Kimono | perinteinen japanilaistyylinen vaatetus

Nimi

Sana "kimono" tarkoittaa "jotakin, jota käytät".

 

Historia

Nykyään käytössä oleva kimono sai alkunsa 1500-luvulla. Japanilaiset ovat kuitenkin käyttäneet kimonon näköisiä vaatteita jo satoja vuosia, Heian-kaudelta (700-luvun lopulta 1100-luvun loppuun) lähtien.

Kiinalaiset vierailijat toivat kimonon Japaniin. Japanilaiset päättivät valmistaa ja käyttää myös kimonoa. Näissä vaatteissa oli pitkät, kolmionmuotoiset hihat, ja ne kiedottiin vartalon päälle. Kimonossa oli kaksi osaa: takki ja joko hame tai housut.

Nämä vaatteet muuttuivat ja muistuttivat enemmän nykyistä kimonoa. Kimono näytti vähemmän kolmiolta ja enemmän suorakulmiolta. Hihat muuttuivat nelikulmaisiksi eikä kolmion muotoisiksi.

Tavalliset ihmiset käyttivät vaatekappaletta nimeltä kosode, joka tarkoittaa "lyhythihaista". Se muistutti nykyaikaista kimonoa, jossa oli leveämpi vartalo ja pienemmät hihat. Kaapun etupuolella oleva päällys oli pidempi, kaulus oli leveämpi ja kaapu oli lyhyempi.

Myös aateliset ihmiset käyttivät kosodia, mutta heillä oli sen päällä useita kerroksia. Aateliset naiset käyttivät vaatteita nimeltä jūni hitoe, joka tarkoittaa "kahtatoista kerrosta", vaikka kerroksellisia kaapuja ei aina ollutkaan kaksitoista. Nämä kaaput olivat leveämpiä ja pidempiä, ja niissä oli suuremmat hihat kuin tavallisen kansan käyttämissä kosodeissa. Ne painoivat jopa 20 kg. Aatelismiehet käyttivät pyöreäkauluksisia takkeja, joissa oli leveät, pitkät hihat, ja hakama-housuja. Heillä oli yllään pieni lippalakki, joka oli yleensä musta.

Ajan myötä monikerroksisten vaatteiden käyttämisestä tuli epämuodikasta. Hallitus loi lakeja, jotka estivät ihmisiä käyttämästä monia kaapuja kerralla. Muromachi-kaudesta alkaen naiset ja miehet alkoivat käyttää kosodea joko yksinään tai kahdessa tai kolmessa kerroksessa, pienen, ohuen vyön, obin, kanssa ja naisilla punaisia hakama-housuja. Keisarillisen hovin seremoniavaatteet muistuttivat kuitenkin edelleen aiempien aikojen vaatteita. Vielä nykyäänkin uusi keisari ja keisarinna pukeutuvat Heian-kauden vaatteisiin, kun heidät nimitetään virallisesti kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Genroku-kaudella tavallisilla ihmisillä, erityisesti kauppiailla, oli enemmän rahaa. He käyttivät kalliita ja kauniita kosodeja, vaikka eivät olleetkaan aatelisia. Ihmiset alkoivat koristella vaatteitaan uusilla tavoilla, esimerkiksi langalla ommelluilla kuvioilla ja uusilla tavoilla värittää vaatteensa.

Tämä sai heidät näyttämään aatelisilta, joten hallitus otti käyttöön lakeja, jotka kielsivät tavallisia ihmisiä käyttämästä tietynlaisia vaatteita. Ihmiset eivät kuitenkaan halunneet luopua kauniista vaatteistaan. Sen sijaan he keksivät erilaisia tapoja pukeutua niihin; mies saattoi esimerkiksi pitää tylsän väristä, tavallista villaa olevaa haori-takkia, mutta hän saattoi vuorata sen kauniilla silkkikankaalla.

Tämä tapa ajatella pukeutumista ja ulkonäköä tunnettiin esteettisenä ajatuksena nimeltä iki, joka on edelleen tärkeä tapa käyttää kimonoa nykyäänkin.

