Libertarismi – määritelmä, periaatteet, historia ja vapaus

Libertaristit uskovat, että kukaan ei voi oikeutetusti omistaa tai hallita toisen ihmisen kehoa, mitä he kutsuvat "itseomistajuudeksi" tai "yksilön itsemääräämisoikeudeksi". Yksinkertaisesti sanottuna jokaisella ihmisellä on oikeus hallita omaa kehoaan.

1800-luvulla Yhdysvaltojen vapaamieliset, kuten William Lloyd Garrison, Frederick Douglass ja Lysander Spooner, olivat kaikki abolitionisteja. Abolitionistit olivat ihmisiä, jotka halusivat lopettaa orjuuden heti.

Garrison perusti orjuuden vastustamisen ajatukseen itseomistuksesta. Koska ihmisellä on luonnollinen oikeus hallita omaa kehoaan, kenelläkään muulla ei ole oikeutta varastaa tätä hallintaa häneltä. Garrison ja Douglass kutsuivat molemmat orjanomistajia "ihmisvarkaiksi".

Jos sinulla on oikeus hallita omaa kehoasi, kenelläkään ei ole oikeutta aloittaa väkivaltaa (tai väkivaltaa) sinua vastaan.

Jotkut libertaristit uskovat, että kaikki väkivalta on epäoikeudenmukaista. Näitä libertaristeja kutsutaan usein "anarko-pacifisteiksi". Robert LeFevre oli libertaristi, joka hylkäsi kaiken väkivallan. Useimmat libertaristit uskovat kuitenkin, että väkivalta voi olla joillakin tavoin oikeutettua.

Yksi asia, joka oikeuttaa väkivallan, on itsepuolustus. Jos joku on väkivaltainen sinua kohtaan, sinulla on oikeus puolustautua yhtä voimakkaasti.

Libertaari Murray N. Rothbard sanoi, että olisi väärin tappaa joku, joka varastaa purkkapaketin. Jos varastat purkkaa, se on väkivallanteko omaisuuden omistajaa vastaan. Omistajalla on oikeus käyttää puolustusväkivaltaa saadakseen purkan takaisin, mutta varkaan tappaminen menee liian pitkälle. Se on liikaa väkivaltaa, koska se ei vastaa varkaan käyttämää väkivaltaa. Rangaistuksen on vastattava rikosta. Hänen oppilaansa ja kollegansa Walter Block sanoi, että rangaistuksen ei pitäisi olla yhtä suuri kuin rikoksen, vaan sen pitäisi riittää korvaamaan rikoksen aiheuttamat vahingot sekä sen, kuinka paljon rikollisen kiinniottaminen maksoi.

Joidenkin libertaarien mielestä on moraalinen velvollisuutesi puolustaa itseäsi ja omaisuuttasi, jos voit. Tätä uskomusta edustavat yleensä objektivistit. Nämä ihmiset uskovat, että pasifismi on moraalitonta. Useimmat libertaristit ovat eri mieltä tästä näkemyksestä.

Kaikki libertaristit uskovat, että on väärin aloittaa väkivalta ketään henkilöä tai hänen omaisuuttaan vastaan. He kutsuvat tätä "hyökkäämättömyysperiaatteeksi".

Omistusoikeus on oikeus hallita jotakin. Omaisuus on asia, jota hallitset.

Libertaristit uskovat, että omistusoikeudet ovat peräisin itseomistuksesta. Tämä tarkoittaa, että koska sinulla on oikeus hallita omaa kehoasi, sinulla on myös oikeus hallita sitä, mitä teet sillä.

Englantilaisen filosofin John Locken mukaan ihminen omistaa jotain käyttämällä sitä. Jos siis muutat alueen, jota kukaan muu ei omista, maatilaksi ja käytät sitä, alueesta tulee omaisuuttasi. Tätä kutsutaan "homestead-periaatteeksi".

Libertaristit sanovat myös, että voit tulla lailliseksi omistajaksi saamalla jotain lahjaksi tai vaihtamalla sen jonkun kanssa johonkin, jonka joku omistaa. Varastamalla ei voi tulla lailliseksi omistajaksi. Lailliseksi omistajaksi ei myöskään pääse pelkästään sanomalla omistavansa jotakin. Jos et ole "kotiuttanut" asiaa tai saanut sitä kaupan tai lahjan kautta, et omista sitä.

