Minamisanriku — Miyagin rannikkokaupunki ja vuoden 2011 tsunamin tuho
Minamisanriku, Miyagin rannikkokaupunki ja vuoden 2011 tsunamin tuho: koskettava kertomus katastrofista, menetyksistä ja pitkästä jälleenrakennuksesta.
Minamisanriku (南三陸町, Minamisanriku-chō, "eteläinen kolmen maan maa"), myös kirjoitettuna Minami Sanriku, on lomakohde Miyagin prefektuurin Tyynenmeren rannikolla Japanissa. Kaupungin pinta-ala on 163,74 neliökilometriä (63,22 sq mi), ja 1. lokakuuta 2004 sen väkiluku oli 19 170. Kaupunki perustettiin 1. lokakuuta 2005, kun Shizugawan ja Utatsun kaupungit yhdistyivät uudeksi Minamisanriku-kaupungiksi.
Minamisanriku tuhoutui suurelta osin Japanin vuoden 2011 tsunamissa, ja suurin osa rakennuksista pyyhkäistiin 16 metrin tai sitä korkeammat aallot mukanaan. Tapahtuma aiheutti mittavia henkilövahinkoja ja laajamittaista omaisuuden menetystä: suuri osa asukkaista katosi, ja useita kuolleita vahvistettiin. Tuho oli erityisen pahaa rannikolla sijaitsevissa tiiviisti rakentuissa poukamissa, joissa meren pohjan muoto ja sisääntyöntyvät lahdet voimistivat tulvivien aaltojen vaikutusta.
Sijainti ja maantiede
Minamisanriku sijaitsee Tohokun alueella, Miyagin prefektuurissa, ja se on tyypillinen ria-rannikolle sijoittuva kaupunki: syvät lahdet ja sisäänvetäytyvät poukamat luovat suojaisia satamia mutta samalla altistavat alueen voimakkaille tsunami-ilmiöille. Alueen rannikko on ollut perinteisesti kalastukseen ja vesiviljelyyn perustuvaa, ja monet asutuskeskukset ja satamat ovat sijainneet meren välittömässä läheisyydessä.
Historia ja paikallistalous
Ennen vuoden 2011 katastrofia paikallistalous perustui pitkälti kalastukseen, vesiviljelyyn (mm. simpukat ja osterit), satamatoimintaan sekä kausiluonteiseen matkailuun. Alueella on myös pitkät perinteet meren antimien hyödyntämisessä ja pienten yritysten verkosto, jotka palvelivat paikallista väestöä ja vierailijoita.
Vuoden 2011 tsunamin vaikutukset
Vuoden 2011 maanjäristys ja sitä seurannut tsunami aiheuttivat Minamisanrikussa laajamittaisen inhimillisen ja materiaalisen katastrofin. Rakennukset, satamarakenteet ja infrastruktuuri pyyhkäistiin usein täysin pois tai vaurioituivat niin pahoin, ettei niiden korjaaminen ollut mahdollista. Monet asukkaat yrittivät paeta katoille tai korkeammalle maalle, mutta aallot olivat paikoin niin korkeita ja voimakkaita, että pelastautuminen osoittautui vaikeaksi.
Jälleenrakennus ja kehitys
Onnistunut jälleenrakennus on vaatinut mittavia julkisia ja yksityisiä investointeja, pitkäjänteistä suunnittelua sekä kansainvälistä ja kotimaista apua. Kaupunki on sittemmin siirtänyt osa rakennuksista ja asutuksesta korkeammalle maalle, rakentanut uusia väyliä ja infrastruktuuria sekä kehittänyt tulvasuojia ja varautumisjärjestelmiä. Myös satama- ja kalastussektoria on pyritty elvyttämään, ja matkailua kehitetään osana alueen elinvoiman palauttamista.
Muistaminen ja valmius
Minamisanrikussa pidetään vuosittaisia muistoseremonioita hukkaan ja menehtyneisiin liittyen, ja kaupungissa on muistomerkkejä sekä paikkoja, jotka kertovat vuoden 2011 tapahtumista. Samalla paikallisyhteisö ja viranomaiset ovat lisänneet varautumista tulevia luonnonkatastrofeja varten: koulutusta, selkeämpiä evakuointireittejä, varoitusjärjestelmiä sekä korkeampia suojarakenteita ja evakuointitorneja.
Nykytila: Vaikka jälleenrakennus etenee, alueen väestö on vähentynyt verrattuna vuoden 2004 lukuihin, ja monet perheet ovat muuttaneet muualle. Kaupungin elämä kuitenkin jatkuu: paikalliset yrittäjät, kalastajat ja yhteisöt pyrkivät palauttamaan talouden ja kulttuurin vahvuuden, ja Minamisanriku toimii myös esimerkkinä pitkäkestoisen katastrofivalmiuden ja jälleenrakentamisen haasteista ja mahdollisuuksista.
Minamisanriku (keltaisella) Miyagin prefektuurissa.
Vuoden 2011 maanjäristys ja tsunamikatastrofi
95 prosenttia kaupungista tuhoutui vuoden 2011 Tōhokun maanjäristystä seuranneessa Japanin tsunamissa. Vain korkeimmat rakennukset ovat jäljellä, ja arviolta 9 500 ihmistä on kateissa, mikä on noin puolet väestöstä. 9 700 ihmisen on vahvistettu olevan elossa ja evakuoitu.