1600- ja 1800-luvuilla Japanin johtajat päättivät, että maan ei pitäisi olla yhteydessä muihin maihin. Vain muutamat hollantilaiset alukset saivat rantautua ja käydä kauppaa. Hollantilaiset kauppiaat näkivät kimonot ja tiesivät, että ihmiset Euroopassa pitäisivät niistä. He pyysivät japanilaisia kimonovalmistajia tekemään kimonoja, joissa oli pyöreämmät hihat ja lämpimämmät leikkaukset, jotta eurooppalaiset voisivat ostaa ja käyttää niitä. Kimonoista tuli rikkaiden eurooppalaisten suosiossa. Kun japanilaiset kimonovalmistajat eivät kyenneet valmistamaan tarpeeksi kimonoja hollantilaisille kauppiaille myytäväksi, hollantilaiset kauppiaat käskivät intialaisia kangaspuuseppiä kopioimaan kimonoja.

Ajan myötä obi leveni ja piteni, erityisesti naisten osalta. Tämän vuoksi naisten kosoden hihoja ei enää ommeltu kokonaan vartaloon kiinni. Sen sijaan ne kiinnitettiin vain olkapäästä.

Nuorten naisten hihat pitenivät, samoin kosoden pituus. Edo-kaudella ihmiset alkoivat sanoa kosoden sijasta kimono. Kimono jäi käyttäjän taakse. Tämä ei ollut ongelma sisätiloissa. Ulkona kimonon käyttäjän oli vedettävä se ylös, jotta se ei likaantuisi. Naiset alkoivat työntää kimonon ylipitkän osan vyötärölle, joka tunnettiin nimellä ohashori. Naiset käyttävät kimonoja vielä nykyäänkin ohashorin kanssa.

Meiji-kaudella Japanin hallitus päätti, että maan pitäisi olla nykyaikaisempi. He rakensivat rautateitä ja paransivat armeijaa ja yliopistoja. Mutta he myös muuttivat tapoja. Yhä harvempi käytti kimonoa joka päivä. Sen sijaan he käyttivät moderneja, länsimaisia vaatteita.

Ajan myötä erittäin leveät obit ja hyvin pitkät kimonot jäivät pois muodista. Toisen maailmansodan aikana ihmiset pitivät pitkiä kimonon hihoja tuhlauksena. Kimonojen hihoja lyhennettiin, joskus paljonkin. Tämä uusi hihojen pituus kesti, ja nykyiset naisten kimonot ovat edelleen lyhyempiä kuin ennen sotaa. Vanhemmissa kimonoissa, erityisesti Taishō-kaudelta, on edelleen pitkät hihat.

Nykyään kimonoa käyttää enemmän naiset kuin miehet. Miehet käyttävät kimonoa useimmiten häissä ja japanilaisissa teeseremonioissa.

 
Kaksi nuorta japanilaista naista pukeutuneena kimonoon Japanin Meiji-kaudella.  

Miesten ja naisten kimono

Kimonoja on erikokoisia eri ihmisille. Niitä on eri pituisia miehille ja naisille. Miehet ja naiset käyttävät kimonoja myös erilaisilla hihoilla.

Naisten kimonot ovat paljon pidempiä kuin miesten kimonot, ja naiset taittavat kimonon vyötäröltä, jotta se olisi oikean pituinen. Naisen kimonon oikea pituus on yleensä sama kuin hänen pituutensa, vaikka hyvin pitkät ihmiset etsivätkin kovasti heille sopivia kimonoja.

Naisen kimonon hihoja ei ole ommeltu kiinni vartaloon koko matkalta, ja ne ovat takaa avoimet. Myös osa kimonon vartalosta on avoin. Naisten kimonon hihat ovat pidemmät kuin miesten kimonon hihat, ja joskus ne ulottuvat nuorten naisten kimonoissa nilkkaan asti. Hihat ovat hyvin pyöreät, erityisesti nuorten naisten ja tyttöjen kimonoissa.

Miesten kimonoja ei tarvitse taittaa lantiolta, joten niissä ei ole ylimääräistä pituutta. Hihat ovat lyhyemmät, ja ne kiinnitetään lähes koko vartaloon asti. Kummankin hihan takaosa on ommeltu kiinni, ja myös vartalo on ommeltu kiinni. Hihan reunan kaari ei ole yhtä pyöreä.

