Akkusatiivi – määritelmä, käyttö ja esimerkit

Akkusatiivi – selkeä määritelmä, käytännön esimerkit ja kielioppisäännöt suomeksi: opi objektin taivutus ja erot nominatiivista helposti.

Akkusatiivi on kieliopillinen tapaus, joka merkitsee transitiiviverbin suoraa objektia. Toisin sanoen akkusatiivi ilmaisee lauseessa sitä, mikä vastaanottaa tai on toiminnan kohteena. Usein tätä kutsutaan myös "suoraksi objektiksi" tai englanniksi direct objectiksi.

Periaate selviää parhaiten yksinkertaisilla esimerkeillä. Lauseessa "Hän näkee naisen" "hän" on lauseen subjekti eli tekijä ja "nainen" on objekti. Muodot muuttuvat pronomineilla ja substantiiveilla eri kielissä.

Akkusatiivi englannissa, latinassa ja saksassa

Englannissa pronominit eroavat nominatiivista akkusatiiviin: he (nominatiivi) / him (akkusatiivi). Esimerkiksi: "He sees her" (hänen näkökulmastaan she) vs "She sees him" (akkusatiivimuoto him).

Jos käytetään substantiivia, englannissa sana yleensä pysyy samana (ainakin perusmuodossa): "Mies näkee naisen" ja "Nainen näkee miehen" — molemmissa käytetään samaa substantiivimuotoa "man" englannissa.

Esimerkki latinasta: "Mies näkee naisen" = "Vir feminam videt", kun taas "Nainen näkee miehen" = "Femina virum videt". Latinassa akkusatiivi (esim. virum, feminam) eroaa nominatiivista (vir, femina) selvästi pääteerojen vuoksi.

Saksassa akkusatiivi näkyy usein määräisessä artikkelissa: "der Wagen" on nominatiivi (subjektina), mutta kun sama sana on objektina se muuttaa muotoaan: "den Wagen" on akkusatiivi.

Akkusatiivi suomen kielessä

Suomessa akkusatiivin käsite poikkeaa monista indoeurooppalaisista kielistä, koska suomi käyttää myös partitiivia erottamaan täydellistä (komplettista) objektia ja osittaista (epäkomplettista) objektia. Tärkeimmät seikat:

• Akkusatiivi ilmaisee usein täydellistä tai loppuun saatettua toimintaa (telinen toiminta). Esimerkki: "Luin kirjan." — toiminta on valmis, objekti saa akkusatiivin ("kirjan").
• Partitiivi (muoto kuten "kirjaa") ilmaisee jatkuvaa, osittaista tai määrältään avoimeksi jäävää toimintaa: "Luen kirjaa." tarkoittaa että lukeminen on käynnissä tai ettei kokonaisuutta ole saatettu loppuun.
• Negatiivinen verbi ottaa yleensä objektin partitiivimuodossa: "En nähnyt miestä." (ei nähdä = objektina partitiivi "miestä"). Vastaavasti pronomineilla: "En nähnyt häntä." (häntä = partitiivi).
• Persoonapronominien akkusatiivimuodot ovat usein erillisiä: minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät. Niitä käytetään, kun halutaan korostaa täydellistä objektia: "Hän näkee hänet."
• Monissa nomineissa akkusatiivin ja genetiivin muodot näyttävät samalta (esim. miehen), mikä voi aiheuttaa terminologista sekaannusta: perinteisessä kieliopissa näitä kutsutaan akkusatiiviksi, mutta muodon tunnistaa usein kontekstista.

Esimerkkejä suomenkielisistä lauseista:

• Näen miehen. — akkusatiivi (täydellinen näkeminen, objekti "miehen").
• En nähnyt miestä. — negatiivissa objekti partitiivissa ("miestä").
• Luin kirjan. — tein lukemisen loppuun (akkusatiivi "kirjan").
• Luen kirjaa. — lukeminen on kesken tai osa kokonaisuutta (partitiivi "kirjaa").
• Hän näkee hänet. — pronominin akkusatiivi "hänet".
• Rakastan sinua. — monet emotionaaliset verbit käyttävät partitiivia pronominista ("sinua") — huom. tämä kuuluu verbin rektion erityispiirteisiin.

Yleisiä huomioita

• Eri kielet merkitsevät akkusatiivin eri tavoin: kieliopillisin päättein (latinassa, suomessa), artikkelimuutoksin (saksassa) tai pronominin vaihteluin (englannissa).
• Joissakin kielissä akkusatiivin käyttö vaikuttaa sanajärjestykseen ja prepositioiden käyttöön; toisissa kielissä se näkyy vain sijapäätteissä.
• Kielenopiskelijan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitkä verbit vaativat partitiivia ja mitkä akkusatiivia (tai milloin objekti on nominatiivissa), koska merkitysero voi olla suuri (esim. suomessa ero "luen kirjan" vs "luen kirjaa").

Yhteenvetona: akkusatiivi on tapa ilmaista suoraa objektia monissa kielissä. Sen ilmenemismuoto vaihtelee kielestä toiseen — pronominimuutoksina (englanti), sijapäätteinä (latina, suomi) tai artikkelimuutoksina (saksa) — ja suomen kielessä erityisesti erotus akkusatiivin ja partitiivin välillä on keskeinen merkityserojen kannalta.

Hae kirjaimella