Pluto | Aurinkokunnan kääpiöplaneetta

Discovery

Urbain Le Verrier ennusti 1840-luvulla Newtonin mekaniikan avulla, että Neptunus-planeetta on olemassa. Hän havaitsi tämän tutkittuaan Uranuksen kiertorataa. Neptunus nähtiin myöhemmin 1800-luvun lopulla. Tähtitieteilijät katsoivat tuolloin, että toinen planeetta häiritsi Uranuksen rataa. Vuonna 1906 bostonilainen Percival Lowell aloitti laajan etsinnän yhdeksännen planeetan löytämiseksi. Hän kutsui sitä nimellä "planeetta X". Vuoteen 1909 mennessä Lowell ja William H. Pickering olivat ehdottaneet monia mahdollisia paikkoja aurinkokunnassa, joissa planeetta voisi olla. Lowell jatkoi tutkimusta vuoteen 1916 asti. Se ei kuitenkaan tuottanut hyviä tuloksia. Maaliskuun 19. päivänä 1915 hänen observatorionsa oli ottanut kaksi kuvaa Plutosta. Lowell ei tiennyt tästä. Kuvia ei silloin tunnistettu sellaisiksi kuin ne olivat.

Constance Lowell, Percivalin leski, kävi kymmenen vuotta kestäneen oikeustaistelun Percivalin omaisuudesta. Tästä syystä Planeetta X:n etsintä aloitettiin uudelleen vuonna 1929. Tehtävän johtaja Vesto Melvin Slipher antoi tehtävän 23-vuotiaalle kansasilaiselle Clyde Tombaughille. Tombaugh oli juuri tullut Lowellin observatorioon. Slipher oli vaikuttunut hänen tähtitieteellisistä piirroksistaan.

Tombaugh'n piti järjestelmällisesti ottaa kuvia yötaivaasta pareittain kahden viikon välein. Sitten hänen oli tarkasteltava jokaista paria nähdäkseen, oliko jokin kohde siirtynyt. Hän käytti konetta, jota kutsutaan vilkkukomparaattoriksi. Hän siirtyi nopeasti kunkin levyn eri näkymien välillä. Tämä auttoi häntä näkemään, oliko jokin kohde muuttanut sijaintiaan. Helmikuun 18. päivänä 1930 Tombaugh havaitsi kohteen, joka näytti liikkuvan tammikuun 23. ja 29. päivänä otetuista valokuvauslevyistä. Toinen 21. tammikuuta otettu kuva vahvisti tämän. Kun observatorio oli tehnyt asiasta lisätutkimuksia, uutinen löydöstä lähetettiin sähkeenä Harvard Collegen observatorioon 13. maaliskuuta 1930.

Nimi

Löytö nousi otsikoihin ympäri maapalloa. Lowellin observatoriolla oli oikeus nimetä uusi kohde. He saivat yli 1000 ehdotusta eri puolilta maailmaa. Jotkut ehdottivat nimeksi Atlasta. Toiset halusivat nimetä sen Zymaliksi. Tombaugh kehotti Slipheriä ehdottamaan uudelle kohteelle nimeä nopeasti ennen kuin joku muu tekee sen. Constance Lowell ehdotti Zeusta, sitten Lowell ja lopulta Constance. Näitä ehdotuksia ei käytetty.

Nimen Pluto ehdotti Venetia Burney (myöhemmin Venetia Phair). Hän oli tuolloin 11-vuotias koulutyttö Oxfordissa, Englannissa. Venetia oli kiinnostunut klassisesta mytologiasta ja tähtitieteestä. Nimi oli roomalaisen manalan jumalan nimi. Hänen mielestään se oli hyvä nimi pimeälle ja kylmälle maailmalle. Hän ehdotti sitä keskustellessaan isoisänsä Falconer Madanin kanssa. Hän oli Oxfordin yliopiston Bodleian-kirjaston entinen kirjastonhoitaja. Madan välitti nimen professori Herbert Hall Turnerille. Turner kertoi tämän nimiehdotuksen Yhdysvaltojen tähtitieteilijöille.

Kohde nimettiin virallisesti 24. maaliskuuta 1930. Jokainen Lowellin observatorion jäsen sai äänestää kolmesta nimestä koostuvasta luettelosta. Nimet olivat Minerva (joka oli jo asteroidin nimi), Cronus ja Pluto. Pluto sai kaikki äänet. Nimi julkistettiin 1. toukokuuta 1930. Ilmoituksen yhteydessä Madan antoi Venetialle palkkioksi viisi puntaa.

Nimestä tuli suosittu kulttuurissa. Disney-hahmo Pluto esiteltiin samana vuonna. Hänet nimettiin esineen kunniaksi. Vuonna 1941 Glenn T. Seaborg nimesi juuri luodun alkuaineen plutoniumin Pluton mukaan. Näin pidettiin yllä perinnettä, jonka mukaan uusia alkuaineita nimettiin vasta löydettyjen planeettojen mukaan. Esimerkiksi uraani oli nimetty Uranuksen ja neptunium Neptunuksen mukaan.

IAU:n luokitus

Keskustelun jälkeen elokuussa 2006 IAU:n päätöslauselmassa luotiin virallinen määritelmä termille "planeetta". Päätöslauselman mukaan on kolme edellytystä sille, että Aurinkokunnassa olevaa kohdetta voidaan pitää planeettana:

1. Kohteen on oltava Auringon kiertoradalla.
2. Esineen on oltava niin massiivinen, että sen oma painovoima voi pyöristää sitä. Tarkemmin sanottuna sen oman painovoiman pitäisi vetää se hydrostaattisen tasapainon määrittelemään muotoon.
3. Sen on täytynyt tyhjentää kiertorataansa ympäröivä alue.

Pluto ei täytä kolmatta ehtoa. Sen massa on paljon pienempi kuin sen kiertoradalla olevien muiden kappaleiden yhteenlaskettu massa: 0,07 kertaa. Maa sen sijaan on 1,7 miljoonaa kertaa suurempi kuin sen kiertoradan muu massa (kuuta lukuun ottamatta). IAU päätti myös, että kappaleet, jotka Pluton tavoin täyttävät kriteerit 1 ja 2 mutta eivät kriteeriä 3, nimetään kääpiöplaneetoiksi.

Syyskuussa 2006 IAU sisällytti Pluton sekä Eriksen ja sen kuun Dysnomian pikkuplaneettaluetteloonsa ja antoi niille viralliset pikkuplaneettatunnukset "(134340) Pluto", "(136199) Eris" ja "(136199) Eris I Dysnomia".

Kuut

Plutoa ja sen suurinta kuuta, Charonia, kutsutaan joskus "kaksoiskuuksi". Tämä johtuu siitä, että niiden kiertoratojen barykeskipiste ei sijaitse niiden sisällä. IAU:lla ei ole vielä virallista määritelmää kaksoiskääpiöplaneetoille, ja siihen asti, kunnes se antaa tällaisen päätöksen, se luokittelee Charonin Pluton kuuksi. Plutolla on neljä tunnettua pienempää kuuta: vuonna 2005 löydetyt Nix ja Hydra, vuonna 2011 löydetty Kerberos ja vuonna 2012 löydetty Styx.

 
Kokovertailu Pluton ja Charonin kanssa  

Pluto BBC:llä

• Pluto: paluu kuolleista (BBC Horizon): [1]