Messias on Yrjö Frideric Händelin oratorio. Se on Händelin tunnetuin teos, ja Englannissa se esitetään useimmin kaikista suurista kuoroteoksista. Nimi Messias tarkoittaa "voideltu" ja on kristillisessä opetuksessa Jeesukselle Kristukselle annettu nimi.

 

Teoksen synty ja ensi-illat

Händel sävelsi Messiaa nopeasti vuonna 1741: työ valmistui elokuun ja syyskuun välisenä aikana, usein mainittuna ajankohtana noin 24 päivän työnä. Libretton kokosi Charles Jennens Raamatun teksteistä (erityisesti King James -käännöksestä ja Anglican Book of Prayern kohdista). Teos sai ensiesityksensä Dublinissa 13. huhtikuuta 1742 Fishamble Streetin konserttisalissa, ja myöhemmin se esitettiin Lontoossa vuonna 1743, minkä jälkeen se vakiinnutti paikkansa suosittuna kuoro- ja konserttiohjelmistossa.

Rakenne ja sisältö

Messias jakautuu kolmeen osaan:

  • Osa I kuvaa profetioita ja Jeesuksen syntymää sekä varhaisia tehtäviä ja opetuksia.
  • Osa II käsittelee kärsimystä, kuolemaa, ylösnousemusta ja Kristuksen voittoa kuolemasta; tämän osan lopussa on teoksen tunnetuin ja yleisön rakastama kuoro Hallelujah.
  • Osa III painottuu ylösnousemuksen seurauksiin, iankaikkiseen elämään ja lohdutukseen uskoville.

Teksti on pääosin raamatullista aineistoa, ja Jennensin valinnat korostavat messiaaniseksi tulkittuja kohtia Vanhasta ja Uudesta testamentista.

Musiikillinen luonne ja kokoonpano

Messias on tyypillisesti orkestroiduissa esityksissä sävelletty jousi- ja basso-continuo-ryhmälle sekä puhallin- ja lyömäsoittimille (oboe, fagotti, trumpetit ja timpani kuuluvat moniin voimakkaisiin koreihin). Solistirooleihin käytetään neljää laulajaa: sopraanoa, alttoa (tai mezzosopraanoa), tenoria ja bassoa, jotka vuorottelevat aarioissa, duetoissa ja resitatiiveissa. Teoksen tyyli yhdistää barokin kirkollista juhlallisuutta moniosaiseen kuorokirjoitukseen ja vaikuttaviin orkesterisommitelmiin.

Esityskäytännöt ja perinne

Messiasia esitetään sekä konserttimuotoisena orkesteri- ja kuoroteoksena että erilaisina pienimuotoisempina tulkintoina, joissa hyödynnetään historialliseen esityskäytäntöön perustuvia soitinmääriä ja -tyylejä. Teos liitetään usein jouluun (Osa I) ja pääsiäiseen (Osa II–III), mutta sitä esitetään ympäri vuoden. Perinteinen tapa seistä kuorolle ja esittäjille kiitokseksi löytyy erityisesti "Hallelujah"-kuoron aikana; tarinan mukaan tapa sai alkunsa, kun kuningas Yrjö II nousi seisomaan kuoron aikana Lontoossa 1700-luvulla, mutta alkuperästä on myös epäselvyyksiä ja se voi olla myöhempi traditio.

Merkitys ja perintö

Messias on yksi länsimaisen kirkkomusiikin ja oratorion tunnetuimmista teoksista. Sen "Hallelujah"-kuoro on yleisesti tunnistettu ja usein esitetty itsenäisenä kappaleena. Teos on säilyttänyt paikkansa konserttielämässä yli kahden vuosisadan ajan; sitä on levytetty lukuisasti ja tulkittu monin eri tavoin — suurista sinfoniaorkestereista historiallisiin kokoonpanoihin ja erilaisiin kuorokoostumuksiin.

Kesto ja esityksen muunnelmat

Messiaksen kokonaiskesto vaihtelee esityksestä riippuen, yleisesti noin 2–3 tuntia. Händel muokkasi ja sovitti teosta eri esiintymisiin sopivaksi jo oman elinaikansa aikana, ja myös myöhemmät kapellimestarit ja järjestäjät ovat tehneet leikkauksia tai lisäyksiä esitettäessä teosta eri konteksteissa.

Kuunteluvinkkejä

  • Keskitä huomio aarioiden ja resitatiivien kertomaan juonta ja tunteita; ne vievät kuulijan läpi tekstin tapahtumien.
  • Koe sekä suuret, nykyaikaiset sovitukset että pienemmät, historialliseen soitinmäärittelyyn perustuvat tulkinnat — ne avaavat teoksen eri puolia.
  • Kiinnitä huomiota kuoron ja orkesterin dynamiikkaan erityisesti "Hallelujah"-kuorossa, jossa dynamiikka ja rytmiikka luovat teoksen vaikuttavimman hetken.

Messiasin laaja suosio selittyy sen voimakkaalla melodisuudella, dramaattisella rakenteella ja kyvyllä yhdistää henkilökohtainen uskonnollinen viesti laajempaan juhlavaan musiikilliseen kokemukseen. Se on sekä historiallinen mestariteos että yhä elävä osa nykyistä konserttiperinnettä.