Luontoon vetoaminen — argumentaatiovirhe: määritelmä, esimerkit ja kritiikki

Luontoon vetoaminen — selkeä opas argumentaatiovirheestä: määritelmä, konkreettiset esimerkit ja kriittinen arviointi. Opit tunnistamaan ja kumoamaan väitteitä.

Luontoon vetoaminen on argumentti, jonka mukaan jokin asia on hyvä, koska se on "luonnollinen", tai huono, koska se on "luonnoton". Se voi olla huono argumentti kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, mikä on "luonnollista" tai "luonnotonta". Esimerkiksi lihansyönti on joillekin ihmisille luonnollista ja toisille luonnotonta. Toiseksi, vaikka jokin asia olisikin selvästi luonnollinen tai luonnotonta, se ei yksinään tarkoita, että se olisi hyvä tai huono. Esimerkiksi monet "luonnolliset" kasvit ja eläimet ovat myrkyllisiä, mutta epäluonnolliset asiat, kuten lääkkeet ja rokotteet, voivat olla hyödyllisiä tauteja vastaan.

Mitä tarkoitetaan "luonnollisella"?

"Luonnollinen" voi tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä. Se voi viitata esimerkiksi:

• biologisiin prosesseihin (esim. lisääntyminen, ravinnon hakeminen),
• luonnonvaroihin tai -aineisiin (esim. kasviuutteet, mineraalit),
• perinteisiin tapoihin tai kulttuurisesti yleisiin käytäntöihin (esim. kotikasvatus, perinteinen lääketiede), tai
• viljellyn käsityksen mukaiseen vastakohtaan "keinotekoiselle" tai "synteettiselle".

Miksi kyseessä on argumentaatiovirhe?

Luontoon vetoaminen edustaa usein niin sanottua naturalistista virhepäätelmää: siitä, että jokin on olemassa tai yleistä luonnossa, ei seuraa, että sen pitäisi olla hyväksytty tai että se olisi moraalisesti parempi. Filosofisesti siihen liittyy myös David Humen kuvaama is-ought -ongelma (siitä, mitä on, ei voi automaattisesti päätellä, mitä pitäisi olla) ja G. E. Mooren kritiikki, joka käsittelee naturalistisen erehdyksen tunnistamista arvojen määrittelyssä.

Lisäksi argumentti on heikko, koska:

• se perustuu usein epämääräiseen tunnearvoon: "luonnollinen = puhdas/hyvä" on tunneperäinen oletus, ei päättelyä;
• se sivuuttaa seuraukset ja kontekstin: tärkeämpää kuin alkuperä on usein vaikutus ihmisten hyvinvointiin, riskeihin ja hyötyihin;
• se voi olla retorinen keino, jolla vastakkaiset näkökannat leimataan keinotekoisiksi tai epäilyttäviksi ilman perusteluja.

Esimerkkejä käytännöistä ja väitteistä

• "Luonnollinen ruoka on aina terveellisempää kuin teollinen." — Tämä ei pidä paikkaansa vailla lisätutkimusta; monet luonnontuotteet voivat sisältää haitallisia aineita, ja teolliset prosessit voivat parantaa turvallisuutta tai ravintoarvoa.
• "Kehityshäiriöt johtuvat epäluonnollisista altisteista" — tällainen väite voi olla paikkansapitävä tai ei; tarvitsee empiirisiä todisteita, ei pelkkää luonnollisuuden vastakkainasettelua.
• "Sama sukupuoli parisuhteessa on luonnotonta, joten se on väärin." — tässä sekoitetaan faktat ja arvot; moraalinen arvio vaatii perustelun, ei pelkkää luonnollisuuden määritelmää.
• "Luonnollinen hoito on parempi kuin lääketieteellinen hoito" — vaikka perinteiset menetelmät voivat olla hyödyllisiä, niiden tehokkuus ja turvallisuus pitää todentaa näyttöön perustuen.

Milloin "luonnollinen" voi olla relevantti tieto?

Vaikka luonnollisuus ei itsessään ratkaise arvoasioita, se voi silti olla yksi relevantti tekijä päätöksenteossa. Esimerkiksi:

• ympäristövaikutusten arvioinnissa voi olla relevanttia tietää, kuinka paljon ihmisen toiminta poikkeaa luonnollisista prosesseista;
• terveyteen liittyvissä päätöksissä luonnolliset altisteet voivat osoittaa todellisia riskitekijöitä (esim. myrkylliset kasvikemikaalit);
• biologisen sopeutumisen näkökulma voi kertoa, miksi jokin käytäntö on pitkässä juoksussa kestävä tai ei.

Kuitenkin nämä ovat instrumentaalisia perusteita: luonnollisuuden merkitys tulee siitä, mitä seurauksia tai suhteita se paljastaa, ei siitä että se olisi automaattisesti arvokkaampaa.

Miten vastata luontoon vetoamiseen?

Kun kohtaat tällaisen väitteen, voit:

• kysyä täsmennystä: mitä kirjoittaja/puhuja tarkoittaa "luonnollisella"?
• pyytää todisteita siitä, miten luonnollisuus liittyy väitteen arvoihin tai seurauksiin;
• tuoda esiin vastakkaisia esimerkkejä (luonnolliset haitat, keinotekoiset hyödyt) osoittaaksesi, että termi ei ole yksiselitteinen;
• ohjata keskustelu seurausten ja näyttöön perustuvien arvioiden suuntaan sen sijaan, että pysytään pelkässä etikettien vaihtelussa.

Yhteenveto

Luontoon vetoaminen on yleinen retorinen keino, joka voi peittää paitsi merkityksettömyyden myös heikkoja perusteluja. Se ei ole automaattisesti virhe — "luonnollinen" tieto voi olla relevanttia tietyissä konteksteissa — mutta se ei riitä perusteluksi arvo- tai moraalipäätöksille ilman lisäperusteluja ja näyttöä. Hyvä argumentointi erottaa kuvaillun tilanteen (mikä on) ja normatiivisen väitteen (mikä pitäisi olla) ja perustelee viimeksi mainitun muilla kuin pelkillä luonnollisuusväitteillä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on vetoaminen luontoon?

K: Miksi luontoon vetoaminen voi olla huono argumentti?

K: Anna esimerkki siitä, miten ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on luonnollista tai luonnotonta?

K: Mikä on esimerkki siitä, että jokin luonnollinen asia voi olla huono?

K: Mikä on esimerkki jostain luonnottomasta, joka voi olla hyvää?

K: Miksi on tärkeää, ettei luota pelkästään luontoon vetoamiseen?

K: Mitkä ovat kaksi syytä, miksi vetoaminen luontoon voi olla huono argumentti?

Hae kirjaimella