Marshall-apu
Marshall-suunnitelma (viralliselta nimeltään Euroopan elvytysohjelma [ERP]) oli Yhdysvaltojen suunnitelma Euroopan liittoutuneiden maiden jälleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen. Yksi tärkeimmistä syistä tähän oli kommunismin (periaatteessa Neuvostoliiton) pysäyttäminen.
Suunnitelma nimettiin ulkoministeri George Marshallin mukaan, mutta suunnitelman laativat muut ulkoministeriön työntekijät.
Suunnitelma oli voimassa neljä vuotta huhtikuusta 1948 alkaen. Tänä aikana annettiin 13 miljardia Yhdysvaltain dollaria taloudellista ja teknistä apua Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestöön liittyneiden Euroopan maiden elpymisen edistämiseksi.
Suunnitelman päättyessä jokaisen jäsenvaltion talous oli kasvanut huomattavasti sotaa edeltävää tasoa suuremmaksi.
Viime vuosina jotkut historioitsijat ovat sanoneet, että suunnitelman toinen syy oli tehdä Yhdysvalloista vahvempi ja saada Länsi-Euroopan maat tarvitsemaan Yhdysvaltoja. He sanovat myös, että Yhdistyneiden kansakuntien (YK) avustus- ja jälleenrakennushallinto, joka auttoi miljoonia pakolaisia vuosina 1944-1947, auttoi myös Euroopan sodanjälkeistä elpymistä.
Kylmän sodan aikaisen Euroopan ja Lähi-idän kartta, jossa näkyvät Marshall-suunnitelman tukea saaneet maat. Punaiset pylväät osoittavat tuen kokonaismäärän maittain.
Vaihtoehdot Marshall-suunnitelmalle
Morgenthau-suunnitelma
Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau Jr. sanoi, että jos Eurooppa tarvitsee rahaa sodassa tuhoutuneen jälleenrakentamiseen, sen pitäisi ottaa sitä Saksalta. Tätä rahaa kutsuttiin sotakorvauksiksi. Morgenthau sanoi, että se myös estäisi Saksaa koskaan rakentamasta uudelleen ja uhkasi aloittaa uuden sodan. Rahan ottaminen Saksalta tehtiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se ei toiminut. Sen sijaan, että se olisi auttanut muita maita, se vahingoitti niitä. Tämä johtui siitä, että yritykset eivät voineet myydä valmistamaansa hiiltä ja terästä, koska ne tulivat ilmaiseksi Saksasta.
Monnet-suunnitelma
Ranskan Jean Monnet sanoi, että Ranskan pitäisi hallita Saksan Ruhrin ja Saarin hiilialueita ja käyttää niitä Ranskan teollisuuden jälleenrakentamiseen. Vuonna 1946 miehitysvallat sopivat asettavansa tiukat rajoitukset sille, kuinka nopeasti Saksa voisi uudelleen teollistua. Hiilen ja teräksen tuotantomäärille asetettiin rajoituksia.
Toimialan yhteisymmärryksen taso
Tämä oli Saksan ensimmäinen teollisuussuunnitelma. Se allekirjoitettiin vuoden 1946 alussa, ja sen mukaan Saksan raskasta teollisuutta oli vähennettävä puoleen prosenttiin vuoden 1938 tasosta tuhoamalla 1 500 tuotantolaitosta.
Vuoden 1946 loppuun mennessä hallitukset näkivät suunnitelman ongelmat, ja sopimusta muutettiin useita kertoja, viimeksi vuonna 1949. Tehtaiden purkaminen jatkui kuitenkin vielä vuonna 1950. Saksa oli pitkään ollut hyvin tärkeä Euroopan taloudelle. Tämä merkitsi sitä, että köyhä Saksa jarrutti Euroopan elpymistä, koska muut maat eivät voineet myydä niin paljon tavaraa Saksalle. Köyhä Saksa oli myös kallis miehitysvalloille. Niiden oli annettava Saksalle elintarvikkeita ja muita tavaroita, joita se tarvitsi ja joita se ei enää pystynyt kasvattamaan tai valmistamaan itse.
Tämän vuoksi Morgenthau- ja Monnet-suunnitelmat hylättiin.
