Mechanical Animals (1998) – Marilyn Mansonin kolmas studioalbumi

Mechanical Animals on yhdysvaltalaisen rock-yhtyeen Marilyn Mansonin kolmas studioalbumi. Se julkaistiin 14. syyskuuta 1998. Albumin tuottajina toimivat Michael Beinhorn, Marilyn Manson ja Sean Beavan. Albumi sai ristiriitoja Wal-Martin taholta albumin kuvituksen vuoksi, jossa Manson on peitetty päästä varpaisiin lateksimaalilla. Hänen sukupuolielimensä on peitetty ohuella muovikupilla, joka luo androgyynisen ulkoasun muukalaishahmolle, jota hän kutsuu Omēgaksi.

Äänimaailma ja teemat

Mechanical Animals merkitsi selkeää tyylisiirtymää yhtyeen aiemmasta, raskaan teollisesta soundista kohti voimakkaammin glam rockista ja popin vaikutteista ammentavaa ääntä. Levyllä kuuluu pehmeämpiä melodioita, tarttuvia kertosäkeitä ja sähköisiä tekstuureja, mutta samalla säilynyt synkkä ja provokatiivinen lyrinen ote. Teemat käsittelevät muun muassa kuuluisuutta, vieraantumista, riippuvuuksia ja ihmisen suhdetta kulutusyhteiskuntaan. Konseptimaisesti albumi rakentuu Osittain fiktisen, ulkopuolelta katsojan asemaan asettuvan muukalaisrocktähden — Omēgan — tarinan ympärille.

Julkaisu, singlet ja näkyvyys

Albumilta julkaistiin useita singlejulkaisuja, joista tunnetuimpia ovat muun muassa "The Dope Show" ja "I Don't Like the Drugs (But the Drugs Like Me)". Näistä kappaleista tehtiin musiikkivideoita, jotka saivat toistuvasti näkyvyyttä musiikkikanavilla ja auttoivat muokkaamaan yhtyeen julkisuuskuvaa uudenlaiseen, näyttävään suuntaan. Mechanical Animals saavutti laajaa huomiota sekä faneilta että kriitikoilta, ja etenkin levyä esitettiin runsaasti radiossa ja tv-ohjelmissa julkaisuvuonna.

Konsepti, kuvitus ja kiistat

Albumin visuaalinen ilme oli suunniteltu tukemaan sen avaruusmaista ja androgyynia teemoja. Kuvitukseksi ja promootioksi tehtyjen valokuvien ja videosisällön kautta Manson esitti Omēga-hahmoa, joka ristiriitaisena ja provosoivana peilasi julkisuuden mekanismeja. Kuvituksen vuoksi tapahtui myös kaupallista kitkaa: erityisesti Wal-Mart kieltäytyi myymästä albumia alkuperäisessä ulkoasussaan, mikä nostatti julkista keskustelua sensuurista ja taiteellisesta ilmaisusta. Joissakin myyntipaikoissa levyä myytiin muokatulla tai vaihtoehtoisella kansikuvalla.

Vastaanotto ja menestys

Releasehetkellä Mechanical Animals herätti ristiriitaisia arvioita — osa kriitikoista ylisti uuden suuntauksen tarttuvuutta, tuotannon laatua ja rohkeaa konseptia, kun taas toiset kritisoivat vaikutteiden, erityisesti David Bowien kaltaisen glam-estetiikan, näkyvää läsnäoloa. Fanikunta jakautui: levy voitti uusia kuuntelijoita, mutta jotkut aiemmat fanit kaipaivat raaempaa soundia. Albumi menestyi kaupallisesti useissa maissa ja vakiinnutti asemansa yhtyeen diskografiassa merkittävänä ja vaikutusvaltaisena teoksena.

Tuotanto ja esiintyminen livenä

Tuotantotiimiin kuuluivat mainitut Michael Beinhorn ja Sean Beavan, jotka yhdessä Mansonia kanssa muovasivat albumin äänimaailman. Levyn jälkeen yhtye kiersi tukemassa julkaisua ja esitti muun muassa Omēga-hahmon konserteissa osana näyttävää visuaalista show’ta. Keikkalavat ja lavashow korostivat albumin teemoja ja vahvistivat sen kulttimainetta live-esiintymisten kautta.

Perintö

Mechanical Animals on jäänyt historiaan yhtenä Marilyn Mansonin uran käännekohdista: se osoitti yhtyeen kyvyn muuttaa tyyliä radikaalisti ja tavoittaa laajempi yleisö samalla kun se säilytti provosoivan ja ajatuksia herättävän identiteettinsä. Levyä pidetään usein tärkeänä osana 1990-luvun vaihtoehtorockin ja glam-vaikutteisen rockin kehitystä.

Hae kirjaimella