Bulgariankieli (български език, [ˈbɤ̞lɡarski ɛˈzik]) on indoeurooppalainen kieli, joka kuuluu slaavilaisten kielten eteläslaavilaiseen haaraan. Sitä puhutaan pääasiassa Bulgariassa ja osissa Pohjois-Makedoniaa, Serbiaa, Ukrainaa ja Moldovaa. Bulgarian kieli on läheistä sukua makedonialle ja joissain suhteissa myös serbian eri murteille. Vuonna 2011 lähes 9 miljoonaa ihmistä käytti bulgariaa pääkielenään.

Bulgarian kieli on osa niin sanottua Balkanin kieliryhmää, johon kuuluvat myös kreikka, makedonia, romania, albania ja serbian kielen torlakilainen murre. Tämä ei tarkoita, että kielet olisivat välttämättä sukua toisilleen, vaan että niillä on yhteisiä lainasanoja ja kieliopillisia piirteitä, jotka johtuvat vuosien varrella tapahtuneesta tiheästä yhteydenpidosta.

Luokittelu ja levinneisyys

Bulgariankieli kuuluu eteläslaavilaiseen alaryhmään ja on lähimpänä makedoniaa. Bulgarialla on vakiintunut asema valtion virallisena kielenä; se on myös yksi Euroopan unionin virallisista kielistä. Kieltä puhutaan laajalti Bulgariassa ja pienempinä yhteisöinä lähialueilla ja siirtolaisväestössä ympäri maailmaa.

Kirjoitusjärjestelmä

Bulgariassa käytetään kyrillistä aakkostoa. Nykyinen bulgariankirjoitus perustuu kyrilliseen kirjaimistoon, jonka varhaiset muodot kehittyivät keskiajalla ensimmäisessä Bulgariassa ja olivat merkittävässä asemassa slaavilaisen kirjallisuuden ja uskonnollisen tekstiperinteen muotoutumisessa. Moderni bulgarian aakkosto sisältää noin 30 kirjainta ja ortografia on standardoitu 1800–1900-lukujen vaihteessa myöhemmien kieliuudistusten myötä.

Äänne- ja kielioppiominaisuuksia

Bulgariassa on useita piirteitä, jotka erottavat sen muista slaavilaisista kielistä:

  • Määräinen artikkeli: Bulgariassa määräinen artikkeli ilmaistaan usein liittämällä päätteeksi erillinen suffiksi (esim. talo → talotä), eli artikkeli on jälkiliite, ei erillinen sana.
  • Vähentynyt sijamuotojärjestelmä: Toisin kuin monissa muissa slaavilaisissa kielissä, substantiivien laaja sijamuotojärjestelmä on bulgariassa supistunut; sijamuotoja on säilynyt eniten pronomineissa ja joissain muita materiaalissa.
  • Verbijärjestelmä ja evidenssiivisyys: Bulgarian verbijärjestelmä on kehittynyt analyyttiseksi (apuverbejä käytetään aikamuodoissa) ja kielessä esiintyy eroja menneiden aikamuotojen käytössä, joiden avulla puhujat voivat ilmaista muun muassa tiedonlähteen tai varmuuden (esim. jotain, mitä on kuultu toiselta).
  • Sanasto: Bulgariassa näkyy vaikutteita muista Balkanin kielistä ja historiasta johtuvia lainasanoja; lisäksi latinalaisesta ja turkkilaisesta lainaperästä on runsaasti merkkejä historiassa.

Murteet ja suhde muihin kieliin

Bulgariassa on useita murrealueita, jotka yleisesti jaetaan itäisiin ja läntisiin murteisiin. Standardibulgaria perustuu pääasiassa itäisiin murteisiin. Makedonian kieli on erittäin lähellä bulgariaa, ja kielelliset rajat näiden välillä ovat osin monitulkintaisia; historialliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat siihen, miten erot määritellään.

Historia

Bulgariankielen historia ulottuu keskiajalle, jolloin ensimmäinen Bulgarian valtakunta oli tärkeä keskus slaavilaiselle kulttuurille ja kirkolliselle kirjallisuudelle. Vanha kirkollisslaavi, joka syntyi alueella, vaikutti voimakkaasti kielen kehitykseen. Moderni standardibulgaria muotoutui 1800–1900-luvuilla kansallisen heräämisen ja kieliuudistusten myötä.

Nykytila

Bulgariankieltä opiskellaan sekä perinteisesti kouluissa että yliopistoissa, ja se on elinvoimainen kansallinen kieli Bulgariassa. Kielen asema EU:n virallisena kielenä sekä laaja diasporayhteisö tukevat sen näkyvyyttä kansainvälisesti. Kielenopetus ja sanakirjat, kielioppia koskevat tutkimukset sekä median ja internetin käyttö vahvistavat kielen asemaa nykyaikana.