Miesten Kimonot ovat yleensä yksivärisiä, mutta niissä voi olla hyvin pieni geometrinen kuvio. Naisille tarkoitetut kimonot voivat olla yksivärisiä, niissä voi olla pieni kuvio tai ne voivat olla koristeltu suuremmilla, värikkäillä kuvioilla. Värikkäämpiä kimonoja käyttävät yleensä nuoret naiset. Joskus näitä kuvioita käytetään vain tiettyinä vuodenaikoina.

Hyvin pitkät tai painavat ihmiset voivat joutua kamppailemaan löytääkseen heille sopivan kimonon, ja joskus heille tehdäänkin kimono.

 
Mies yllään Kimono  

Kimonotyypit

Kimonoja on erilaisia eri tilaisuuksiin, ja sekä miehillä että naisilla on sekä muodollisia että rentoja kimonoja. Muodollisissa kimonoissa on useita vaakunoita, joita kutsutaan kamoniksi tai moniksi. Ne on sijoitettu olkapäiden etupuolelle, hihojen takaosaan ja selän keskelle. Kimonoissa, joissa on vaakunoita, on joko yksi, kolme tai viisi vaakunaa - vaakuna selän keskiosassa, selän keskiosassa ja hihoissa tai selän keskiosassa, hihoissa ja olkapäissä.

Muodollisimmissa kimonoissa on kaikki nämä viisi vaakunaa. Vähiten muodollisissa kimonoissa on vain yksi. Nämä vaakunat voivat olla ääriviivoja tai kokonaan valkoisella värillä, ja pelkkiä ääriviivoja sisältävät kimonot ovat vähiten muodollisia.

Kimonot valmistetaan yleensä silkistä, mutta on olemassa myös puuvilla-, polyesteri-, hamppu- ja pellavakimonoja. Jotkin kimonot on valmistettu myös villasta tai viskoosista. Muodolliset kimonot valmistetaan aina hienosta silkistä, ja ne ommellaan yleensä käsin. Kaikki silkkikimonot eivät kuitenkaan ole muodollisia kimonoja, ja joitakin silkkityyppejä, kuten pongeeta (tsumugi), käytetään vain satunnaisiin tilaisuuksiin.

Epävirallisin kimonotyyppi on yukata, jota sekä miehet että naiset käyttävät kesällä festivaaleilla ja kylpylöissä ja majataloissa. Niitä ei ole vuorattu, ne on aina valmistettu puuvillasta, ja niihin puetaan ohut, kirkkaanvärinen obi.

Virallisissa tilaisuuksissa miehet pukeutuvat hienoon silkkikimonoon, jossa on haori (kimonotakki) ja hakama (löysät housut). Hakama on yleensä valkoisen ja mustan raidallinen, ja kimono ja haori sopivat väriltään yhteen.

Naisilla on useita erityyppisiä kimonoja eri muodollisiin tilaisuuksiin. Kimonossa olevat kuviot, niiden kiinnitystapa ja sijainti kimonossa muuttavat kaikki sitä, kuinka muodollinen lopullinen asu on. Muodollisuuden mukaan järjestettynä nämä ovat:

• Komon - kimono, jossa on kuvioita.
• Edo-komon - komon, jossa on hyvin, hyvin pieni kuvio, joka toistuu kauttaaltaan, yleensä valkoisena värillisellä pohjalla. Kaukaa katsottuna nämä kimonot näyttävät yhdeltä, yksiväriseltä.
• Iromuji - yksivärinen kimono. Niitä käytetään japanilaisessa teeseremoniassa ja muissa puolivirallisissa erityistapahtumissa.
• Tsukesage - kimono, jonka helmassa, oikean hihan takaosassa ja vasemman hihan etuosassa on kuvio. Kuviot eivät yleensä vastaa saumoja, mutta joskus ne vastaavat toisiaan. Kuviot ovat pienempiä kuin hōmongissa, ja ne on värjätty kangaspalaan ennen ompelua. Niissä voi olla jopa kolme vaakunaa.
• Hōmongi - kimono, jonka helmassa, oikean hihan takaosassa ja vasemman hihan etuosassa on kuvio. Kuvioiden on oltava samansuuntaisia ja niiden on kuljettava saumojen yli, sillä hōmongit ommellaan karkeasti yhteen ja niihin piirretään kuviot, ennen kuin ne puretaan ja värjätään. Kuviot ovat yleensä suurempia kuin tsukesagessa. Niissä voi olla jopa kolme vaakunaa.
• Irotomesode - kirjaimellisesti "värikäs lyhythihainen". Irotomesode ovat värikkäitä kimonoja, joiden helmassa on kuvio, joka on joko korkeammalla vasemmalla puolella kuin oikealla, tai se on sijoitettu molempiin okumeihin (päällekkäinen etupaneeli). Irotomesodessa voi olla yhdestä viiteen vaakunaa, mutta yleensä niitä on kolme.
• Kurotomesodi - irotomesodi, jossa on musta tausta. Nämä ovat muodollisimmat kimonot naisille, jotka eivät voi käyttää furisodea.
• Furisode - kirjaimellisesti "heiluva hiha". Furisode on nuorille naisille tarkoitettu muodollinen kimono, jossa on kauttaaltaan kirkkaanvärisiä, suuria kuvioita. Niissä on yhdestä viiteen vaakunaa.