Marshall-suunnitelma päättyi vuonna 1952. Ajatukset sen jatkamisesta lopetettiin Korean sodan ja uudelleenvarustelun aiheuttamien kustannusten vuoksi. Suunnitelmaa vastustavat yhdysvaltalaiset republikaanit olivat myös saaneet paikkoja vuoden 1950 kongressivaaleissa.
Hampurin pommitusten jälkeen palaneet rakennukset
Yksi monista julisteista, jotka luotiin Marshall-suunnitelman edistämiseksi Euroopassa. Saksan ja Italian lippujen välissä oleva sinivalkoinen lippu on versio Triesten lipusta.
Kritiikki
Marshall-suunnitelmaa on kuvailtu "historian epäitsekkäimmäksi teoksi". Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Yhdysvallat hyötyi suunnitelmasta, koska osa avun antamista koskevasta sopimuksesta oli, että maiden oli avattava taloutensa yhdysvaltalaisille yrityksille.
"Historiallisen revisionismin" historioitsijat, kuten Walter LaFeber, sanoivat 1960- ja 1970-luvuilla, että suunnitelma oli amerikkalaista talousimperialismia. Tämä tarkoittaa, että se oli yritys saada Länsi-Eurooppa hallintaansa samalla tavalla kuin Neuvostoliitto hallitsi Itä-Eurooppaa.
Taloustieteilijä Tyler Cowen on todennut, että Marshall-suunnitelmasta eniten apua saaneet maat (Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Kreikka) saivat vähiten tuottoa ja kasvoivat vähiten vuosina 1947-1955. Ne kansakunnat, jotka saivat vain vähän apua (esim. Itävalta), kasvoivat eniten.
Tarkastellessaan Länsi-Saksan taloutta vuosina 1945-1951 saksalainen analyytikko Werner Abelshauser päätteli, että ulkomaanapua ei tarvittu elpymisen aloittamiseen tai jatkamiseen. Cowen havaitsi, että Ranskan, Italian ja Belgian talouden elpyminen alkoi ennen Marshall-suunnitelmaa. Belgia tukeutui voimakkaasti vapaiden markkinoiden talouspolitiikkaan vapautumisensa jälkeen vuonna 1944, ja sen elpyminen oli nopeinta. Belgiassa ei myöskään ollut niin vakavaa asunto- ja elintarvikepulaa kuin muualla Manner-Euroopassa. [1]
Aiheeseen liittyvät sivut
- Alliance for Progress epäonnistui Keski- ja Etelä-Amerikan Marshall-suunnitelmassa.
- GARIOA (Government and Relief in Occupied Areas) Marshall-avun edeltäjä.
- Morgentaun suunnitelma Saksan antautumisen jälkeinen suunnitelma
- Saksan teollisuussuunnitelmat
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Marshallin suunnitelma?
A: Marshall-suunnitelma oli Yhdysvaltojen suunnitelma Euroopan liittoutuneiden maiden jälleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen.
K: Miksi Marshall-suunnitelma toteutettiin?
V: Marshall-suunnitelma toteutettiin Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestöön liittyneiden Euroopan maiden elpymisen edistämiseksi sekä kommunismin ja Neuvostoliiton pysäyttämiseksi.
K: Kenen mukaan suunnitelma nimettiin?
V: Suunnitelma nimettiin ulkoministeri George Marshallin mukaan.
K: Kuka laati suunnitelman?
V: Suunnitelman laativat muut henkilöt ulkoministeriössä.
K: Kuinka kauan suunnitelma oli voimassa?
V: Suunnitelma oli voimassa neljä vuotta huhtikuusta 1948 alkaen.
K: Kuinka paljon taloudellista ja teknistä apua annettiin suunnitelman voimassaoloaikana?
V: Taloudellista ja teknistä apua annettiin suunnitelman voimassaoloaikana 13 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
K: Mitä mieltä jotkut historioitsijat olivat Marshall-suunnitelmasta?
V: Jotkut historioitsijat ovat sanoneet, että suunnitelman toinen syy oli tehdä Yhdysvalloista vahvempi ja saada Länsi-Euroopan maat tarvitsemaan Yhdysvaltoja. He sanovat myös, että Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) avustus- ja jälleenrakennushallinto, joka auttoi miljoonia pakolaisia vuosina 1944-1947, auttoi myös Euroopan sodanjälkeistä elpymistä.
