Janet Gibson on belizeläinen biologi ja eläintieteilijä, joka on erityisen tunnettu meriluonnon suojelutyöstään Belizen rannikkovesillä.
Gibsonille myönnettiin Goldman-ympäristöpalkinto vuonna 1990. Palkinto annetaan yksilöille, jotka ovat järjestäneet tehokkaita ja vaikuttavia ympäristöponnistuksia paikallisella tasolla. Hän sai tunnustuksen pitkäjänteisestä työstä Belizen rannikon meriekosysteemien suojelemiseksi, erityisesti niiden koralliriuttojen, mangroven ja meriheinien turvaamiseksi.
Vuosina 1985–1987 Gibson johti ja koordinoi tiiviisti yhteistyössä paikallisyhteisöjen, kalastajien, ympäristöjärjestöjen ja viranomaisten kanssa kampanjaa Hol Chanin merensuojelualueen perustamiseksi. Hänen käytännön työnsä sisälsi tieteellisiä kartoituksia, tietoisuuden lisäämistä, neuvotteluja päättäjien kanssa sekä suojelualueen hallintamallin suunnittelua ja toimeenpanoa. Gibsonin ja monien muiden ponnistelujen tuloksena Hol Chan perustettiin virallisesti vuonna 1987 — se oli Keski-Amerikan ensimmäinen merensuojelualue ja toimi esimerkkinä muille alueille.
Hol Chan sijaitsee Ambergris Caye -saaren edustalla ja kattaa monipuolisia elinympäristöjä, kuten koralliriuttoja, meriheinäkenttiä ja mangrovealueita. Suojelualueen perustaminen on auttanut turvaamaan tärkeät lisääntymis- ja ruokailualueet kalalajeille sekä säilyttämään koralliekosysteemien monimuotoisuutta. Alueesta on myös kehkeytynyt merkittävä vastuullisen meriturismin kohde, mikä on tuonut paikallisille yhteisöille uusia tulonlähteitä ja kannustanut suojelun noudattamiseen.
Gibsonin työ vaikutti laajemmin: sen ansiosta Belizen riutta-alueiden suojelutoimet ja kansainvälinen näkyvyys vahvistuivat. Lopputuloksena Belizen valliriutta sai Unescon maailmanperintöaseman vuonna 1996, mikä lisäsi paineita pitkäaikaiselle suojelulle ja kestäville hoitokäytännöille koko alueella.
Tärkeimmät saavutukset lyhyesti:
- Hol Chanin merensuojelualueen perustamisen johtaminen (vuonna 1987)
- Goldman-ympäristöpalkinnon saaja (1990)
- Merkittävä rooli Belizen riuttojen kansainvälisen suojelustatuksen edistämisessä (Unesco-maailmanperintö 1996)
Gibsonin työ on esimerkki siitä, miten tieteellinen osaaminen, yhteisöjen osallistaminen ja pitkäjänteinen vaikuttamistyö voivat johtaa konkreettisiin suojelutuloksiin ja toimia mallina muille meriluonnon säilyttämiseksi.