Jean-Baptiste Donatien de Vimeur, comte de Rochambeau (1. heinäkuuta 1725 – 10. toukokuuta 1807) oli ranskalainen aatelismies ja sotilas, joka nousi merkittävään asemaan 1700-luvun sotatoimissa ja myöhemmin muistetaan erityisesti Yhdysvaltain vapaussotaa koskeneesta yhteistyöstään George Washingtonin kanssa. Hän palveli kuningas Ludvig XV:n armeijassa ja teki pitkän sotilasuran, joka käsitti sekä Euroopan piirityksiä että merentakaista interventiota Amerikan mantereella.
Varhaiset vuodet ja sotilasura
Rochambeau osallistui nuorena sotilaana muun muassa Itävallan perintösotaan (1740–1748). Hän oli osallisena piiritöissä ja taisteluissa, kuten Antwerpenin ja Namurin piirityksissä. Näissä kampanjoissa hän kartutti kokemusta linnoitus- ja piirityssodankäynnistä sekä komentotehtävistä, jotka valmistivat häntä myöhempiin johtotehtäviin.
Rochambeau ja Yhdysvaltain vapaussota
Rochambeau johti Ranskan lähettämää joukkoa Yhdysvaltoihin tukeakseen paikallista kapinaa Brittejä vastaan. Hän saapui 1780 ja oli päällikkönä noin 6 000 miehen vahvuiselle joukolle, jotka muodostivat Ranskan ekspeditiovoimat Amerikkaan. Hän toimi läheisessä yhteistyössä George Washingtonin kanssa Yhdysvaltain vapaussodassa (1775–1783).
Yhteistyö Washingtonin ja ranskalaisten, erityisesti amiraali François-Joseph Paul de Grassen laivaston kanssa, johti yhdistettyyn operaation suunnitteluun ja toteutukseen, jonka huipentuma oli Yorktownin piiritys vuonna 1781. Piirityksen ja merisaarron seurauksena brittikenraali Charles Cornwallis antautui, mikä merkitsi käännekohtaa sodassa ja vauhditti rauhanneuvotteluita.
Paluu Ranskaan ja vallankumouksen aika
Palattuaan Ranskaan Rochambeau jatkoi sotilasuransa ja osallistui maan poliittisiin tapahtumiin muuttuneessa ilmapiirissä. Terrorin valtakauden aikana hän joutui vaikeuksiin ja hänet tuomittiin, mutta häntä ei teloitettu giljotiinilla. Hänet vapautettiin Maximilien de Robespierren kaatumisen jälkeen, jolloin monet Terrorin aikana vangitut saivat jälleenvapautuksen.
Myöhemmät vuodet ja perintö
Rochambeau sai myöhemmin tunnustusta urastaan ja palveluksistaan. Napoleon myönsi hänelle vuonna 1803 kunniamerkin. Hän kuoli vuonna 1807. Rochambeaun merkitys muistetaan erityisesti transatlanttisesta yhteistyöstä Washingtonin kanssa: hänen johtamansa ranskalaisten joukot olivat ratkaiseva tekijä amerikkalaisten voitossa ja Yhdysvaltain itsenäisyyden saavuttamisessa.
Perintö
- Rochambeaun ja Washingtonin yhteistyö on saanut pysyvän paikan Yhdysvaltain ja Ranskan yhteisessä muistissa; molemmissa maissa on muistomerkkejä ja reittejä, jotka kunnioittavat heidän sotilaallista yhteistoimintaansa.
- Hänen uransa havainnollistaa 1700-luvun sotilaallisten johtajien roolia niin Euroopan valtataisteluissa kuin siirtomaasodissa.
