Kimono 着物 (きもの) on perinteinen japanilainen vaatetus. Noin sata vuotta sitten suurin osa japanilaisista käytti kimonoa joka päivä. Nykyään kimonoa käytetään erityistilaisuuksissa, hauskanpidon ja muodin vuoksi. Esimerkiksi japanilainen pariskunta saattaa pukeutua kimonoon hääpäivänään.

Kimono on kaapu. Tavallinen kimono ulottuu nilkkoihin asti, ja siinä on pitkät hihat. Joidenkin naisille tarkoitettujen kimonojen hihat ulottuvat myös nilkkoihin, mutta useimmissa kimonoissa hihat ulottuvat lantiolle. Kimonoja on monenlaisia malleja ja värejä. Joillakin väreillä on merkityksiä.



 

Historia

Kimonon juuret ulottuvat yli tuhannen vuoden taakse. Varhaiset vaikutteet tulivat muinaisista kaupassa ja kulttuurivaihdossa mukana tulleista vaatekappaleista, ja kimonon muoto vakiintui erityisesti Heian-kaudella (794–1185). Edo-kaudella (1603–1868) kimonosta tuli selkeästi tunnistettava ja standardoitu vaatekerta, joka heijasti kantajansa sosiaalista asemaa ja makua. Meiji-kauden modernisaation ja länsimaistumisen myötä päivittäinen kimonon käyttö väheni, mutta se säilyi tärkeänä juhlavaatteena ja seremonioissa.

Mallit ja osat

Kimonosta on lukuisia eri tyyppejä ja muunnelmia, jotka eroavat muodollisuuden, käyttäjän sukupuolen ja tilaisuuden mukaan. Tärkeimpiin osiin kuuluvat muun muassa:

  • Juban – aluskimono, joka pidetään usein suojana varsinaiselle kimonolle.
  • Obi – leveä vyö, joka sidotaan selän taakse; obin tyyli ja solmun muoto kertovat usein tilaisuuden muodollisuudesta.
  • Haori – lyhyt takkimainen päällys, jota miehet ja naiset käyttävät joskus kimonojen kanssa.
  • Hakama – leveälahkeiset housut tai hameen tapainen alaosa, joita käytetään esimerkiksi akateemisissa ja seremoniallisissa yhteyksissä.
  • Tabi – varrelliset sukat, joissa on erillinen peukaloosas; ne käytetään yhdessä sandaalien kanssa.
  • Zori ja geta – perinteiset jalkineet, joita käytetään kimonon kanssa.

Tyypillisiä kimono-tyyppejä

  • Furisode – erikoisen pitkät hihat; nuorten naisten juhlavaatteena, esim. täysi-ikäisyyden seremoniassa.
  • Tomesode – lyhyemmät hihat, muodollinen naisten kimono avioliittoon liittyviin tilaisuuksiin; usein musta ja koristeltu alaosasta.
  • Uchikake ja shiromuku – häihin liittyvät, erittäin koristeelliset päällys- tai hääkimono.
  • Komon – toistuvakuvioinen arkisempi kimono.
  • Houmongi ja homongi – vierailukimonot, sopivat muodollisempaan vierailuun tai juhlallisuuksiin.
  • Montsuki – hyvin muodollinen miesten kimono, jossa on perheen vaakuna (kamon).
  • Yukata – kevyempi, puuvillainen kesäkimono, usein festivaaleilla ja kylpylöissä käytetty.

Kankaat, kuviot ja merkitykset

Kimonot valmistetaan useimmiten silkistä, mutta käytössä on myös puuvillaa, villaa ja moderneja synteettisiä materiaaleja. Perinteisiä tekniikoita ovat yuzen-värjäys, shibori-solmuvärjäys ja kasuri-kudonta. Kuviot ja värit kantavat usein symboliikkaa: esimerkiksi kurjet ja pinjata kuvaavat onnea ja pitkää ikää, männyn-, bambun- ja luumunoksa yhdistelmä (shochikubai) on perinteinen onnenmerkki, ja kukkakuviot voivat viitata vuodenaikaan tai naisen ikään ja asemaan.

Pukeutuminen, etiketti ja hoito

Kimonoon pukeutuminen on taito, jota opetellaan (kitsuke). Keskeisiä etikettisääntöjä ovat muun muassa:

  • Kimono kiedotaan aina vasen puoli päälle oikean – päinvastainen tapa (oikea päälle vasen) liittyy arkuisiin käytäntöihin ja vainajan pukemiseen.
  • Obi sidotaan selän taakse; solmun tyyppi ja sijainti ilmaisevat tilaisuuden muodollisuuden.
  • Sopiva alus- ja päällysvaatekerta sekä kampaus ja korut täydentävät asun.

Hoidossa kimono tulisi tuulettaa käytön jälkeen, säilyttää taiteltuna oikein tai erikoispaperipussissa (tatoshi), ja puhdistuksessa kannattaa käyttää kokeneen ammattilaisen kuivapesua tai konservointia silkkinauhojen ja värien säilyttämiseksi.

Tilaisuudet ja merkitys nykyaikana

Kimonolla on tänäkin päivänä vahva yhteys japanilaiseen identiteettiin ja seremoniallisiin tilanteisiin. Sitä käytetään muun muassa:

  • häissä ja morsiusrituaaleissa,
  • täysi-ikäisyyden juhlassa (seijin shiki),
  • teen seremonioissa,
  • perhetapahtumissa ja hautajaisissa (erityiset värit ja mallit),
  • perinteisissä esityksissä kuten kabuki- ja noh-teatterissa sekä geisha- ja maiko-perinteissä.

Viime vuosina kimono on kokenut myös muodin uudelleenlöydon: nuoret suunnittelijat yhdistävät perinteisiä elementtejä moderneihin vaatteisiin, ja kimonoa vuokrataan usein matkailijoille ja juhlavieraille.

Kulttuurinen arvo

Kimono ei ole pelkästään vaatekappale vaan kulttuuriperintöä: sen valmistus vaatii käsityötaitoa, joka välittää sukupolvelta toiselle perinteisiä tekniikoita. Museoissa ja oppilaitoksissa säilytetään ja opetetaan kimonon historiaa ja tekniikoita, ja useat paikalliset tekstiiliperinteet ovat UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön arvoisia tai sen kaltaisia ilmiöitä Japanissa.

Lyhyitä käytännön vinkkejä

  • Vuokraa kimono esimerkiksi matkailun yhteydessä, jos haluat kokea pukeutumisen ilman suurta hankintaa.
  • Värit ja kuviot kannattaa valita tilaisuuden ja vuodenajan mukaan.
  • Älä unohda jalkineita ja sukkiä: tabi ja zori viimeistelevät asun.
  • Jos omistat arvokkaan silkki-kimonon, säilytä se kuivassa, pimeässä paikassa ja anna sen ilmestyä säännöllisesti tuulettumaan.

Kimono on siis sekä käytännöllinen vaate että monikerroksinen kulttuurinen symboli — sen muoto, materiaalit ja koristeet kertovat kantajansa elämäntilanteesta, maantieteestä ja perinteestä.