Pienplaneettojen nimitykset ja numerointi — IAU/MPC:n käytännöt
Selkeä opas pienplaneettojen nimityksiin ja numerointiin: IAU/MPC-käytännöt, väliaikaiset tunnukset, viralliset nimet ja poikkeukset — selkeät esimerkit.
Pienplaneettojen nimitykset ovat IAU:hun kuuluvan Pienplaneettakeskuksen (Minor Planet Center, MPC) antamia numero‑ ja nimiyhdistelmiä. Niitä käytetään kääpiöplaneetoista ja pienistä aurinkokunnan kappaleista, kuten asteroideista, mutta ei komeetoista. Nimitys annetaan kappaleelle, kun sen kiertorata on riittävän tarkasti määrätty; se ei korvaa löydön yhteydessä annettavaa alustavaa nimitystä, joka annetaan heti havainnon yhteydessä.
Numeron ja nimen merkitys
- Numero annetaan peräkkäisessä järjestyksessä siinä vaiheessa, kun kappaleen kiertorata on varmistettu (eli siihen on riittävästi havaintoja usealta eri ajalta/oppilaatiolta).
- Nimi voi olla löydön tehneen tutkijan ehdotus tai muu hyväksytty nimi. Nimeä ei välttämättä anneta heti numeron myöntämisen jälkeen; monet kohteet pysyvät vuosia vain numerolla.
Virallinen kirjoitusasu on yleensä muodossa (numero) Nimi, esimerkiksi (90377) Sedna tai (55636) 2002 TX300. Käytännössä sulkeet jätetään useimmiten pois arkikirjoituksessa, jos halutaan selkeyttä: 90377 Sedna. Tunnetuimmista kohteista käytetään usein pelkkää nimeä tai väliaikaista nimitystä: Sedna, 2002 TX300.
Miten numero annetaan
Numero myönnetään, kun MPC katsoo kappaleen kiertoradan olevan riittävän tarkka. Tämä edellyttää yleensä useita havaintoja eri ajankohtina (useilta oppositioilta), jotta kiertorata ei ole enää epävarmuuden vuoksi sekoitettavissa muihin kappaleisiin. Kun numero on myönnetty, kappaleesta tulee "permanentti" tunnisteen osalta — numero pysyy samana, vaikka nimeä ei heti valittaisikaan.
Väliaikainen nimitys (provisioal designation)
Jokaiselle löydölle annetaan aluksi väliaikainen nimitys, esimerkiksi 2002 TX300. Tämän tunnuksen rakenne on lyhytkoodattu: vuosi, sen jälkeinen kirjainsarja kuvaa kuukausineljännestä ja löytöjärjestystä, ja lopussa voi olla numero, jos kyseessä on yli 25. havainto saman puolikuun aikana. Väliaikainen nimitys pysyy käytössä kunnes kohde saa pysyvän numeron.
Nimeämiskäytännöt ja rajoitukset
- Löytäjällä (tai löytäjien ryhmällä) on yleensä etuoikeus ehdottaa nimeä numeron myöntämisen jälkeen.
- Ehdotetut nimet käsittelee IAU:n Committee on Small Body Nomenclature (CSBN), joka tarkistaa, että nimi noudattaa ohjeita: nimi ei saa olla loukkaava, ei kaupallinen eikä liian samankaltainen jo olemassa olevan nimen kanssa.
- Nimille on käytännön suosituksia: mieluiten yksi sana, ääntettävä, yleensä enintään noin 16 merkkiä. Erityissääntelyjä koskee esimerkiksi elävien poliitikkojen ja sotilaiden nimien käyttö (IAU:lla on rajoituksia tällaisten nimien hyväksymisessä).
Erityistapaukset
- Kuut ja pienplaneettojen satelliitit: pienplaneettojen kuille annetaan usein nimet, mutta virallinen merkintä voi sisältää roomalaisen numeroinnin, esimerkiksi asteroidin kuun virallinen nimitys (87) Sylvia I Romulus. Tämä jatkaa pitkää perinnettä, jossa satelliitit merkitään pääkappaleen numerolla ja roomalaisella numerolla.
- Komeetat: vaikka MPC hallinnoi myös komeettojen havaintoja, niiden nimeämis- ja merkintäjärjestelmä on erilainen. Komeetat saavat tyypillisesti tunnisteita kuten C/2020 F3 tai periodiset komeetat merkitään muodossa 1P/Halley.
