Nepalin maanjäristys 2015 (Gorkha): tausta, tuhot ja seuraukset

Huhtikuussa 2015 tapahtuneessa Nepalin maanjäristyksessä (tunnetaan myös nimellä Gorkhan maanjäristys) kuoli yli 8 800 ihmistä ja yli 23 000 loukkaantui. Se tapahtui 25. huhtikuuta kello 11.56 NST. Järistyksen voimakkuus oli 7,8 MW. Sen epikeskus oli Lamjungin piirikunnan itäpuolella. Sen hypokeskus oli noin 15 kilometrin syvyydessä. Kyseessä oli pahin Nepaliin kohdistunut luonnonkatastrofi sitten vuoden 1934 Nepal-Biharin maanjäristyksen.

Maanjäristys aiheutti Mount Everestillä lumivyöryn, jossa kuoli ainakin 19 ihmistä. Näin ollen 25. huhtikuuta 2015 on historian kuolettavin päivä vuorella. Maanjäristys aiheutti toisen valtavan lumivyöryn Langtangin laaksossa, jossa 250 ihmistä ilmoitettiin kadonneeksi.

Sadattuhannet ihmiset jäivät kodittomiksi ja kokonaisia kyliä tuhoutui. Vuosisatoja vanhoja rakennuksia tuhoutui Unescon maailmanperintökohteissa Kathmandun laaksossa. Asiantuntijat olivat vuosikymmeniä varoittaneet, että Nepal on altis tappavalle maanjäristykselle.

Jatkuvia jälkijäristyksiä tapahtui koko Nepalissa 15-20 minuutin välein. Yksi järistys oli voimakkuudeltaan 6,7 26. huhtikuuta klo 12.54.08 NST. Maassa oli myös jatkuva maanvyöryjen riski.

Tausta ja tektoniikka

Nepalin maanjäristys syntyi Intian ja Euraasian mannerlaattojen törmäysvyöhykkeellä. Intian laatan painuessa pohjoiseen Euraasian laatan alle syntyy jännitystä, joka purkautuu ajoittain voimakkaina maanjäristyksinä. Tällaiset tapahtumat liittyvät suurelta osin Himalayan alueen päävetovyöhykkeeseen (Main Himalayan Thrust). Koska järistys oli matalalla (~15 km), tärinä tuntui laajalla alueella ja aiheutti erityisen suurta pinta-alan vauriota.

Järistyksen kulku ja jälkijäristykset

Pääjyrähdys noin klo 11.56 NST oli momenttimagnitudiltaan 7,8, ja sitä seurasi laaja joukko jälkijäristyksiä. Monet näistä olivat merkittäviä ja lisäsivät inhimillistä kärsimystä ja infrastruktuurivahinkoja. Suurena ampaisuna tapahtui myös 12. toukokuuta 2015 voimakas jälkijäristys (momenttimagnitudi noin 7,3), joka aiheutti lisää tuhoa ja kuolonuhreja erityisesti Keski-Nepalin vuoristoalueilla.

Tuhojen luonne

• Inhimilliset menetykset: kuolonuhrien määrä oli yli 8 800 ja loukkaantuneita yli 23 000.
• Kodittomuus ja asuminen: sadattuhannet jäivät ilman kotia; monet joutuivat asumaan väliaikaisissa teltoissa tai avustusrakennelmissa pitkiä aikoja.
• Rakennus- ja kulttuuriperintövahingot: Kathmandun laaksan historialliset alueet, kuten Durbar Square -aukioiden rakennuksia, temppeleitä ja torneja, kärsivät suuria vaurioita. Useat vuosisataiset monumentit romahtivat tai vaurioituivat vakavasti.
• Maanteiden ja infrastruktuurin vauriot: tärinä ja paikalliset maanvyöryt katkaisivat teitä ja vaikeuttivat avustusvirtoja; vesijohtoverkot, sähköjärjestelmät ja terveydenhuollon tilat vaurioituivat laajasti.
• Vuoristoalueiden erityisvaikutukset: lumivyöryt Mount Everestillä ja Langtangin laaksossa sekä lukuisat pienemmät vyöryt lisäsivät uhrien määrää ja vaikeuttivat etsintä- ja pelastustyötä.