 
Nuori nainen Kimonossa, shintolaisessa temppelissä  

Lisävarusteet

Ihmiset käyttävät kimonon kanssa leveää vyötä, jota kutsutaan obiksi. Obit ovat myös värikkäitä ja hyvin pitkiä. Joitakin obi-tyyppejä ei enää käytetä, koska niitä on liian vaikea käyttää ja pukea. Maru obi on esimerkki obi-tyypistä, jota ei enää käytetä. Fukuro obi korvasi sen, koska se oli vähemmän leveä ja helpompi käyttää.

 

Kustannukset

Joidenkin kimonojen ostaminen maksaa paljon rahaa. Esimerkiksi Furisode-kimonot ovat hyvin kalliita. Myös obi-vyö voi olla hyvin kallis. Muut kimonot ovat edullisempia. Jotkut ihmiset tekevät kimononsa itse tai ostavat kimonoja, joita muut ovat jo käyttäneet.

 

Muut kimonot

Myös ihmiset, jotka harrastavat joitakin urheilulajeja, esimerkiksi kendoa, käyttävät kimonoa. Nämä kimonot ovat vahvoja, paksuja ja lyhyitä. Ne eroavat pitkistä naisten kimonoista. Niitä kutsutaan yleensä nimellä do-gi.

 

Kimonon käyttäminen

Useimmat japanilaiset eivät osaa pukea kimonoa itse, sillä se eroaa hyvin paljon muista vaatteista. Naisten muodollinen kimono voi olla hyvin vaikea pukea itse. Jotkut ihmiset työskentelevät "kimonopukijoina". He auttavat ihmisiä pukemaan kimonon päälleen.

Japanissa ihmiset voivat osallistua kimonon käyttämistä käsitteleville kursseille ja oppia, miten kimono valitaan ja miten obi sidotaan.

 

Kimono länsimaisessa kulttuurissa

Ihmiset ihmettelevät ja kiistelevät siitä, pitäisikö länsimaalaisten käyttää kimonoa. Jotkut sanovat, että se on kulttuurista omimista. Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, että joku käyttää jotain toisesta kulttuurista, koska se näyttää hauskalta tai kauniilta, mutta ei ymmärrä tai kunnioita sitä tarpeeksi. Joidenkin japanilaisten mielestä länsimaalaisten kimonon käyttö on kulttuurista omimista, joidenkin mielestä taas ei. Japanilaiset kimonovalmistajat ovat myyneet kimonoja länsimaisille ihmisille satojen vuosien ajan.

• 1600- ja 1700-luvun rikkaat naiset pitivät kimonoista, koska ne erosivat länsimaisista hovivaatteista. Länsimaiset vaatteet oli tehty työntämään tai paisuttamaan vartaloa. Kimonot toimivat samalla tavalla kaikilla vartaloilla.

• Vuonna 1903 Paul Poiret valmisti vaatteita, joita naiset voivat käyttää ilman korsettia. Hän tarkasteli kimonoja ja päätti, että näiden vaatteiden pitäisi roikkua olkapäästä kuten kimonojen, eikä vyötäröltä kuten muiden vaatteiden.

• John Mollo teki vaatteita Star Warsia varten katseltuaan kimonoja.

 

Kuvagalleria

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Geta
• Tabi
• Yukata
• Zori