Lineaarinen A: muinainen kreetalainen kirjoitus ja ratkaisematon mysteeri

Lineaarinen A — muinainen kreetalainen kirjoitus ja arkeologinen mysteeri: merkit, eteokreeta, käännösyritykset ja avoimet kysymykset, jotka yhä haastavat tutkijat.

Lineaarinen A on Kreetalla käytetty muinainen kirjoitusasu, jonka merkitys ja kieli ovat edelleen ratkaisemattomia. Kukaan ei ole vielä kyennyt kääntämään tätä kirjoitusta kokonaisuudessaan. Se oli yksi minolaisella Kreetalla käytetyistä kirjoitusjärjestelmistä; toinen, noin sata vuotta vanhempi kirjoitus on nimeltään kreetalaiset hieroglyfit. Jonkin aikaa käytettiin molempia järjestelmiä rinnakkain, ja tutkijat olettavat, että eri järjestelmiä saatettiin käyttää eri tarkoituksiin (esimerkiksi hallinnollisiin tai seremoniallisiin teksteihin).

Ajallinen sijoittuminen ja löytöhistoria

Lineaari A:ta käytettiin noin 1600-luvulta eaa. aina 1400-luvulle eaa. asti. Merkittäviä löytämiä ovat keskushallinnon hallinnolliset tekstit ja leimat pääosin Knossoksen, Phaistoksen, Malian ja Zakroksen kaivauksista. Lineaarinen B on lineaariseen A:han perustuva kirjoitusasu, joka on käännetty ja osoittautunut mykeneläiskreikkalaisen (mykeneläisen kreikan) kirjalliseksi välineeksi; se on siten yksi tärkeimmistä vertailukohtia tarjoavista aineistoista. Arkeologi Arthur Evans löysi sekä A- että B-linjan jäänteitä Kreetalta 1800–1900-luvun vaihteessa, ja hänen työnsä synnytti nykyisen terminologian.

Kirjoitusjärjestelmän rakenne

Lineaarissa A on noin viisikymmentä merkkiä, jotka muistuttavat monin osin lineaarin B merkistöä. Samalla noin 80 prosenttia lineaarin A merkeistä on ainutlaatuisia, eli ne poikkeavat lineaarisen B vastaavista merkeistä. Nykyään tunnetaan noin 70 merkkiä (jotka todennäköisesti edustavat tavuja). Lisäksi noin 100 ideografisen merkin merkitys on tunnistettu ja ne on yhdistetty tavuihin; nämä ideogrammit kuvaavat usein tavaroita tai resursseja (esim. viljaa, öljyä, lampaita). Ideografit ja tavumerkit toimivat yhdessä hallinnollisissa luetteloissa ja inventaareissa. Myös joitakin numeroita tunnetaan, ja niiden arvo vastaa usein lineaarisen B numerollisia merkintöjä.

Tekstien laatu ja käyttötarkoitus

Useimmat lineaarisen A tekstit ovat lyhyitä ja näyttävät olevan luetteloita — ne koostuvat usein tuotteiden nimityksistä, määristä ja yksiköistä. Muutamat tekstit ovat luultavasti lyhyitä omistuskirjoituksia, sillä niitä esiintyy yhdessä juomarahojen ja uhriesineiden kanssa. Pitkiä kaunokirjallisia tai selostavia tekstejä ei ole toistaiseksi löydetty; pisimmät säilyneet tekstit ovat kuitenkin vain muutamien kymmenien tai satojen merkkien pituisia, mikä vaikeuttaa kielen ja syntaksin analysointia.

Miksi tekstit ovat säilyneet epätasaisesti

Suorat viivat, jollaisia käytettiin lineaarisessa A -kirjoituksessa, eivät ole kovin käytännöllisiä savitauluissa, koska viivojen piirtäminen märkään saveen voi olla hankalaa verrattuna tasaisiin merkkeihin. Tästä syystä suurin osa kirjoituksesta tehtiin todennäköisesti muille materiaaleille, kuten papyrukselle tai pergamentille. Nämä materiaalit rapautuvat herkemmin, joten suurin osa papyrus- ja pergamenttikirjoituksista on todennäköisesti kadonnut. Savesta tehdyt dokumentit ovat säilyneet lähinnä hallinnollisissa yhteyksissä, joissa savileimoja tai talouden asiakirjoja poltettiin tai ne jäivät säilöön riittävän kuivassa ympäristössä.

Käännösongelman ydin

Lineaarisen A:n ratkaisemattomuuteen vaikuttaa useampi tekijä: puutteellinen määrällinen aineisto, lyhyet tekstit, puuttuvat sanojen rajat ja ennen kaikkea se, että emme tiedä varmuudella mitä kieltä kirjoituksella on merkitty. Käytettyä kieltä on kutsuttu eteokreetaksi, mutta se ei näytä liittyvän selkeästi mihinkään tunnettuun kieliryhmään. Lineaarin B:n tietojen käyttäminen lineaarin A lukemiseen tuottaa tekstiä, jota ei voi lukea suoraan: vaikka merkistöt ovat läheistä sukua, merkkeihin liitetyt äännearvot ja kieli eivät sovi A:n teksteihin sellaisenaan.

Tutkimuksen suuntaviivat ja nykyaikaiset menetelmät

Tutkijat käyttävät nykyisin monipuolisia menetelmiä: systemaattisia merkkikorpuksia, tilastollista kielentutkimusta, vertailevaa paleografiaa, sekä kemiallisia ja fysikaalisia analyysimenetelmiä löytöjen ajoittamiseksi. Digitaaliset tietokannat, korkean resoluution valokuvat ja 3D-skannaukset auttavat merkkien vertailussa ja leimojen analyysissä. Monilla kaivauspaikoilla uudet kontekstitiedot (esimerkiksi esineiden löytöpaikat ja yhdistelmät) antavat vihjeitä käytöstä ja mahdollisista sanastoista. Myös vertailut Anatolian ja itäisen Välimeren esikirjoituksiin sekä ehdotukset yhteyksistä muihin vanhoihin kieliin (esimerkiksi anatolisiin, luvilaisiin tai muinaisiin läntisiin kieliin) kuuluvat aktiiviseen keskusteluun, mutta yhtenäistä läpimurtoa ei ole tapahtunut.

Mitä tarvittaisiin ratkaisuun?

• Pidempien tekstien löytyminen — erityisesti selkeät kontekstilliset dokumentit kuten sopimukset tai kertovat tekstit.
• Bilinguaalinen teksti (kuten ”Rosettan kivi” lineaarilla A yhdistettynä tunnettuun kieleen), joka mahdollistaisi suoraviivaisen vastineiden etsimisen.
• Lisää konservoituja ja huolellisesti dokumentoituja löytöjä eri kaivauspaikoilta, sekä parempi tila- ja arkistotieto esineiden alkuperästä.

Vaikka lineaarinen A on edelleen ratkaisematon arvoitus, sen tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa minolaisesta yhteiskunnasta, talousjärjestelmistä ja kulttuurisista yhteyksistä Välimerellä. Jokainen uusi löytö ja tekninen edistysaskel voi tuoda lähemmäksi käsitystä siitä, mitä nämä lyhyet, mutta merkitykselliset tekstit todella kertovat.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Linear A?

K: Miten se eroaa Linear B:stä?

K: Mitä kieltä se käyttää?

K: Kuinka monta merkkiä tunnetaan?

K: Mistä useimmat tekstit näyttävät kertovan?

K: Mitä materiaaleja näiden kirjoitusten kirjoittamiseen yleensä käytettiin?

Hae kirjaimella