntausten ja nopeuden säätöihin, jotta paluupoluetta kohti Maata voitiin hallita. Matkalla Maata lähestyessään he eivät olleet varmoja, että laskuvarjot, joita tarvittiin komentomoduulin hidastamiseen, toimisivat: laskuvarjojen laukaisumekanismi ja paristot voisivat pettää kylmän vuoksi, koska lapset (paristot) vapautettiin pienillä räjähdyspanoksilla, jotka laukaistiin pattereista. Kylmyys olisi voinut heikentää paristojen toimintaa siten, että laskuvarjot eivät olisi avautuneet normaalisti, ja komentomoduuli olisi voinut iskeytyä mereen liian nopeasti.

Välirakenteiden ja laitteiden jäähdyttyä sekä sähkölaitteiden ollessa pitkään poissa käytöstä lentoonpalautuksen kuumennusvaihe (power-up ja reentry preparations) olivat riskialttiita. Lopulta he kuitenkin selvisivät: alus laskeutui Tyynellemerelle ja miehistö saatiin pelastetuksi 17. huhtikuuta 1970 USS Iwo Jima -lentotukialuksen läheisyydessä.

Tekniset syyt ja tutkimuksen päätelmät

Tutkimukset osoittivat, että onnettomuuden aiheutti yksi happisäiliö, jonka sisällä tapahtui sähköinen vika ja tulipalo. Syynä oli yhdistelmä valmistukseen ja testaukseen liittyneitä virhetilanteita sekä rakenteellisia heikkouksia, jotka johtivat Teflon-eristeen syttymiseen säiliön sisällä. Kun ilma- ja paineolosuhteet muuttuivat lennon aikana, tulipalo sai aikaan säiliön räjähdyksen. Onnettomuus johti muun muassa happisäiliöiden, eristeiden ja testimenetelmien muutoksiin sekä parempiin tarkastus- ja turvallisuusmenettelyihin NASA:ssa.

Merkitys ja perintö

Apollo 13:sta on usein käytetty esimerkkinä "onnistuneesta epäonnistumisesta": varsinainen avaruuslento, joka tähtäsi Kuuhun, epäonnistui, mutta miehistö saatiin hengissä takaisin vaativien olosuhteiden ja nopeiden hätäratkaisujen ansiosta. Tapaus korosti lennonjohtotiimien, insinöörien ja astronauttien yhteistyön ja improvisaation merkitystä hätätilanteissa. Apollo 13 vaikutti myös siihen, miten tulevien tehtävien turvallisuutta arvioidaan ja parannetaan.

Tapauksen dramaattisuus ja inhimillinen ulottuvuus ovat tehneet siitä laajalti tunnetun tarinan — siitä on tehty myös elokuva Apollo 13 (1995), joka on lisännyt yleisön tuntemusta tästä lennosta ja sen selviytymistaistelusta.