Vuori — määritelmä, synty ja korkeus: erot kukkulaan selitetty
Tutustu vuoren määritelmään, syntyyn ja korkeuteen — selkeä selitys eroista kukkulaan, mittaustavoista ja rajoista. Opi, milloin kukkula muuttuu vuoreksi.
Vuori on suuri luonnollinen maanpinnan kohouma, jolla on yleensä huippu (vuoren huipun nimi, jota voidaan kutsua myös huipuksi). Se on yleensä jyrkempi ja korkeampi kuin kukkula. Vuoreksi ajatellaan usein yli 600 metriä (noin 2 000 jalkaa) korkea kukkula. Joidenkin määritelmien mukaan vuori on kuitenkin yli 300 metriä korkea kukkula.
Määritelmä ja erot kukkulaan
Vuoren ja kukkulan välinen ero ei ole täysin yksiselitteinen: riippuen maasta, kielestä ja geologisesta käytännöstä vuoren rajaksi on ehdotettu sekä noin 300 metriä että noin 600 metriä korkeuseroa ympäröivään maastoon nähden. Käytännössä paljon riippuu myös maaston jyrkkyydestä ja topografisesta prominenssista (eli kuinka paljon huippu erottuu ympäristöstä).
Synty ja geologiset prosessit
Vuoria syntyy useilla eri tavoilla:
- Taittumavuoret (fold mountains): maankuoren laattojen törmäillessä sedimenttikerrokset taittuvat ja muodostavat pitkiä vuorijonoja (esim. Himalaja).
- Litosfäärilaattojen nouseminen ja lohkoutuminen: repeämien ja siirrosten seurauksena syntyy lohkarevuoria ja reunamaa kohoaa.
- Tulivuoritoiminta: magman purkaukset kerrostavat laavaa ja tuhkaa, jolloin syntyy tulivuoria (esim. Fuji).
- Eroosio ja jäännösvuoret: pehmeämpi kiviaines kuluu pois ja kovemmasta kalliosta jäävät huiput erottumaan ympäristöstä.
- Konglomeraatit ja dome-tapahtumat: magman työntyminen ylös voi nostaa kivilohkoja muodostaen kartiomaista tai kupolimaista muotoa.
Korkeus ja mittaaminen
Vuoren korkeus ilmoitetaan yleensä merenpinnasta mitattuna (mukaan lukien merenpinnan referenssipisteet eli geodeettiset datumit). Nykyisin korkeus määritetään usein GPS:n, satelliittimittausten ja tarkkojen maastomittausten avulla. On myös syytä huomata ero korkeuden (elevation) ja prominenssin välillä: korkeus kertoo etäisyyden merenpinnasta, prominenssi kertoo kuinka paljon huippu erottuu ympäröivästä maastosta.
Eräät vuoret, kuten Mauna Kea Havaijilla, ovat korkeampia mitattuna merenpohjasta kuin merenpinnasta; tällaiset esimerkit havainnollistavat, että "korkein" voidaan määritellä eri tavoin.
Ilmasto, kasvillisuus ja eläimistö
Korkeus vaikuttaa voimakkaasti ilmastoon ja siten vuoren kasvillisuus- ja eläinvyöhykkeisiin. Yleiset vyöhykkeet korkeuden mukaan ovat:
- montaani (metsävyöhyke)
- alppi (puuttomat niityt ja pensaikot)
- nivaali (lumesta ja jäästä riippuva ylin vyöhyke)
Nämä vyöhykkeet voivat esiintyä eri korkeuksissa eri leveysasteilla: napaseuduilla alppi alkaa matalammalta kuin päiväntasaajalla.
Ihminen ja vuoret
Vuorilla on suuri merkitys ihmiskunnalle: ne tarjoavat vettä (jäätikköjen ja valuma-alueiden kautta), luonnonvaroja (mineraalit), virkistysmahdollisuuksia (vaellus, kiipeily, hiihto) ja kulttuurista merkitystä monissa perinteissä. Vuoristoalueilla on myös riskejä: lumivyöryt, maanvyörymät, tulivuorenpurkaukset ja vaikea saavutettavuus vaikeuttavat asumista ja infrastruktuuria.
