Asunnottomuus: määritelmä, syyt, tilastot ja ratkaisut

Asunnottomuus: selkeä määritelmä, syyt, ajankohtaiset tilastot ja käytännön ratkaisut — tietoa politiikkaan, palveluihin ja ehkäisyyn Suomessa ja kansainvälisesti.

Asunnottomuus tarkoittaa ihmisiä, joilla ei ole yösijaa. Asunnottomuus käsittää myös ihmiset, jotka nukkuvat lämpökeskuksissa, asunnottomien turvakodeissa tai hylätyissä rakennuksissa, parkkihalleissa tai muissa paikoissa, joita ei ole tarkoitettu ihmisten asumiseen. Asunnottomuutta esiintyy monista syistä. Se voi tapahtua, kun ihmiset tai kotitaloudet eivät pysty ostamaan ja/tai ylläpitämään asuntoa, johon heillä on varaa. Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö sisältää oikeuden asumiseen.

Asunnottomia ihmisiä asuu monissa osissa maailmaa, kuten: Kalifornian San Franciscossa, Irlannin Dublinissa ja Viron Tallinnassa.

Määritelmä ja eri muodot

Asunnottomuus ei ole vain yksi tila, vaan sitä on erilaisia muotoja. Yleisesti erotetaan ainakin seuraavat ryhmät:

• Näkymätön tai piilevä asunnottomuus – ihmiset, jotka yöpyvät tuttavien tai sukulaisten luona väliaikaisesti, vähintäänkin epävarmissa olosuhteissa.
• Katuasunnottomuus – ihmiset, jotka nukkuvat ulkona, tilapäismajoituksissa tai paikoissa, joita ei ole tarkoitettu asumiseen.
• Turvakodissa tai hätämajoituksessa olevat – esimerkiksi hätämajoitukset, lämpötilateltat ja muut väliaikaiset järjestelyt.
• Pitkäaikainen tai krooninen asunnottomuus – henkilöt, jotka ovat olleet ilman pysyvää asuntoa pitkään ja usein kärsivät myös mielenterveys- tai päihdeongelmista.

Syyt

Asunnottomuuden taustalla on usein useita päällekkäisiä syitä. Tavallisimpia selittäviä tekijöitä ovat:

• Asuntopula ja korkeat hinnat – vuokrat ja asumiskustannukset voivat nousta nopeammin kuin ansiotulot.
• Köyhyys ja työttömyys – riittämättömät tulot tai arjen yllättävät menetykset johtavat vuokrarästeihin ja häätöihin.
• Perhe- ja ihmissuhdeongelmat – esimerkiksi väkivalta ja perhesuhteiden katkeaminen voivat pakottaa lähtemään kodista.
• Mielenterveys- ja päihdeongelmat – ne voivat vaikeuttaa työssä pysymistä ja itsenäisen asumisen ylläpitoa.
• Häätö ja oikeudelliset ongelmat – ennakko- tai kertaluonteiset tilanteet, joissa asunto menetetään oikeustoimien seurauksena.
• Maahanmuutto ja pakolaisuus – kieli-, verkosto- ja työllistymisvaikeudet voivat lisäävät riskiä jäädä ilman pysyvää asuntoa.

Tilastot ja trendit

Tilastot asunnottomuudesta vaihtelevat maittain ja käyttötavasta riippuen. Monet maat ja kaupungit seuraavat asunnottomuuden määrää ja rakennetyyppejä esimerkiksi vuosittaisilla laskennoilla tai asiakastietojärjestelmien kautta. Yleisluontoisesti voidaan todeta:

• Asunnottomuus voi olla näkyvä kaupunkikuvassa (katuasuminen) mutta suurin osa asunnottomista voi olla piilevää tai tilapäismajoituksessa.
• Pitkäaikaisen asunnottomuuden vähentäminen on mahdollista kohdennetuilla toimilla; esimerkiksi Housing First-mallin käyttöönotto on monissa maissa vähentänyt pitkäaikaista asunnottomuutta tarjoamalla ensin pysyvän asunnon ja sen jälkeen tukipalvelut.
• Suurissa kaupungeissa, kuten mainituissa San Franciscossa, Dublinissa ja Tallinnassa, asunnottomuus voi näkyä voimakkaammin katukuvassa johtuen mm. asuntojen kalleudesta ja alueellisista eroista palveluissa.

Vaikutukset yksilölle ja yhteiskunnalle

Asunnottomuudella on laaja-alaisia vaikutuksia:

• Terveyshaitat – lisääntynyt sairastuvuus, mielenterveysongelmat ja heikompi pääsy terveyspalveluihin.
• Sosiaalinen eristäytyminen – vaikeudet ylläpitää ihmissuhteita, koulutusta ja työtä.
• Taloudelliset kustannukset – tilapäismajoituksen, hätäpalveluiden ja terveydenhuollon suuret kustannukset yhteiskunnalle.
• Inhimillinen kärsimys – turvallisuuden ja ihmisarvon menettäminen vaikuttaa elämänlaatuun voimakkaasti.