Libertaristit vastustavat sitä, että valtiot (tai hallitukset) luovat "lakeja", jotka kertovat ihmisille, mitä he voivat ja mitä eivät voi tehdä omalle ruumiilleen. Ainoat lailliset lait ovat lakeja, jotka kieltävät henkilöä aloittamasta väkivaltaa muita ihmisiä tai heidän laillista omaisuuttaan vastaan. Kaikki "lait", jotka estävät ihmisiä tekemästä väkivallattomia asioita, tulisi libertaristien mukaan kumota. (Näitä "lakeja" kutsutaan yleensä "uhrittomiksi rikoksiksi", koska uhria ei ole, jos vahinkoa ei tapahdu.)

Useimmissa maissa valtio (tai hallitus) ottaa verorahoja kansalaisilta. Kaikki libertaristit kannattavat verojen vähentämistä, ja joidenkin libertaristien mielestä valtion ei pitäisi ottaa verorahoja lainkaan. Libertaristien mielestä ihmiset voivat huolehtia köyhistä ilman valtiota. He uskovat, että ihmisten pitäisi maksaa niistä asioista, joita he haluavat käyttää, mutta heidän ei tarvitse maksaa muista asioista, joita he eivät halua. Veronkierto (kieltäytyminen maksamasta veroja valtiolle) on uhriton rikos. Libertaristit haluaisivat, että verotus korvattaisiin arpajaisilla, käyttömaksuilla ja lahjoituksilla.

Libertaristien mielestä jokaisen pitäisi saada itse päättää, mikä on hyvä tai huono asia hänen omalle keholleen. Libertaristit ovat sitä mieltä, että jos ihmiset haluavat ajaa autoa ilman turvavyötä, se on heidän oma valintansa. Heitä ei pitäisi väkisin estää tekemästä niin, ei edes valtion toimesta. Jos henkilö haluaa lahjoittaa kaikki rahansa hyväntekeväisyyteen tai tuhlata ne peliharrastukseen, myös siitä hänen pitäisi päättää itse. Ketään ei pitäisi väkisin estää tekemästä niin, ei edes valtion toimesta. Libertaristit jopa sanovat, että jos aikuiset haluavat käyttää haitallisia huumeita, heidän pitäisi saada tehdä se, vaikka se pilaisi heidän elämänsä. Se on huumeidenkäyttäjän oma valinta, koska se on huumeidenkäyttäjän oma keho. Niin kauan kuin huumeiden käyttäjä ei ala käyttää väkivaltaa muita ihmisiä tai heidän laillista omaisuuttaan vastaan, kenenkään ei pitäisi käyttää väkivaltaa huumeiden käyttäjää tai huumeiden käyttäjän laillista omaisuutta vastaan, ei edes hallituksen.

Monet libertaristit uskovat myös, että perheiden ja ystävien pitäisi huolehtia ihmisistä, jotta he eivät käyttäisi huumeita, ajaisi ilman turvavyötä tai tekisi muita heille vaarallisia asioita. Kukaan ei kuitenkaan voi pakottaa muita tekemään asioita, joita he eivät halua tehdä, tai estää heitä tekemästä väkivallattomia asioita, joita he haluavat tehdä.

Libertaristeja on kahta eri tyyppiä.

Minarkismi

Minarkistit ovat libertaareja, jotka uskovat, että yhteiskunnassa pitäisi olla valtio, jolla on hyvin rajallinen valta. He uskovat, että vapaat markkinat ovat moraalisin ja tehokkain tapa tarjota tavaroita ja palveluja. He uskovat yleensä, että valtion tulisi tarjota vain poliiseja ja tuomareita, jotka varmistavat, että ihmiset noudattavat lakeja, ja armeijaa, joka varmistaa, ettei kukaan hyökkää maahan. Jotkut minarkistit uskovat vähäiseen verotukseen ja julkishyödykkeiden, kuten kansainvälisen diplomatian ja julkisten puistojen, rajoitettuun tarjontaan.

Kaksi kuuluisaa minarkistilibertaristia ovat Robert Nozick ja Ayn Rand. Nozick uskoi, että ainoa laillinen asia, jonka valtio voi tehdä, on poliisivoimien perustaminen. Hän kutsui legitiimiä valtiotaan "yövartijavaltioksi". Ayn Rand uskoi, että valtiolla pitäisi olla poliisivoimat ja tuomioistuinjärjestelmä.

Anarkismi

Libertaristiset anarkistit kutsuvat itseään yleensä anarkokapitalisteiksi, vapaiden markkinoiden anarkisteiksi, individualistisiksi anarkisteiksi tai vain anarkisteiksi.