Kaupungissa oli kaksi evakuointikeskusta, joihin asukkaat saattoivat mennä tsunamia paetakseen. Toinen oli kaupungin eteläisellä niemellä, josta oli näkymät kaupunkiin. Toinen sijaitsi sisämaassa, kaukana kaupungin keskustasta. Vaikka molemmat olivat 20 metriä merenpinnan yläpuolella, tsunami peitti ne ja huuhtoi ihmiset pois. Ainakin 31 kaupungin 80:stä evakuointipaikasta joutui tsunamin alle.
Erään varhaisen raportin mukaan monet asukkaat ovat saattaneet evakuoitua läheiseen Tomen kaupunkiin Miyagissa. Tsunamin yläpuolella sijaitsevan kukkulan päällä sijaitsevan paikallisen lukion englanninopettajan mukaan "koko kaupunki yksinkertaisesti pyyhkäistiin pois. Sitä ei vain enää ole olemassa. Meitä oli tuona päivänä kukkulalla noin 7000. Vastapäisellä kukkulalla sijaitsevassa koulussa oli ehkä muutama tuhat. Mutta kaupungissa on 17 000 ihmistä. Kaikki muut ovat kadonneet." Koska koulut olivat kaikki korkealla, monet lapset jäivät orvoiksi. Eloonjääneet kirjoittivat valkoisin kirjaimin "SOS" Shizugawan lukion pelikentälle.
Kun maanjäristys iski, kaupungin pormestari Jin Sato (佐藤仁) puhui kaupungin kokouksessa. He keskustelivat paljon pienemmästä tsunamista, jonka maaliskuun 9. päivän ennakkojäristys aiheutti ennen maaliskuun 11. päivän maanjäristystä. Kaupungin kriisinhallintaosaston (防災対策庁舎, Bōsai Taisaku Chōsha) kolmikerroksinen rakennus jäi tsunamin alle. Kaupungintalolla työskentelevistä 130 ihmisestä Sato oli yksi niistä vain 30:stä, jotka pääsivät katolle. Hän oli yksi vain kymmenestä hengissä selvinneestä. Hän palasi takaisin hallintoasioiden pariin ja perusti 13. maaliskuuta 2011 Bayside Arenalle katastrofivalvonnan päämajan.
Shizugawan sairaala oli yksi harvoista suurista rakennuksista, jotka selvisivät tsunamista. Se joutui kuitenkin osittain tulvan alle, ja 74 potilasta 109:stä kuoli. Lähes 200 ihmistä pelastettiin rakennuksen katolta.
Miki Endo (远藤未希), 25-vuotias kaupungin kriisinhallintaosaston työntekijä, jatkoi varoitusten ja hälytysten lähettämistä yhteisön kaiutinjärjestelmän kautta tsunamin saapuessa. Ihmiset uskovat, että hän pelasti monia ihmishenkiä. Osaston kolmikerroksinen päämaja pysyi pystyssä, mutta vain teräsrunko oli jäljellä. Kaikki sisätilat ja seinät tuhoutuivat. Katastrofin jälkeen Endo oli kateissa, ja hänet löydettiin myöhemmin kuolleena. Valokuvissa näkyy, että rakennuksen katto upposi kokonaan tsunamin aikaan. Jotkut ihmiset pitivät kiinni katolla olevasta antennista.
Kansainvälinen vastaus
Kaupungissa sijaitsi ensimmäinen kenttäsairaala, jonka ulkopuolinen valtio perusti katastrofin jälkeen. Viiden lääkärin ryhmä Israelista perusti leikkaussalin. Kotirintaman komennuskunnan ja IDF:n lääkintäjoukkojen 53-jäseninen lääkintähenkilöstön ryhmä avasi kenttäsairaalan Minamisanrikuun lähellä 29. maaliskuuta. Klinikkaan kuului kirurginen, pediatrinen ja äitiysosasto sekä tehohoitoyksikkö, apteekki ja laboratorio sekä 62 tonnia lääkintätarvikkeita. Klinikka aloitti potilaiden hoidon välittömästi.
Australian pääministeri Julia Gillard vieraili Minami Sanrikussa 23. huhtikuuta 2011.
1960 tsunami
Chilen suuri maanjäristys vuonna 1960 aiheutti tsunamin, joka ylitti Tyynenmeren ja iski silloiseen Shizugawan kaupunkiin. Tuo tsunami oli jopa 2,8 metriä korkea, Tuolloin vahinkoja pidettiin laajoina. Sen seurauksena rakennettiin kaksikerroksiset satamavallit vuoteen 1963 mennessä, ja asukkaat pitivät tsunamiharjoituksia joka vuosi vuosipäivänä. Satamavallit olivat tehottomia vuoden 2011 tsunamissa, joka huuhtoi nelikerroksisia rakennuksia.30-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1990 asennettiin kaksikielinen espanjan- ja japaninkielinen muistolaatta, jossa oli Chilen presidentin Patricio Aylwinin viesti ja johon liittyi Moai-patsaan jäljennös. Laatta säilyi vuoden 2011 tsunamissa.
Chilen maanjäristys vuonna 2010 aiheutti Minamisanrikussa 1,3 metrin tsunamin.
Kuljetus
Kesennuma Line sisältää seuraavat pysäkit: Rikuzen-Togura, Shizugawa, Shizuhama, Utatsu ja Rikuzen-Minato. Tärkeimpiä teitä ovat valtatiet 45 ja 398.
Shizuhaman asema
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kesennuma
- Minamisōma
- Rikuzentakata
Etsiä