Sukulaisvalinta
Sukulaisvalinta tai sukulaisaltruismi on eräs luonnonvalinnan muoto. Jotkut eläimet tekevät yhteistyötä sukulaistensa kanssa, vaikka se aiheuttaisi heille itselleen riskejä. Klassinen esimerkki tästä on nisäkkäiden perhe-elämä tai hyönteisten, kuten muurahaisten, koloniaalinen elämä.
Monet nisäkkäät ja linnut hälyttävät varoittaakseen muita vaarasta. Toiset tekevät yhteistyötä tehtävissä, kuten pensastasku auttaa toisiaan pesien rakentamisessa. Kaikissa näissä tapauksissa, joissa eläimet tekevät yhteistyötä, kysymys on siitä, onko niistä biologista hyötyä niille itselleen. Nyt on selvää, että hyötyä on, jos eläimet ovat läheistä sukua. Tämä johtuu siitä, että sukua olevilla organismeilla on (jossain määrin) yhteinen geneettinen perimä.
Ensimmäisinä käsitteestä kirjoittivat R.A. Fisher vuonna 1930 ja J.B.S. Haldane vuonna 1955, mutta W.D. Hamilton oli se, joka todella virallisti käsitteen. Varsinaisen termin kin selection keksi luultavasti John Maynard Smith, kun hän kirjoitti:
"Kutsun näitä prosesseja sukulaisvalinnaksi ja ryhmävalinnaksi. Sukulaisvalintaa ovat käsitelleet Haldane ja Hamilton... Sukulaisvalinnalla tarkoitan sellaisten ominaisuuksien kehittymistä, jotka suosivat kyseisen yksilön lähisukulaisten selviytymistä.
Yhteistyöllä sukulaiset vaikuttavat toistensa kuntoon. Luonnollisessa valinnassa yksilöiden kuntoa parantavan geenin esiintymistiheys kasvaa. Geeni, joka heikentää yksilöiden kuntoa, harvinaistuu.
Käyttäytyminen, joka parantaa sukulaisten kuntoa mutta heikentää toimijan kuntoa, voi kuitenkin yleistyä. Sukulaiset kantavat määritelmän mukaan monia samoja geenejä. Tämä on sukulaisvalinnan teorian perusperiaate. Teorian mukaan sukulaisten parantunut kunto voi enemmän kuin korvata auttajien (käyttäytymistä harjoittavien yksilöiden) kuntonousun.
Tämä on erikoistapaus yleisemmästä mallista, jota kutsutaan inklusiiviseksi sopivuudeksi.
Hamiltonin yhtälö
Hamiltonin yhtälö kuvaa, leviääkö auttavan käyttäytymisen geeni populaatiossa. Geeni leviää, jos rxb on suurempi kuin c:
r b > c {\displaystyle rb>c\\ } 
missä:
- c {\displaystyle c\ }
on avustajan lisääntymiskustannukset, - b \displaystyle b \
on vastaanottajan lisääntymishyöty, ja - r {\displaystyle r\ }
on populaation keskiarvoa suurempi todennäköisyys, että yksilöt jakavat altruistisen geenin - "sukulaisuusaste".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on sukulaisvalinta?
V: Sukulaisvalinta tai sukulaisaltruismi on luonnonvalinnan muoto, jossa jotkut eläimet tekevät yhteistyötä sukulaistensa kanssa, vaikka tämä aiheuttaisi heille itselleen riskejä.
K: Kuka kirjoitti käsitteestä ensimmäisenä?
V: R.A. Fisher kirjoitti sukulaisvalinnan käsitteestä ensimmäisen kerran vuonna 1930 ja J.B.S. Haldane vuonna 1955, mutta vasta W.D. Hamilton virallisti käsitteen.
K: Mikä on esimerkki sukulaisvalinnasta?
V: Esimerkki sukulaisvalinnasta voidaan nähdä nisäkkäiden perhe-elämässä tai siirtolaishyönteisissä, kuten muurahaisissa, joissa ne hälyttävät varoittaakseen muita vaarasta tai tekevät yhteistyötä tehtävissä, kuten auttaessaan toisiaan pesien rakentamisessa.
K: Miten sukulaisvalinta toimii?
V: Sukulaisvalinta toimii siten, että yksilöt käyttäytyvät siten, että ne parantavat lähisukulaistensa kuntoa, mikä saattaa enemmän kuin korvata heidän itsensä kokemat kuntotappiot - tämä tunnetaan inklusiivisena kuntoteoriana.
K: Minkä termin John Maynard Smith luultavasti keksi keskustellessaan sukulaisvalinnasta?
V: Varsinaisen termin "sukulaisvalinta" keksi todennäköisesti John Maynard Smith kirjoittaessaan siitä.
K: Miten luonnonvalinta vaikuttaa geeneihin, jotka liittyvät sukulaisen kuntoa lisäävään käyttäytymiseen?
V: Luonnonvalinnassa yksilöiden kuntoa parantavan geenin frekvenssi kasvaa, kun taas yksilöiden kuntoa alentavan geenin frekvenssi harvinaistuu - kuitenkin käyttäytyminen, joka parantaa sukulaisten kuntoa mutta alentaa toimijan kuntoa, voi silti kasvaa frekvenssissä, koska sukua olevilla organismeilla on paljon samankaltaisia geenejä (tunnetaan nimellä sukulaisuus).