Yhteenveto
Vuori on maaston selkeästi kohoava muoto, jonka synty liittyy usein pitkiin geologisiin prosesseihin kuten laattojen törmäykseen, tulivuoritoimintaan tai eroosioon. Korkeuden ja terminologian rajat vaihtelevat: yleisesti käytetyt rajat ovat noin 300–600 metriä ympäröivästä maastosta, mutta tieteellisessä ja käytännön määrittelyssä huomioidaan myös prominenssi, geologia ja paikallinen maasto.
Denali-vuori Alaskassa (Yhdysvallat)
Satelliittinäkymä Alpeista, vuoristoalueesta Euroopassa.
Olympic Mountains, Washingtonin osavaltio, Yhdysvallat
Tämä puu on ruskeaa sammalta
Risti sveitsiläisellä vuorella
Hevosia korkeilla, lumisilla vuorilla
Vuoren määritelmä
- Vuoren korkeinta kohtaa kutsutaan huipuksi. Vuoren huippu on korkein alue, jonne yksilö voi päästä. Vuorikiipeilijä ei saavuta vuoren huippua, mutta voi päästä huipulle.
- Britannica Student Encyclopedia sanoo, että termi "vuori" tarkoittaa yleensä yli 610 metrin (2 000 jalan) korkeutta".
- Polytechnic Student Encyclopedia sanoo, että termi "vuori" tarkoittaa yleensä yli 300 metrin (1 000 jalan) korkeutta".
- Englannissa vuoren tavanomainen korkeus on 600 metriä. Englannissa tämä on tärkeää, koska Englannin lain mukaan ihmisillä on "oikeus kulkea" vuorilla, mutta heillä ei ole samaa oikeutta kulkea jonkun muun maalla.
Muodostuminen
Vuorten muodostumista kutsutaan orogeniaksi. Vuoret muodostuvat, kun maan pinnassa olevia kivikerroksia työnnetään vastakkaisilta puolilta, ja työntämällä ne työntävät maankuorta ylöspäin. Vuoristoalue on suuri joukko vierekkäisiä vuoria. Vuori voi syntyä kolmella eri tavalla:
Taita vuoret
Taittovuoret syntyvät, kun kaksi levyä törmää toisiinsa. Vähemmän tiheä mannermainen kuori "kelluu" sen alla olevien tiheämpien vaippakivien päällä. Mannermaan kuori on yleensä paljon paksumpi vuorten alla kuin alempana sijaitsevilla alueilla. Kallio voi taittua joko symmetrisesti tai epäsymmetrisesti. Ylöspäin suuntautuvat taitteet ovat antikliinisiä ja alaspäin suuntautuvat taitteet ovat synkliinisiä. Jura-vuoristo on esimerkki poimuvuoristosta.
Taivutetut vuoret muodostavat joitakin maailman korkeimmista vuorista. Taivutettuja vuoria muodostuu yleensä rajoilla, joissa 2 maanosaa kohtaa. Eräitä todella monimutkaisia poimuja on Andien, Alppien, Himalajan, Appalakkien ja Venäjän Ural-vuoriston osissa. Näissä pitkissä vuoristoketjuissa on myös paljon merkkejä taittumisesta.
Vikavuoret
Lohkovuoret johtuvat maankuoren ruhjeista: saumasta, jossa kivet voivat liikkua toistensa ohi. Kun ruhjeen toisella puolella olevat kivet nousevat suhteessa toiseen, se voi muodostaa vuoren. Kohonneet lohkareet ovat lohkovuoria tai horsteja. Pudonneita lohkareita kutsutaan grabeiksi. Ne voivat muodostaa laajoja repeämälaaksojärjestelmiä. Tällaista maisemaa on nähtävissä Itä-Afrikassa, Vosgesissa, Pohjois-Amerikan länsiosan Basin and Range -provinssissa ja Reinin laaksossa. Tällaisia alueita esiintyy usein silloin, kun alueellinen jännitys on ekstensiota ja maankuori on ohentunut.
Tuliperäiset vuoret
Tulivuoret muodostuvat jollakin näistä tavoista:
- Kun mannerlaatta työntyy toisen mannerlaatan alle,
- valtameren keskellä olevalla harjanteella tai kuumalla pisteellä. Noin 680 kilometrin (2 230 000 jalan) syvyydessä kalliossa tapahtuu sulamista (veden lisäämisen vuoksi), ja se muodostaa magmaa, joka nousee pintaan. Kun magma pääsee pintaan, se muodostaa usein tulivuoren, kuten kilpitulivuoren tai stratovulkaanin.
