Last of the Conquerors – Smithin romaani (1948): afroamerikkalaiset sotilaat
Last of the Conquerors on afroamerikkalaisen kirjailijan William Gardner Smithin romaani vuodelta 1948. Teos kuvaa afroamerikkalaisia sotilaita, jotka palvelevat Yhdysvaltojen miehittämässä Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Romaani tarkastelee sodanjälkeisiä valta-asetelmia, rakkaussuhdetta ja rotuasioita tavalla, joka oli aikanaan harvinaisen suorasukainen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava.
Juoni ja hahmot
Romaanin päähenkilö on Hayes Dawkins, aistikas ja itsenäinen afroamerikkalainen sotilas, jolla on suhde valkoiseen saksalaiseen naiseen Ilseen. Hayes ja Ilse yrittävät ylläpitää suhdettaan keskellä joukkojen ja viranomaisten vihamielisyyttä sekä ennakkoluuloja. Tekstissä kuvataan heidän arkeaan miehitysjoukkojen keskellä: päivittäisiä kohtaamisia, kaltoinkohtelua, ystävyyksiä ja pieniä myötätunnon eleitä. Kirjassa esiintyy sekä vihamielisiä armeijan upseereita ja politiikkoja että joukko valkoisia sotilaita, jotka auttavat hänet ja Ilsen suojautumaan tai tukevat heidän suhdettaan.
Teemat ja tulkinta
Smith käsittelee erityisesti seuraavia teemoja:
- Amerikkalaisen rotuongelman ja sodanjälkeisen hypokrisian kritiikki: romaani asettaa ristiin Yhdysvaltojen ulkopoliittiset tavoitteet ja sen kotimaan rotukäytännöt. Teoksessa esiintyy arvostelu siitä, että amerikkalaisen yhteiskunnan pitäisi toimia esikuvana maailmalle – esimerkiksi Marshall-suunnitelman hengen mukaisesti – vaikka kotimaassa yhteiskunta yhä jakautuu rasismin vuoksi.
- Sotilaiden identiteetti ja kotiinpaluu: romaani kuvaa paluuta kotiin kahden maailman välissä: paluuta edeltänyt aika Saksassa antoi monille värillisille sotilaille kokemuksia, joissa rotuerottelu ei aina ollut arkipäiväistä, mistä seurasi odottamaton ja raskas kohtaaminen palautuessaan rotusortoon jatkavaan Amerikkaan.
- Interrassiset suhteet ja niiden vaikeudet: Hayesin ja Ilsen suhde toimii kertomuksen ytimessä ja havainnollistaa, miten rakkaus ja läheisyys törmäävät yhteiskunnallisiin ja institutionaalisiin esteisiin.
- Yksilön vastustus ja solidaarisuus: romaani näyttää myös pieniä solidaarisuuden tekoja ja sen, miten yksilöt voivat pyrkiä suojelemaan toisiaan vihanhallinnan ja epäluottamuksen oloissa.
Historiallinen konteksti
Romaani sijoittuu aikaan, jolloin liittoutuneiden miehitys oli osa Euroopan jälleenrakennusta ja jossa Yhdysvallat harjoitti sekä sotilas- että poliittista läsnäoloa. On syytä huomata, että romaanin julkaisuvuosi 1948 on sama vuosi, jolloin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman antoi toimeenpanomääräyksen asevoimien rotuerottelun purkamisesta (Executive Order 9981). Tästä huolimatta rasismin rakenteet ja asenteet näkyivät arjessa pitkään, ja Smithin teos kuvaa tätä ristiriitaa konkreettisesti.
Tyyli ja vastaanotto
Smithin kerronta on suoraviivaista ja realistista; hän ei kaunistele sotilaiden kokemuksia vaan antaa äänen niille, joiden näkökulmat olivat tuolloin kirjallisuudessa aliedustettuja. Teos herätti aikoinaan huomiota rohkeudestaan käsitellä rotukysymyksiä ja sotilasperheen intimitettiä avoimesti. Nykykatsannossa Last of the Conquerors nähdään merkittävänä varhaisena omakohtaisena ääninäytenä, joka yhdistää sodanjälkeisen kokemuksen ja afroamerikkalaisen yhteiskunnallisen kritiikin.
