Kelpoisuus
Biologiassa fitness on eliön suhteellinen kyky selviytyä ja siirtää geeninsä seuraavalle sukupolvelle. s160 Se on evoluutioteorian keskeinen ajatus. Fitness on yleensä yhtä suuri kuin yksilön geenien osuus seuraavan sukupolven kaikista geeneistä.
Kuten kaikki evoluutiobiologian termit, fitness määritellään risteytyvän populaation kannalta, joka voi olla kokonainen laji, mutta ei välttämättä koko laji. Jos yksittäisten genotyyppien erot vaikuttavat kuntoon, genotyyppien frekvenssit muuttuvat sukupolvien kuluessa; paremman kunnon omaavat genotyypit yleistyvät. Tätä prosessia kutsutaan luonnonvalinnaksi.
Yksilön kunto johtuu sen fenotyypistä ja periytyy sen genotyypin kautta. Eri yksilöiden, joilla on sama genotyyppi, kunto ei välttämättä ole sama. Se riippuu ympäristöstä, jossa yksilöt elävät, ja satunnaisista tapahtumista. Koska genotyypin kunto on kuitenkin keskiarvo, se kuvastaa kaikkien kyseisen genotyypin omaavien yksilöiden lisääntymistuloksia.
Relatedness
Fitness mittaa yksilön geenikopioiden määrää seuraavassa sukupolvessa. Sillä ei ole merkitystä, miten geenit saapuvat seuraavaan sukupolveen. Yksilön kannalta on yhtä "hyödyllistä" lisääntyä itse tai auttaa sukulaisiaan, joilla on samankaltaiset geenit, lisääntymään, kunhan yksilön geeneistä siirtyy seuraavalle sukupolvelle samanlainen määrä kopioita. Valintaa, joka edistää tällaista auttajakäyttäytymistä, kutsutaan sukulaisvalinnaksi.
Lähimmät sukulaisemme (vanhemmat, sisarukset ja omat lapsemme) jakavat keskimäärin 50 prosenttia (puolet) geeneistämme. Vielä kauempana ovat isovanhemmat. Heidän kanssaan jaamme keskimäärin 25 prosenttia (neljäsosan) geeneistämme. Tämä on mittari sukulaisuudestamme heihin. Seuraavaksi tulevat ensiserkut (vanhempiemme sisarusten lapset). Jaamme 12,5 % (1/8) heidän geeneistään. p100
Hamiltonin sääntö
William Hamilton lisäsi erilaisia ajatuksia kuntoilun käsitteeseen. Hänen sääntönsä mukaan kallis toiminta olisi suoritettava, jos:
C < R × B {\displaystyle C<R\times B} missä:
- c \displaystyle c\ }
on altruistin lisääntymiskustannukset, - b \displaystyle b\ }
on altruistisen käyttäytymisen vastaanottajan lisääntymishyöty, ja - r {\displaystyle r\ }
on populaation keskiarvoa suurempi todennäköisyys, että yksilöt jakavat altruistisen geenin - "sukulaisuusaste".
Kuntokustannuksia ja -hyötyjä mitataan hedelmällisyydellä.
Inklusiivinen kuntoilu
Inklusiivinen fitness on termi, joka on periaatteessa sama kuin fitness, mutta siinä korostetaan yksilöiden sijaan geeniryhmää.
Biologinen kunto kertoo, kuinka hyvin eliö pystyy lisääntymään ja levittämään geenejään jälkeläisilleen. Inklusiivisen kelpoisuuden teorian mukaan eliön kelpoisuutta lisää myös se, että myös sen lähisukulaiset lisääntyvät. Tämä johtuu siitä, että sukulaiset jakavat geenejä suhteessa sukulaisuuteensa.
Toinen tapa sanoa se: organismin kokonaisvaltainen soveltuvuus ei ole organismin itsensä ominaisuus, vaan sen geenijoukon ominaisuus. Se lasketaan yksilön lisääntymismenestyksestä ja sen sukulaisten lisääntymismenestyksestä, joista kutakin painotetaan sopivalla sukulaisuuskertoimella.
Historia
Brittiläinen yhteiskuntafilosofi Herbert Spencer käytti vuonna 1864 julkaistussa teoksessaan Principles of biology (Biologian periaatteet) ilmaisua survival of the fittest tarkoittaakseen sitä, mitä Charles Darwin kutsui luonnonvalinnaksi. Alkuperäinen ilmaisu oli "parhaiten soveltuvien selviytyminen".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kunto biologiassa?
V: Kunto biologiassa on eliön suhteellinen kyky selviytyä ja siirtää geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
K: Onko fitness tärkeä ajatus evoluutioteoriassa?
V: Kyllä, fitness on keskeinen ajatus evoluutioteoriassa.
K: Miten kuntoa yleensä mitataan?
V: Kunto on yleensä yhtä suuri kuin yksilön geenien osuus seuraavan sukupolven kaikista geeneistä.
K: Miten luonnonvalinta tapahtuu?
V: Jos yksilöiden genotyyppien erot vaikuttavat kuntoon, genotyyppien frekvenssit muuttuvat sukupolvien aikana; paremman kunnon genotyypit yleistyvät. Tätä prosessia kutsutaan luonnonvalinnaksi.
K: Mikä määrittää yksilön kunnon?
V: Yksilön kunto johtuu sen fenotyypistä ja periytyy sen genotyypin perusteella.
K: Onko saman genotyypin omaavien eri yksilöiden kunto välttämättä sama?
V: Ei, saman genotyypin omaavien eri yksilöiden kunto ei välttämättä ole sama. Se riippuu ympäristöstä, jossa yksilöt elävät, ja satunnaisista tapahtumista.
K: Mitä genotyypin kunto kuvastaa?
V: Koska genotyypin kunto on keskiarvo, se heijastaa kaikkien kyseisen genotyypin omaavien yksilöiden lisääntymistuloksia.
