Englannin suurkaupunkimaakunnat: historia, hallinto ja väestötiheys

Englannissa on kuusi suurkaupunkimaakuntaa, jotka kattavat laajoja kaupunkiseutuja ja niiden lähialueita. Näiden maakuntien väkiluvut ovat tyypillisesti miljoonaluokkaa (yleensä 1,2–2,8 miljoonaa) ja ne muodostuvat useista erillisistä kunnista ja piireistä. Suurkaupunkimaakunnat yhdistävät tiheästi asuttuja kaupunginosa-alueita ja harvemmin asuttuja esikaupunkialueita, joten niiden sisällä erot tiheään ja väljään asutukseen ovat usein suuria.

Historia

Suurkaupunkimaakunnat perustettiin virallisesti vuoden 1974 paikallishallinnon uudistuksen yhteydessä (Local Government Act 1972). Uudistuksen tavoitteena oli vastata teollistuvien kaupunkialueiden kasvaneisiin hallinnollisiin ja palvelutarpeisiin luomalla uusi hallintotaso, joka yhdistäisi useita naapurikuntia strategiseen suunnitteluun ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin.

Hallinto ja tehtävien järjestely

Vuodesta 1986 lähtien maakäräjiä (metropolitan county councils) ei ole enää ollut, sillä niiden poliittinen johto lakkautettiin Local Government Act 1985 -lain nojalla. Suurin osa maakäräjien tehtävistä siirtyi yksittäisille piirikunnille (metropolitan borough councils), jotka alkoivat hoitaa paikallisia palveluja kuten koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluja, kaavoitusta ja jätteenkäsittelyä. Monia alueellisia ja strategisia tehtäviä – esimerkiksi liikennejärjestelyt, poliisi, pelastuspalvelut ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin liittyvä koordinointi – hoidetaan edelleen yhteistyöjärjestelyinä eli niin sanotuilla yhteislautakunnilla tai toimialakohtaisilla joint board -elimillä.

2000-luvulta lähtien monet suurkaupunkialueet ovat luoneet uusia yhteistyörakenteita, kuten combined authorities -yhteisöjä, joiden kautta voidaan sopia seudullisesta kehittämisestä ja taloudellisesta yhteistyöstä. Joihinkin näistä yhdistyksistä on valittu suoraan valittuja metrovaalima-johtajia (mayors), joilla on koordinoiva rooli alueellisessa kehittämisessä (esim. Greater Manchester ja West Midlands).

Väestö ja asukastiheys

Suurkaupunkimaakuntien sisällä asukastiheys vaihtelee paljon: tiheimmissä kaupunkikeskustoissa lukemat voivat nousta useisiin tuhansiin asukkaisiin neliökilometriä kohden, kun taas ulommilla, harvemmin asutuilla osilla tiheydet voivat olla kymmeniä tai muutamia satoja asukkaita/km². Tällainen vaihtelu heijastaa historiallista teollistumista, kaupunkirakenteen kehitystä ja maankäytön eroja.

Esimerkkinä kaupunkikeskustan tiheydestä mainitaan usein Liverpool, jonka keskusta-alueilla asukastiheydet ovat tuhansia as./km². Toisaalta laajat ja osin maatalousvaltaiset kunnanosat nostavat keskitetysti laskettuja tiheyksiä alemmiksi; esimerkiksi joidenkin laajempien piirikuntien taso voi olla muutamia satoja as./km², kuten useissa pohjoisen ja itäisen Englannin osissa.

Kreivikuntien tasolla asukastiheyksissä on myös suurta vaihtelua riippuen siitä, kuinka paljon ne sisältävät tiheästi asuttuja kaupunkikeskuksia tai laajoja harvaan asuttuja alueita. Esimerkiksi South Yorkshire ja West Midlands edustavat eri profiileja suurten kaupunkikeskittymien ja laajempien yhdyskuntarakenteiden suhteen.

Suurkaupunkimaakunnat ja niiden keskeiset kaupungit

Greater Manchester — pääpaikkana Manchester
Merseyside — pääpaikkana Liverpool
South Yorkshire — pääpaikkana Sheffield (South Yorkshire)
Tyne and Wear — pääpaikkana Newcastle
West Midlands — pääpaikkana Birmingham (West Midlands)
West Yorkshire — pääpaikkana Leeds

Yhteenvetona: Englannin suurkaupunkimaakunnat syntyivät vastaamaan laajojen kaupunkiseutujen hallinnollisiin tarpeisiin, mutta niiden virallinen rakenne on muuttunut merkittävästi 1980-luvulta lähtien. Nykyisin maakunnat toimivat pitkälti yhteistyö- ja tilastollisina alueina, joiden palvelut ja tehtävät hoidetaan pääosin paikallisissa piireissä ja erilaisissa seudullisissa yhteistyöelimissä.

Englannin kuusi suurkaupunkimaakuntaa, jotka on esitetty kuvassa

Maakunnat ja piirit

Kuusi suurkaupunkimaakuntaa ja niiden suurkaupunkialueet ovat:

Pääkaupunkiseudun piirikunta	Pääkaupunkiseudut
Suur-Manchester	Manchesterin kaupunki, Salfordin kaupunki, Bolton, Bury, Oldham, Rochdale, Stockport, Tameside, Trafford, Wigan.
Merseyside	Liverpoolin kaupunki, Knowsley, Sefton, St Helens, Wirral.
South Yorkshire	Sheffieldin kaupunki, Barnsley, Doncaster, Rotherham.
Tyne ja Wear	Newcastle upon Tynen kaupunki, Sunderlandin kaupunki, Gateshead, South Tyneside, North Tyneside.
West Midlands	Birminghamin kaupunki, Coventryn kaupunki, Wolverhamptonin kaupunki, Dudley, Sandwell, Solihull, Walsall.
West Yorkshire	Leedsin kaupunki, Bradfordin kaupunki, Wakefieldin kaupunki, Calderdale, Kirklees.

Suur-Lontoo on rakenteeltaan samanlainen kuin suurkaupunkikäräjät, mutta se ei ole yksi. Se perustettiin aiemmin vuonna 1965 London Government Act 1963 -säädöksellä. Ajatus Lontoon ulkopuolisten suurten taajamien pohjalta luotujen hallinnollisten alueiden perustamisesta perustui Lontoon kreivikunnan tai Suur-Lontoon malliin.

Suurkaupunkimaakäräjät perustettiin vuoden 1972 paikallishallintolailla, ja maakäräjät valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1973, ja ne perustettiin virallisesti huhtikuussa 1974.

Vuodesta 1995 lähtien Birminghamin, Bristolin, Leedsin, Liverpoolin, Manchesterin, Newcastlen, Nottinghamin ja Sheffieldin kaupungit ovat kokoontuneet englantilaiseen Core Cities Groupiin. Tällä organisaatiolla ei ole erillistä oikeudellista asemaa, mutta se näyttää pyrkivän kohti näiden kaupunkien roolia alueellisina pääkaupunkeina Lontoon ulkopuolella.