Vuori on suuri luonnollinen maanpinnan kohouma, jolla on yleensä huippu (vuoren huipun nimi, jota voidaan kutsua myös huipuksi). Se on yleensä jyrkempi ja korkeampi kuin kukkula. Vuoreksi ajatellaan usein yli 600 metriä (noin 2 000 jalkaa) korkea kukkula. Joidenkin määritelmien mukaan vuori on kuitenkin yli 300 metriä korkea kukkula.



 

Määritelmä ja erot kukkulaan

Vuoren ja kukkulan välinen ero ei ole täysin yksiselitteinen: riippuen maasta, kielestä ja geologisesta käytännöstä vuoren rajaksi on ehdotettu sekä noin 300 metriä että noin 600 metriä korkeuseroa ympäröivään maastoon nähden. Käytännössä paljon riippuu myös maaston jyrkkyydestä ja topografisesta prominenssista (eli kuinka paljon huippu erottuu ympäristöstä).

Synty ja geologiset prosessit

Vuoria syntyy useilla eri tavoilla:

  • Taittumavuoret (fold mountains): maankuoren laattojen törmäillessä sedimenttikerrokset taittuvat ja muodostavat pitkiä vuorijonoja (esim. Himalaja).
  • Litosfäärilaattojen nouseminen ja lohkoutuminen: repeämien ja siirrosten seurauksena syntyy lohkarevuoria ja reunamaa kohoaa.
  • Tulivuoritoiminta: magman purkaukset kerrostavat laavaa ja tuhkaa, jolloin syntyy tulivuoria (esim. Fuji).
  • Eroosio ja jäännösvuoret: pehmeämpi kiviaines kuluu pois ja kovemmasta kalliosta jäävät huiput erottumaan ympäristöstä.
  • Konglomeraatit ja dome-tapahtumat: magman työntyminen ylös voi nostaa kivilohkoja muodostaen kartiomaista tai kupolimaista muotoa.

Korkeus ja mittaaminen

Vuoren korkeus ilmoitetaan yleensä merenpinnasta mitattuna (mukaan lukien merenpinnan referenssipisteet eli geodeettiset datumit). Nykyisin korkeus määritetään usein GPS:n, satelliittimittausten ja tarkkojen maastomittausten avulla. On myös syytä huomata ero korkeuden (elevation) ja prominenssin välillä: korkeus kertoo etäisyyden merenpinnasta, prominenssi kertoo kuinka paljon huippu erottuu ympäröivästä maastosta.

Eräät vuoret, kuten Mauna Kea Havaijilla, ovat korkeampia mitattuna merenpohjasta kuin merenpinnasta; tällaiset esimerkit havainnollistavat, että "korkein" voidaan määritellä eri tavoin.

Ilmasto, kasvillisuus ja eläimistö

Korkeus vaikuttaa voimakkaasti ilmastoon ja siten vuoren kasvillisuus- ja eläinvyöhykkeisiin. Yleiset vyöhykkeet korkeuden mukaan ovat:

  • montaani (metsävyöhyke)
  • alppi (puuttomat niityt ja pensaikot)
  • nivaali (lumesta ja jäästä riippuva ylin vyöhyke)

Nämä vyöhykkeet voivat esiintyä eri korkeuksissa eri leveysasteilla: napaseuduilla alppi alkaa matalammalta kuin päiväntasaajalla.

Ihminen ja vuoret

Vuorilla on suuri merkitys ihmiskunnalle: ne tarjoavat vettä (jäätikköjen ja valuma-alueiden kautta), luonnonvaroja (mineraalit), virkistysmahdollisuuksia (vaellus, kiipeily, hiihto) ja kulttuurista merkitystä monissa perinteissä. Vuoristoalueilla on myös riskejä: lumivyöryt, maanvyörymät, tulivuorenpurkaukset ja vaikea saavutettavuus vaikeuttavat asumista ja infrastruktuuria.

Yhteenveto

Vuori on maaston selkeästi kohoava muoto, jonka synty liittyy usein pitkiin geologisiin prosesseihin kuten laattojen törmäykseen, tulivuoritoimintaan tai eroosioon. Korkeuden ja terminologian rajat vaihtelevat: yleisesti käytetyt rajat ovat noin 300–600 metriä ympäröivästä maastosta, mutta tieteellisessä ja käytännön määrittelyssä huomioidaan myös prominenssi, geologia ja paikallinen maasto.