Libertääriset anarkistit eivät usko, että valtiota tarvitaan. He uskovat, että ihmiset voivat järjestää oman elämänsä ja liiketoimintansa. He haluavat korvata valtion vapaaehtoisilla järjestöillä, kuten hyväntekeväisyysjärjestöillä, yksityisillä yrityksillä, vapaaehtoisliitoilla ja keskinäisillä avustusjärjestöillä. He haluavat myös lopettaa kaiken pakkoverotuksen.

Heidän mukaansa valtion poliisi voidaan korvata "DRO:illa" (Dispute Resolution Organisations) tai "yksityisillä suojelujärjestöillä". He sanovat myös, että valtion tuomarit voidaan korvata "yksityisellä välimiesmenettelyllä".

Kuuluisa libertaristinen anarkistinen ajattelija oli Murray N. Rothbard. Muita ovat muun muassa Lysander Spooner, Benjamin R. Tucker sekä Linda ja Morris Tannehill.

Muut tyypit

Useimmat libertaristit kuuluvat jompaankumpaan edellä luetelluista kahdesta libertaristityypistä. Mutta on myös muita tyyppejä.

• Libertaristiset perustuslailliset kannattajat ovat libertaristeja, jotka uskovat, että valtio voi tehdä vain sellaisia asioita, jotka on hyväksytty perustuslaissa. Libertaristisiin perustuslaillisiin kuuluu muun muassa Ron Paul.
• Agoristit ovat vallankumouksellisia libertaarisia anarkisteja, jotka uskovat, että meidän pitäisi taistella valtiota vastaan niin sanotun "vastatalouden" avulla. Agoristeihin kuuluvat muun muassa Samuel Edward Konkin, III ja Brad Spangler.
• Objektivistit ovat ateismiin uskovia vapaamielisiä. He uskovat, että ihmiset pystyvät tietämään asioita, toisin kuin skeptikot, joiden mukaan ihmiset eivät voi tietää asioita varmasti. He uskovat, että järki on ainoa tie totuuteen ja että vapaan kapitalismin järjestelmä on ainoa eettinen hallintojärjestelmä. Objektivisteihin kuuluu Ayn Rand. (On myös joitakin "anarko-objektiivisteja", kuten Linda ja Morris Tannehill ja Roy A. Childs Jr.).
• Vasemmistolibertaarit ovat libertaarisia anarkisteja, jotka uskovat, että vapaiden markkinoiden kapitalistinen järjestelmä ei johda tasa-arvon lisääntymiseen. He ovat usein hyvin avoimia ajatuksille, kuten "työntekijöiden itsehallinnolle" ja feminismille. Nämä uskomukset sopivat usein hyvin yhteen anarkokommunismin ja anarkosyndikalismin kanssa. Vasemmistolibertaareihin kuuluvat Benjamin R. Tucker ja Roderick T. Long.
• Anarkopasifistit ovat libertaareja, jotka uskovat, että mikään voima ei ole koskaan oikeutettua, ei edes itsepuolustukseksi. Vaikka Robert LeFevre ei kutsunut itseään "anarko-pasifistiksi" (tai edes "anarkistiksi"), hän oli sellainen.
• Autarkismi on libertaristisen anarkismin muoto, joka tukee yksilön vapautta, omavaraisuutta ja individualismia. Yksinkertaisesti sanottuna autarkistit uskovat filosofiaan: "Hallitse itseäsi". Robert LeFevre on itseään autarkistiksi kutsuva henkilö.
• Geolibertaristit uskovat, että ainoa laillinen asia, jonka valtio voi tehdä, on verottaa, ja että ainoa laillinen vero on maaverotus. Tätä kutsutaan usein "ainoaksi veroksi".
• Vapaaehtoisuus on toinen termi libertaariselle anarkismille. Voluntaristit uskovat, että vain vapaaehtoiset toimet ovat oikeutettuja. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki valtiovalta on laitonta. Ensimmäinen libertaari, joka kutsui itseään voluntaristiksi, oli Auberon Herbert.
• Kansalaisvapauden kannattajat ovat ihmisiä, jotka uskovat kansalaisvapauksien, kuten sananvapauden, säilyttämiseen. Kaikki kansalaisvapauden kannattajat eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että ansaitsemillasi rahoilla pitäisi saada tehdä mitä haluaa. Kaikki vapaamieliset ovat kansalaisvapaamielisiä, mutta kaikki kansalaisvapaamieliset eivät ole vapaamielisiä.