Pienplaneettojen nimitykset ovat IAU:hun kuuluvan Pienplaneettakeskuksen (Minor Planet Center, MPC) antamia numero‑ ja nimiyhdistelmiä. Niitä käytetään kääpiöplaneetoista ja pienistä aurinkokunnan kappaleista, kuten asteroideista, mutta ei komeetoista. Nimitys annetaan kappaleelle, kun sen kiertorata on riittävän tarkasti määrätty; se ei korvaa löydön yhteydessä annettavaa alustavaa nimitystä, joka annetaan heti havainnon yhteydessä.

Numeron ja nimen merkitys

  • Numero annetaan peräkkäisessä järjestyksessä siinä vaiheessa, kun kappaleen kiertorata on varmistettu (eli siihen on riittävästi havaintoja usealta eri ajalta/oppilaatiolta).
  • Nimi voi olla löydön tehneen tutkijan ehdotus tai muu hyväksytty nimi. Nimeä ei välttämättä anneta heti numeron myöntämisen jälkeen; monet kohteet pysyvät vuosia vain numerolla.

Virallinen kirjoitusasu on yleensä muodossa (numero) Nimi, esimerkiksi (90377) Sedna tai (55636) 2002 TX300. Käytännössä sulkeet jätetään useimmiten pois arkikirjoituksessa, jos halutaan selkeyttä: 90377 Sedna. Tunnetuimmista kohteista käytetään usein pelkkää nimeä tai väliaikaista nimitystä: Sedna, 2002 TX300.

Miten numero annetaan

Numero myönnetään, kun MPC katsoo kappaleen kiertoradan olevan riittävän tarkka. Tämä edellyttää yleensä useita havaintoja eri ajankohtina (useilta oppositioilta), jotta kiertorata ei ole enää epävarmuuden vuoksi sekoitettavissa muihin kappaleisiin. Kun numero on myönnetty, kappaleesta tulee "permanentti" tunnisteen osalta — numero pysyy samana, vaikka nimeä ei heti valittaisikaan.

Väliaikainen nimitys (provisioal designation)

Jokaiselle löydölle annetaan aluksi väliaikainen nimitys, esimerkiksi 2002 TX300. Tämän tunnuksen rakenne on lyhytkoodattu: vuosi, sen jälkeinen kirjainsarja kuvaa kuukausineljännestä ja löytöjärjestystä, ja lopussa voi olla numero, jos kyseessä on yli 25. havainto saman puolikuun aikana. Väliaikainen nimitys pysyy käytössä kunnes kohde saa pysyvän numeron.

Nimeämiskäytännöt ja rajoitukset

  • Löytäjällä (tai löytäjien ryhmällä) on yleensä etuoikeus ehdottaa nimeä numeron myöntämisen jälkeen.
  • Ehdotetut nimet käsittelee IAU:n Committee on Small Body Nomenclature (CSBN), joka tarkistaa, että nimi noudattaa ohjeita: nimi ei saa olla loukkaava, ei kaupallinen eikä liian samankaltainen jo olemassa olevan nimen kanssa.
  • Nimille on käytännön suosituksia: mieluiten yksi sana, ääntettävä, yleensä enintään noin 16 merkkiä. Erityissääntelyjä koskee esimerkiksi elävien poliitikkojen ja sotilaiden nimien käyttö (IAU:lla on rajoituksia tällaisten nimien hyväksymisessä).

Erityistapaukset

  • Kuut ja pienplaneettojen satelliitit: pienplaneettojen kuille annetaan usein nimet, mutta virallinen merkintä voi sisältää roomalaisen numeroinnin, esimerkiksi asteroidin kuun virallinen nimitys (87) Sylvia I Romulus. Tämä jatkaa pitkää perinnettä, jossa satelliitit merkitään pääkappaleen numerolla ja roomalaisella numerolla.
  • Komeetat: vaikka MPC hallinnoi myös komeettojen havaintoja, niiden nimeämis- ja merkintäjärjestelmä on erilainen. Komeetat saavat tyypillisesti tunnisteita kuten C/2020 F3 tai periodiset komeetat merkitään muodossa 1P/Halley.

Käytännön vaikutus ja pääsy tietoihin

Numeroiden ja nimien järjestelmä helpottaa kappaleiden yksiselitteistä tunnistamista tieteellisessä viestinnässä ja havaintorekistereissä. Monet tutkijat ja julkiset tietokannat (kuten MPC:n ja JPL:n pienkappaleiden tietokannat) käyttävät sekä numeroa että nimeä viitatessaan kohteisiin.

Yhteenvetona: numero kertoo, että kiertorata on luotettavasti määritetty, ja nimi on lisämerkintä, jonka ehdottaa ja hyväksyy IAU:n alainen elimistö. Käytännöt varmistavat, että aurinkokunnan pienkappaleiden tunnistus on yksiselitteistä ja pysyvää, vaikka nimet ja käytännöt voivatkin muuttua ajan myötä.