Azerbaidžanin kieli, jota kutsutaan myös azerin kieleksi (Azəricə), on turkkilainen kieli, jota puhutaan Azerbaidžanissa ja Luoteis-Iranissa. Pohjois-Azerbaidžanin kieli on Azerbaidžanin tasavallan virallinen kieli. Sitä puhutaan myös Dagestanissa (Venäjän tasavalta), Kaakkois- ja Itä-Georgiassa, Koillis-Turkissa ja joissakin osissa Ukrainaa. Etelä-Azerbaidžanin muotoa puhutaan laajalti Luoteis-Iranissa.
Yleiskuva ja puhujamäärä
Azerbaidžanin kuuluu oguusi-ryhmään turkkilaisten kielten sisällä ja on lähimpänä sukua turkin ja türkmenin kielille. Puhujamääräksi arvioidaan noin 25–35 miljoonaa eri arvioiden perusteella; tähän lukuun sisältyvät sekä Pohjois- että Etelä-Azerbaidžanissa sekä diasporassa asuvat puhujat.
Murteet ja alueellinen jakauma
- Pohjoisazerbaidžani (North Azerbaijani): virallinen muoto Azerbaidžanin tasavallassa, johon perustuvat koulutus- ja mediasäännökset.
- Eteläazerbaidžani (South Azerbaijani): Iranin Luoteis-alueilla puhuttava muoto, jolla on omat paikalliset piirteensä ja lainasanastonsa persiasta.
- Aluemurteet sisältävät mm. Baku-, Quba-, Shirvan-, Karabakh-, Ganja- ja Lankaran-murteet. Murteet voivat poiketa ääntämisen, sanaston ja joissain sanajärjestyksen piirteissä.
Kirjoitusjärjestelmät
Azerbaidžanilla on ollut historian saatossa useita kirjoitusjärjestelmiä:
- Perinteinen perso-arabialainen (käytössä etenkin Etelä-Azerbaidžanissa Iranissa).
- Sovjetajalla käyttöön otettu kyrillinen aakkosto (käytössä Suomessa ja Venäjän vaikutuskaudella, vähemmän nykyisin Pohjois-Azerbaidžanissa).
- Nykyinen virallinen Pohjois-Azerbaidžanin aakkosto on latinalaiseen pohjautuva järjestelmä, joka otettiin käyttöön 1990-luvulla. Se sisältää mm. merkit ə, ö, ü, ç, ğ, ş, ı, jotka kuvaavat kielen vokaali- ja konsonantipiirteitä.
Kielen rakenne ja keskeiset piirteet
- Agglutinatiivisuus: Azerbaidžani rakentaa kielioppimuotoja liittämällä päätteitä vartaloon (sijoja, possessiivimuotoja, aikamuotoja jne.).
- Sananjäsenjärjestys: Perusjärjestys on SOV (subjekti–objekti–verbi), mutta järjestys voi muuttua painotuksen mukaan.
- Vokaaliharmonia: Kuten monissa turkkilaisissa kielissä, esiintyy vokaaliharmoniaa, eli päätteen vokaali mukautuu sanavartalon vokaaleihin.
- Sijamuodot: Tavanomaisia sijamuotoja ovat nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, lokatiivi ja ablatiivi.
- Sukupuoli: Kielellä ei ole kieliopillista sukupuolta (ei erillisiä maskuliini-/feminiinimuotoja substantiiveissa tai adjektiiveissa).
- Verbi: Ajan, aspektin ja moduksen ilmaiseminen tapahtuu päätteiden avulla; kielessä on mm. perfekti- ja imperfektimuotoja sekä modaalisia päätteitä.
Ääntäminen ja fonetiikka
Azerbaidžanin foneettinen järjestelmä sisältää laajan vokaalijoukon ja konsonanttien sarjan, joissa esiintyy äänteellisiä ja äänettömiä vastineita. Vokaaliharmonia ja erottuvat äänteet kuten ə ovat kielen tunnuspiirteitä. Ääntäminen vaihtelee murteittain.
Sanasto ja vaikutteet
Azerbaidžanin sanastoa ovat vaikuttaneet erityisesti:
- Persia (erityisesti Etelä-Azerbaidžanin alueella)
- Arabia (lainasanat erityisesti uskonnollisessa ja kulttuurisessa sanastossa)
- Venäjä (sovjetajalta peräisin olevat lainasanat, teknologia ja hallinto)
- Turkki ja muut turkkilaiset kielet (yhdenmukaiset rakenteet ja yhteisiä leksikaalisia piirteitä)
Virallinen asema, media ja koulutus
Pohjois-Azerbaidžanissa azerin kieli on virallinen ja se on opetuksen sekä median pääkieli. Etelä-Azerbaidžanissa puhuttava muoto on laajassa käytössä arjessa, mutta Iranissa persian asema virallisena kielenä on merkittävä koulutuksessa ja hallinnossa.
Esimerkkejä ja perusfraaseja
- Hei: Salam
- Kiitos: Təşəkkür tai Sağ ol
- Mitä kuuluu?: Nə var nə yox?
- Yksinkertainen lause: Mən məktəbə gedirəm. — "Menen kouluun."
Lopuksi
Azerbaidžanin on monimuotoinen oguusi-kieli, jolla on sekä pohjois- että etelämurteita, pitkä kirjoitusjärjestelmien historia ja vahvat vaikutteet ympäröivistä kielistä. Kielen asema ja muoto vaihtelevat alueittain, mutta sen kulttuurinen ja viestinnällinen merkitys on laaja niin Azerbaidžanissa kuin diasporassa.