Ratkaisut ja toimenpiteet

Asunnottomuuden hillitsemiseen tarvitaan monipuolisia keinoja, joita voidaan yhdistellä paikallisten olosuhteiden mukaan:

• Ennaltaehkäisy – vuokranmääräysten, tukien ja sosiaalityön keinoin estetään häätöjä ja taloudellisia romahduksia.
• Pysyvä asuminen ensin (Housing First) – tarjoamalla ensin pysyvän asunnon ja sen jälkeen yksilöllistä tukea (terveys, päihdehoito, työllistyminen) on saatu hyviä tuloksia erityisesti pitkäaikaisessa asunnottomuudessa.
• Lisää sosiaalista ja kohtuuhintaista vuokra-asuntokantaa – investoinnit yleishyödylliseen asumiseen vähentävät riippuvuutta kalliista vuokramarkkinoista.
• Integroitu tukipalvelu – mielenterveys-, päihde-, työllistymis- ja sosiaalipalvelujen yhteistyö helpottaa ihmisten paluuta pysyvään asumiseen.
• Lainsäädäntö ja oikeudet – oikeudellinen suoja häätötilanteissa, oikeus asumiseen ja kansainväliset ihmisoikeussitoumukset vaikuttavat politiikkaan.

Miten yksityishenkilö tai yhteisö voi auttaa

Myös yksittäinen ihminen voi vaikuttaa:

• Tue paikallisia asunnottomuustyötä tekeviä järjestöjä rahallisesti tai vapaaehtoistyöllä.
• Osallistu häätöjen ehkäisyä tukeviin hankkeisiin tai neuvontapalveluihin.
• Vaadi päättäjiltä pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa ja sosiaaliturvan turvaamista.
• Kohtele asunnottomia ihmisiä kunnioittavasti ja auta tarvittaessa ohjaamalla heidät paikallisen avun piiriin.

Lisätietoja ja apu

Paikalliset kunnat ja järjestöt tarjoavat usein tietoa ja apua asunnottomille tai niiden läheisille. Kansainvälinen näkökulma ja ihmisoikeusnäkökulma korostuvat myös asunnottomuuden ehkäisyssä ja hoidossa, kuten yllä mainittu Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö ja oikeus asumiseen osoittavat.

Asunnottomuuden luonne ja sen hoitokeinot vaihtelevat paikallisesti, mutta tutkimus ja käytännön kokemukset osoittavat, että yhdistelmä pysyvää asumista, yksilöllistä tukea ja ennaltaehkäiseviä toimia on tehokkain tapa vähentää sekä näkyvää että piilevää asunnottomuutta.

Kodittomat ihmiset

Akateemisissa artikkeleissa ja hallituksen raporteissa näitä ihmisiä kutsutaan "kodittomiksi". Asunnottomuutta ja asunnottomia ihmisiä voidaan kuvata eri sanoilla. Jotkut näistä sanoista koskevat ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole asunnottomia. Joskus ne perustuvat stereotypioihin. Esimerkiksi slangissa irtolainen on henkilö, joka matkustaa ilman rahaa, joka riittäisi hyviin hotelleihin. Tällaisella henkilöllä voi olla tai olla olematta koti jossain. Joskus poliisiraportissa käytetään sanaa "transient" kuvaamaan ihmisiä, jotka tulevat muualta kuin kaupungista tai ovat läpikulkumatkalla. Monesti nämä sanat sekoittavat asioita, koska joku vain läpikulkumatkalla oleva saattaa omistaa kartanon jossain tai sitten ei.

Asunnottomien lajitteluun liittyy vaikeita kysymyksiä, vaikka yritetäänkin luoda ohjelmia ja palveluja heidän auttamisekseen. Asunnottomien laskentaa edellyttävät asunnottomuutta käsittelevät valtion virastot.

Yhdysvalloissa asunto- ja kaupunkikehitysvirasto (Housing and Urban Development, HUD) vaatii asunnottomien "laskentaa" joka toinen vuosi. He luokittelevat "kodittomat" huolellisesti, ja tämä tapa on hyvin vaikutusvaltainen, ja monet muut virastot ja kirkolliset ryhmät kopioivat sitä. Vancouverin metropolialueella asunnottomat lasketaan Brittiläisen Kolumbian (B.C.) mukaan.) Non-Profit Housing Society, joka suorittaa asunnottomien laskennan noin 1 200 vapaaehtoisen avulla.

Henkilö nukkuu suurkaupungissa

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on kodittomuus?

K: Tapahtuuko asunnottomuus tietystä syystä?

Kysymys: Onko oikeus asumiseen osa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä?

K: Missä päin maailmaa asunnottomia ihmisiä on?

K: Missä paikoissa kodittomat nukkuvat?

K: Ovatko kodittomat vain niitä, jotka ovat täysin vailla suojaa?

K: Miksi kyvyttömyys säilyttää asunto on asunnottomuuden syy?

Hae kirjaimella