Mélodie
Mélodie on ranskankielinen sana, joka tarkoittaa melodiaa. Sanaa käytetään musiikissa tarkoittamaan lauluja, joita ranskalaiset klassisen musiikin säveltäjät ovat kirjoittaneet 1800-luvun puolivälistä nykypäivään. Ranskalaisessa musiikissa mélodie on samankaltainen kuin saksalaisessa musiikissa Lied. "Mélodie" ei ole sama kuin chanson (ranskankielinen sana "laulu"). Sanaa "chanson" käytetään kansanlauluista tai kansanlauluista.
Historia
Saksassa klassisen musiikin säveltäjät olivat kirjoittaneet suuria lauluja noin vuodesta 1800 lähtien, mutta Ranskassa mélodie tuli tärkeäksi noin 50 vuotta myöhemmin. Jotkut saksalaiset laulut perustuivat kansanlauluihin, mutta mélodioiden tekstit olivat yleensä vakavasti otettavien runoilijoiden runoja.
Hector Berlioz oli ensimmäinen säveltäjä, joka kutsui joitakin sävellyksiään melodioiksi. Hänen teoksensa Les Nuits d'Été (1841) on yksi suurimmista kaikista laulusarjoista. Charles Gounod kirjoitti noin 200 melodiaa. Hän käytti tunnettujen runoilijoiden, kuten Hugon, tekstejä.
Gabriel Fauré kirjoitti yli 100 melodiaa, joista monet perustuvat Verlainen runoihin.
Henri Duparc kirjoitti seitsemäntoista melodiaa. Näistä hän on tunnettu.
Claude Debussy ja Maurice Ravel olivat hyvin kuuluisia säveltäjiä, jotka kirjoittivat paljon musiikkia, muun muassa melodioita, joita lauletaan usein nykyään. Ravelin melodiat ovat epätavallisia, koska ne perustuvat usein kansanlauluihin. Muita mélodien säveltäjiä tuohon aikaan olivat muun muassa Albert Roussel, Reynaldo Hahn ja André Caplet.
Melodioita sävelletään edelleen, vaikka ehkä viimeinen todella suosittu säveltäjä oli Francis Poulenc, joka kuoli vuonna 1963.
Mélodioiden esittäminen
Ranskalaisessa mélodiassa runoilijan tunteita vihjataan tai vihjaillaan usein pikemminkin kuin ilmaistaan selvästi. Tekstin (sanojen) ja melodian välillä on hyvin läheinen suhde. Laulaakseen mélodiea todella hyvin laulajan on osattava ranskan kieltä hyvin ja ymmärrettävä paljon ranskalaisesta runoudesta. Ranskan kielellä laulamista koskevat säännöt voivat olla varsin monimutkaisia. On tärkeää tietää, milloin sanan viimeisen äänteen on annettava mennä seuraavaan sanaan (elisio). Tästä on kirjoitettu useita kirjoja.
Vaikka monet kuuluisat laulajat ovat tunnettuja ranskalaisen mélodien laulamisesta, kuuluisin laulaja menneisyydestä oli Pierre Bernac. Hän piti monia laulukonsertteja säveltäjä Francis Poulencin kanssa, joka säesti häntä pianolla. Hän kirjoitti kirjan siitä, miten mélodioita lauletaan.
