Je (Ј, ј) on kyrillisten aakkosten kirjain, jota käytetään serbian, makedonian, azerin ja altaiden kielissä.

Serbian, makedonian ja azerin kielissä tämä kirjain kuulostaa [j]. Koska kirjaimia Я (ya), Є (ye), Ё (yo), Ї (yi) ja Ю (yu) ei käytetä näissä kielissä, ne kirjoitetaan kirjaimin Ja, Je, Jo, Jи ja Jy.

Sitä käytetään myös Altain kielessä osoittamaan [ʤ].

Venäjän, bulgarian, ukrainan ja valkovenäjän kielissä Ј:n sijasta käytetään Й:tä.

Lisätietoa kirjaimesta

Kirjaimen nimi suomeksi on tavallisesti "je" ja se translitteroidaan latinalaiseksi kirjaimeksi J (pieni j). Unicode-koodipisteet ovat U+0408 (ISO 9 -nimellä CYRILLIC CAPITAL LETTER JE) isolla ja U+0458 pienellä. Muoto muistuttaa latinalaista J:ta, mutta se on erillinen kyrillinen merkki.

Äänne ja käyttöä esimerkeissä

Kirjain edustaa useimmiten semivokaalia [j] (kuten englannin sanassa "yes"). Esimerkkejä:

  • serbian: Јован (Jovan, miehen nimi)
  • makedonian: Јас (jas, "minä")
  • azerin: käytetty neuvostoaikana kyrillisessä aakkosistossa vastaamaan /j/-äännettä; nykyään azeri käyttää latinalaista aakkostoa.

Iotaatio ja iotatut vokaalit

Monissa slaavilaisissa kielissä iotatut vokaalit kuten Є (ye), Я, Ё (yo), Ї ja Ю ilmaistaan erillisillä kirjaimilla. Sen sijaan kielissä, joissa käytetään Ј:ta, iotaatio muodostetaan usein yhdistämällä Ј vokaaliin: esimerkiksi muodot Ја, Је, Јо, Ји ja Ју kuvaavat äänneyhdistelmiä /ja/, /je/, /jo/, /ji/ ja /ju/ (kirjainten kirjoitusasu vaihtelee kielen ortografian mukaan).

Vertailu muihin kirjaimiin ja huomioita

Useissa itäslavistisissa aakkostoissa semivokaalia edustaa kirjain Й, jota käytetään mm. venäjän, bulgarian, ukrainan ja valkovenäjän kirjoituksessa. Näissä kielissä ei siis ole erillistä kyrillistä Ј-merkkiä, vaan vastaava ääni kirjoitetaan yleensä käyttäen Й:tä.

Historiallinen ja alueellinen vaihtelu

Joissakin alueellisissa tai historiallisissa ortografioissa sama visuaalinen tai fonologinen tehtävä on voitu toteuttaa eri merkein (esim. Ј vs. Й tai erikseen merkityt iotatut vokaalit). Erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella azerin ja muiden turkkilaisten kielten kyrilliset järjestelmät erosivat nykyisistä latinalaisista kirjoitusasuista.

Yhteenvetona: Ј on kyrillinen kirjain, joka vastaa yleensä äännettä [j] ja jota käytetään pääasiassa etelä- ja itäturkkilaisissa tai eteläslavistisissa kirjoitusjärjestelmissä. Sen tarkka ääntäminen ja ortografinen rooli riippuvat kunkin kielen sääntöistä.