Meiji-kausi (明治時代, Meiji-jidai) oli japanilainen aikakausinimi (年号,, nengō, lit. "vuoden nimi") Keiōn jälkeen ja ennen Taishōa. Tämä kausi alkoi syyskuussa 1868 ja päättyi heinäkuussa 1912. Tänä aikana maan hallitsijana toimi Meiji-tennō (明治天皇), jonka valtakausi yhdistetään laajaan modernisaatioon ja valtion keskittämiseen.
Nengō Meiji tarkoittaa "valaistunutta hallintoa" tai "valaistunutta hallitusta". Meiji-kausi tunnetaan sekä nopeasta länsimaistumisesta että laajoista yhteiskunnallisista, taloudellisista ja sotilaallisista uudistuksista, jotka muuttivat Japanista feodaalisen shogunaatin jälkeisen yhteiskunnan teollistuvaksi imperiumiksi.
Poliittiset muutokset
Meiji-restauraatio (vuoden 1868 tapahtumat) päätti Tokugawa-shōgunaatin vallan ja käynnisti valtakeskittymisen keisarin alaisuuteen. Hallinto lakkautti feodaalisen hansysteemin vuonna 1871 (haihan-chiken) ja korvasi läänit (han) keskushallinnon alaisilla prefektuureilla. Perusperiaatteeksi asetettiin moderni byrokratia, jossa kansallinen laki ja verotusjärjestelmä yhtenäistettiin.
Keskeisiä poliittisia palasia olivat Charter Oath (Peruskirja) vuodelta 1868, joka julisti avoimuuden ja suvaitsevaisuuden uudistuksille, sekä vuoden 1889 Meijin perustuslaki, joka perusti perustuslaillisen monarkian ja loi kaksikamarisen parlamentin, Imperiaali-dietin (valtiopäivät), joka kokoontui ensimmäisen kerran 1890.
Taloudellinen ja teknologinen modernisaatio
Valtio ohjasi voimakkaasti talouden modernisointia: rakennettiin rautateitä (esim. ensimmäinen rautatienpätkä Shimbashi–Yokohama avattiin 1872), sähkön ja telegrapfin verkkoja sekä telakoita ja tehtaita. Maatalouden tehostamiseksi toteutettiin verouudistus (land tax reform) ja moderni maanomistusjärjestelmä, mikä mahdollisti pääoman vapautumisen teolliseen tuotantoon.
Valtion yritystoiminnasta kehittyi myöhemmin yksityisomisteisia suuryrityksiä, niin kutsuttuja zaibatsu-konserneja (esim. Mitsubishi, Mitsui ja Sumitomo), jotka punoutuivat kiinteäksi osaksi modernia taloutta. Myös koulutusjärjestelmää uudistettiin, ja yleissivistykseen panostaminen loi pohjan tekniselle ja byrokraattiselle osaamiselle.
Sotilaallinen kehitys ja ulkopolitiikka
Meiji-hallinto loi kansallisen asevelvollisuuden (vuoden 1873 palvelusjärjestelmä), jonka avulla rakennettiin moderni, aseistettu armeija ja laivasto länsimaisten mallien mukaan. Japanin voima kasvoi nopeasti, mikä näkyi myös sen ulkopolitiikassa: voitto Kiinaa vastaan sodassa 1894–1895 (ensimmäinen Kiina–Japani-sota) johti Taiwanin siirtymiseen Japanin hallintaan, ja voitto Venäjästä vuonna 1905 (venäläis–japanilainen sota) vahvisti Japanin asemaa Itä-Aasiassa ja kasvatti sen kansainvälistä painoarvoa.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä Japani laajensi vaikutusvaltaansa Korean niemimaalle: vuonna 1905 Korea muuttui Japanin protektoraatiksi ja 1910 seurasi lopullinen liittäminen (anneksaatio). Nämä valloitukset liittyivät sekä strategisiin että taloudellisiin intresseihin.
Yhteiskunta ja kulttuuri
Meiji-kausi vaikutti syvästi yhteiskunnan rakenteisiin. Samuraiden etuoikeudet purettiin (mukaan lukien miekkojen kantokielto ja luokkajärjestelmän asteittainen purkaminen), mikä edesauttoi kansalaisyhteiskunnan ja uuden keskiluokan syntyä. Kaupungistuminen kiihtyi ja monet maaseudun asukkaat muuttivat kaupunkeihin etsimään työtä teollisuudesta.
Kulttuurisesti tapahtui suuri muutos: länsimainen muoti, arkkitehtuuri ja tieteellinen ajattelu levisivät laajasti. Koulutusjärjestelmä (perusopetuksen määräykset 1872) laajensi lukutaitoa ja koulutusta myös naisille, vaikka poliittiset ja sosiaaliset oikeudet säilyivät rajallisina. Taiteissa syntyi uusi kohtaaminen perinteiden ja länsimaisten vaikutteiden kanssa: kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja teatterissa nähtiin sekä modernistisia että uudelleen tulkitsevia virtauksia.
Oikeusjärjestelmän ja hallinnon uudistukset
Japanilainen lainsäädäntö uudistettiin länsimaisten mallien pohjalta; rikos-ja prosessioikeudessa haettiin usein Ranskan ja Saksan esimerkkejä. Uudet virastot, ministeriöt ja koulutuslaitokset luotiin tukemaan nopeasti muuttuvaa yhteiskuntaa. Lisäksi Iwakura-matka (1871–1873) oli merkittävä oppimis- ja tiedonhankintomatka länsimaihin, jonka havainnot vaikuttivat moniin uudistuksiin.
Perintö
Meiji-kausi muutti Japanin nopeasti feodaalihallinnosta moderniksi, teollistuneeksi valtioksi ja maailmanpolitiikan toimijaksi. Uudistukset loivat perustan taloudelliselle kasvulle ja teknologiselle kehitykselle, mutta ne myös johtivat ristiriitoihin, sosiaaliseen kitkaan ja imperialismin laajenemiseen, joiden seuraukset näkyivät 1900-luvun tapahtumissa. Meiji-aika on siten sekä edistys- että konfliktien aikaa, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle Japanin ja koko East Aasian historiaan.