Esimerkkejä tulivuorista ovat Fuji-vuori Japanissa ja Pinatubo-vuori Filippiineillä. Magman ei tarvitse nousta maanpinnalle vuoren syntymiseksi: maan alla jähmettynyt magma voi silti muodostaa kupolivuoria, kuten Navajo-vuori Utahin ja Arizonan osavaltioissa Yhdysvalloissa.
Tulivuoret muodostuvat, kun sulaa kiveä purkautuu maan pinnalle. Ne voivat muodostua joko maalle tai merelle. Washingtonissa, Oregonissa ja Pohjois-Kaliforniassa sijaitseva Cascade-vuoristo koostuu tulivuorista. Jotkin suurimmista tulivuorista sijaitsevat divergenttien rajoilla, jotka muodostavat valtameren keskiharjanteet. Valtameren keskiosien selänteillä on suuria tuliperäisiä vuoristoketjuja, jotka kulkevat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtameren halki. Valtameren keskiosien selänteiden vuoret voivat kasvaa niin korkeiksi, että ne voivat muodostaa Islannin tai Azorien kaltaisia saaria.
Muut tuliperäiset vuoret muodostuvat kuumien pisteiden päälle, jotka ovat maankuoren alla olevia magmataskuja, jotka purkautuvat maan pinnalle. Havaijin saaret ovat todella korkeita tuliperäisiä saaria, jotka ovat muodostuneet merenpohjassa olevan kuuman pisteen päälle. Havaijin tärkein saari on tulivuori noin 98 kilometriä merenpohjan yläpuolella. Sen pohja on noin 680 kilometriä (2 230 000 ft) leveä. Lähes 48 kilometriä saaresta on merenpinnan yläpuolella.
Muut ehdot
Kupolivuoret
Dome-vuoret, kuten Etelä-Dakotan Black Hillsissä ja New Yorkin Adirondack-vuorilla sijaitsevat vuoret, ovat epätavallinen kupolivuori, joka muodostuu, kun sula kallio nousee maankuoren läpi ja työntää sen yläpuolella olevia kivikerroksia ylöspäin. Näin maan pinnalle syntyy pyöreä kupoli. Sula kivi jäähtyy myöhemmin ja muodostaa kovettunutta kiveä. Kun ylös työntyneet kivet kuluvat pois, näkyy kovettunut kallio. Kovettunut kallio kuluu sitten paikoitellen pois. Kun se kuluu pois, siitä jää vuoria, ja niitä kutsutaan kupolivuoriksi.
Plateau-vuoret
Tasankovuoret muodostuvat vähän niin kuin taittuneet vuoret. Ne ovat laajoja tasakorkuisia kallioalueita, joita mannerlaatat ovat nostaneet korkealle maankuoren yläpuolelle. Useimmat ylätasangot ovat lähellä taittuneita vuoria.
Korkeus
Vuoren korkeus mitataan etäisyytenä merenpinnasta.
Korkeimmat vuoret
Aurinkokunnan korkein tunnettu vuori on Marsin Olympus Mons (27 km korkea). Maapallon korkein vuori on Mount Everest (8 848 m), joka sijaitsee Nepalissa ja Tiibetissä Aasiassa.
Maailman "korkein" vuori on Mauna Loa Havaijilla. Vuoren "korkeus" mitataan merenpinnasta, mutta vuoren "pituus" mitataan sen juurelta, vaikka se olisi veden alla. Pohjois-Amerikan korkein vuori on Mount McKinley (6 194 m) Alaskassa Yhdysvalloissa. Etelä-Amerikan korkein vuori on Aconcagua (6 962 m) Argentiinassa. Afrikassa se on Kilimanjaro (5 963 m) Tansaniassa. Euroopassa korkein vuori on Venäjällä sijaitseva Elbrus (5 633 m). Etelämantereen korkein vuori on Vinsin Massiff (5 140 m). Oseaniassa korkein vuori on Puncak Jaya (5 030 m). Tämä kyseinen vuori sijaitsee Papua-Uudessa-Guineassa / Indonesiassa.
Etsiä