Käytännön vaikutus ja pääsy tietoihin
Numeroiden ja nimien järjestelmä helpottaa kappaleiden yksiselitteistä tunnistamista tieteellisessä viestinnässä ja havaintorekistereissä. Monet tutkijat ja julkiset tietokannat (kuten MPC:n ja JPL:n pienkappaleiden tietokannat) käyttävät sekä numeroa että nimeä viitatessaan kohteisiin.
Yhteenvetona: numero kertoo, että kiertorata on luotettavasti määritetty, ja nimi on lisämerkintä, jonka ehdottaa ja hyväksyy IAU:n alainen elimistö. Käytännöt varmistavat, että aurinkokunnan pienkappaleiden tunnistus on yksiselitteistä ja pysyvää, vaikka nimet ja käytännöt voivatkin muuttua ajan myötä.
Historia
Vuoteen 1851 mennessä asteroideja oli 15, ja kaikilla paitsi yhdellä oli oma symbolinsa. Symboleista oli tulossa yhä yksinkertaisempia, ja koska ne oli piirrettävä käsin, tähtitieteilijöiden oli vaikea piirtää joitakin niistä. Benjamin Apthorp Gould puuttui tähän ongelmaan vuonna 1851 ja ehdotti, että asteroidit numeroitaisiin siinä järjestyksessä kuin ne löydettiin ja että numero sijoitettaisiin ympyrän sisään asteroidin symboliksi, kuten ④ neljännelle asteroidille, Vestalle. Tämä käytäntö yhdistettiin pian itse nimeen viralliseksi numero-nimimerkinnäksi "④ Vesta", kun pikkuplaneettojen määrä kasvoi. Noin vuoteen 1858 mennessä ympyrä oli yksinkertaistettu sulkeisiin "(4)" ja "(4) Vesta", mikä oli helpompi kirjoittaa. Myös muita välimerkkejä, kuten "4) Vesta" ja "4, Vesta", käytettiin, mutta ne olivat lähes kokonaan hävinneet vuoteen 1949 mennessä.
Suurin poikkeus siitä, että numero seuraa järjestystä, jossa ne olivat tai jossa niiden kiertorata laskettiin, on Pluton tapaus. Koska Plutoa kutsuttiin alun perin planeetaksi, sille annettiin numero vasta vuonna 2006 tehdyssä "planeetan" uudelleenmääritelmässä, jossa sitä ei otettu mukaan. Tuolloin Plutolle annettiin virallinen nimitys (134340) Pluto.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat pikkuplaneettojen nimitykset?
V: Pienplaneetat ovat IAU:n alaisen Minor Planet Centerin antamia numero-nimiyhdistelmiä. Niitä käytetään kääpiöplaneetoista ja pienistä aurinkokunnan kappaleista, kuten asteroideista, mutta ei komeetoista.
K: Miten virallinen nimitys muodostetaan?
V: Virallinen nimitys koostuu kahdesta osasta: numerosta, joka on historiallisesti annettu samassa järjestyksessä kuin se löydettiin ja joka nykyään annetaan vasta sen jälkeen, kun kiertorata on varmistettu, ja nimestä, joka on joko löydön tehneen tähtitieteilijän antama nimi tai yleisemmin väliaikainen nimitys.
K: Miltä virallinen nimitys näyttää?
V: Virallinen nimitys näyttää seuraavalta: (numero) Nimi; esimerkiksi (90377) Sedna tai (55636) 2002 TX300. Käytännössä numeron ympäriltä kuitenkin usein poistetaan sulkeet, jolloin se näkyy muodossa 90377 Sedna.
Kysymys: Miten pikkuplaneettojen kuut saavat nimensä?
V: Pienten planeettojen kuita koskeva sääntö on jatkoa roomalaisille numeroille, joita on käytetty planeettojen kuihin Galileon ajoista lähtien. Esimerkiksi (87) Sylvia I Romulus on asteroidi, jonka nimi on Romulus.
Kysymys: Hallitseeko pienplaneettakeskus komeettoja?
V: Kyllä, Pienplaneettakeskus hallinnoi myös komeettoja, mutta käytti erilaista luettelointijärjestelmää.
K: Onko väliaikaisten ja virallisten nimitysten välillä eroa?
V: Kyllä, väliaikaiset nimitykset annetaan, kun kohde löydetään ensimmäisen kerran, kun taas viralliset nimitykset annetaan vasta, kun sen kiertorata on varmistettu.
Etsiä