Merkitys ja perintö
Last of the Conquerors on tärkeä osa afroamerikkalaisen kirjallisuuden perinnettä, koska se osoittaa, miten kansainväliset tapahtumat ja kotimaan rotujärjestelyt lomittuvat yksilön kokemuksessa. Romaani on edelleen luettava paitsi historiallisena dokumenttina myös psykologisena ja eettisenä tutkielmana ihmisten välisistä suhteista konfliktin jälkeen. Teos kannustaa lukijaa pohtimaan, miten yhteiskunnalliset arvot näkyvät arjessa ja miten ihmiset reagoivat epäoikeudenmukaisuuteen sekä toistensa kohtaamiseen eri asemista huolimatta.
Luettava ja herättelevä teos, joka tarjoaa syvällisen katsauksen aikaan ja ilmiöihin, jotka muovasivat myöhempää kansallista keskustelua rotu- ja oikeudenmukaisuuskysymyksistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä Last of the Conquerors kertoo?
A: Last of the Conquerors on afroamerikkalaisen kirjailijan William Gardner Smithin romaani vuodelta 1948. Se kertoo afroamerikkalaisista sotilaista, jotka palvelevat Yhdysvaltojen miehittämässä Saksassa toisen maailmansodan jälkeen, ja siinä seurataan päähenkilö Hayes Dawkinsia, jolla on suhde Ilseen, valkoiseen saksalaiseen naiseen. He taistelevat rasistisia armeijan upseereita ja politiikkoja vastaan pitääkseen yllä suhdettaan.
Kysymys: Mitä Last of the Conquerors kertoo natsien jälkeisestä Saksasta?
V: Last of the Conquerors viittaa siihen, että natsien jälkeinen Saksa oli rodullisesti suvaitsevaisempi kuin Yhdysvallat tuolloin. Romaanissa otetaan kantaa Marshall-suunnitelmaan väittäen, että amerikkalaisen yhteiskunnan pitäisi olla malliesimerkki maailmalle, kun taas afroamerikkalaiset joutuivat edelleen kamppailemaan rasismin kanssa.
Kysymys: Miten yhdysvaltalaiset sotilaat reagoivat nähdessään Vapaudenpatsaan tulevan näkyviin?
V: Kun yhdysvaltalaiset joukot näkevät Vapaudenpatsaan tulevan näkyviin, he ovat synkkiä ja varovaisia, eronneet mutta eivät iloisia siitä, että pääsevät sodasta kotiin, koska he ovat "värillisiä" joukkoja. Koettuaan elämän yhteiskunnassa (vastikään vapautetussa Saksassa), jossa rotuun liittyvät ennakkoluulot eivät olleet suuri tekijä, he terästäytyvät kohtaamaan yhä hyvin jakautuneen Amerikan.
Kysymys: Millaisia kokemuksia Last of the Conquerors tarjoaa lukijoilleen?
V: Last of the Conquerors tarjoaa lukijoilleen silmiä avaavan katsauksen (nyt toivottavasti jo menneeseen) yhteiskuntaan ja sen vaikutukseen niihin, jotka joutuvat kohtaamaan jatkuvaa epäluottamusta ja vihaa. Sen on tarkoitus olla syvällinen lukukokemus.
K: Kuka kirjoitti Last Of The Conquerorsin?
V: Last Of The Conquerorsin kirjoitti afroamerikkalainen kirjailija William Gardner Smith vuonna 1948.
K: Mikä on Ilsen rooli tässä tarinassa?
V: Ilse on Hayes Dawkinsin rakkauden kohde tässä tarinassa; hän on valkoinen saksalainen nainen, joka taistelee Hayesin rinnalla rasistisia armeijan upseereita ja politiikkaa vastaan, jotta he voivat ylläpitää suhdettaan, jonka jotkut valkoiset sotilaat tuomitsevat (vaikka monet ystävällismieliset valkoiset myös auttavat heitä).