Pelastus, apu ja kansainvälinen tuki

Hätätilanne laukaistiin välittömästi, ja Nepal sai laajaa kansainvälistä apua. Monet maat lähettivät etsintä- ja pelastustiimejä, kenttäsairaaloita, ruoka- ja lääkintäapua sekä lentokoneita humanitaarisen avun toimittamiseen. Myös kansainväliset järjestöt, kuten YK, Punainen Risti ja useat kansalaisjärjestöt, osallistuivat koordinoituun avustustyöhön.

Avustustoimintaa vaikeutti vaikeakulkuinen maasto, sortuneet tiet ja myöhäiskevään sääolosuhteet sekä myöhemmin odotetut monsuunit. Näistä syistä ilma- ja helikopterikuljetuksilla oli keskeinen rooli kauempana vuoristossa olevien kyliin pääsemisessä.

Jälkihoito ja jälleenrakennus

Lyhyellä aikavälillä tärkeimpiä toimenpiteitä olivat välitön terveydenhuolto, hätämajoitus, puhtaan veden ja ruokahuollon turvaaminen sekä infrastruktuurin ensiapukorjaukset. Pitkällä aikavälillä Nepalin hallitus perusti jälleenrakennusviranomaisia ja ohjelmia, joiden tehtävänä oli koordinoida jälleenrakennusta ja jakaa korvausavustuksia.

Jälleenrakennus eteni kuitenkin hitaasti monista syistä: rahoitusvajeista, hallinnollisista hitaudesta, maanmittaukseen ja korvausjärjestelmiin liittyvistä ongelmista sekä vaikeasta maastosta johtuvista logistisista haasteista. Monet perheet asuivat väliaikaisissa majoissa kuukausia tai vuosia, ja kulttuuriperintökohteiden restaurointi oli aikaa vievää ja kallista.

Opitut läksyt ja valmius tuleviin järistyksiin

• Rakentamisen laatu: tapahtuma korosti tarvetta siirtyä eurooppalaisiin tai kansainvälisiin maanjäristysstandardeihin perustuvaan rakentamiseen ja vahvistaa olemassa olevia rakennuksia.
• Ennaltaehkäisy ja varautuminen: parempi koulutus, evakuointisuunnitelmat, varoitusjärjestelmät ja alueellinen riskikartoitus voivat vähentää kuolemia ja vahinkoja tulevissa järistyksissä.
• Kulttuuriperinnön suojaaminen: historiallisten rakennusten suojaaminen ja dokumentointi ovat tärkeitä sekä kulttuurin jatkuvuuden että matkailutulon turvaamisen kannalta.
• Kansainvälinen yhteistyö: nopea ja hyvin koordinoitu kansainvälinen apu on ratkaisevaa ensimmäisinä viikkoina, mutta pitkäaikainen tuki jälleenrakennukseen on yhtä tärkeää.

Gorkhan maanjäristys 2015 jäi Nepalin ja koko maailman mieleen yhtenä viime vuosikymmenien tuhoisimmista maanjäristyksistä. Se nosti esiin sekä luonnonvoimien rajun vaikutuksen että ihmisen tarpeen rakentaa kestävämpiä rakenteita ja parempia varautumismekanismeja.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Nepalin maanjäristyksen voimakkuus?

K: Milloin Nepalin maanjäristys tapahtui?

K: Kuinka monta ihmistä kuoli Nepalin maanjäristyksessä?

K: Kuinka monta ihmistä loukkaantui Nepalin maanjäristyksessä?

Kysymys: Minkä tyyppisenä luonnonkatastrofina sitä pidettiin?

K: Mitä muita katastrofeja tämän järistyksen seurauksena tapahtui?

Kysymys: Millaisen riskin tämä järistys aiheutti Nepalin maakunnille?

Hae kirjaimella