Kieliopissa tapaus muuttaa sitä, mitä substantiivi, adjektiivi tai pronomini tekee lauseessa. Se on joukko muotoja, jotka riippuvat syntaksista (miten sanat kuuluvat yhteen). Case on esimerkki taivutuksesta, joka on usein affiksi, muihin sanoihin liitettävä sanan osa, joka ilmaisee kieliopillisen suhteen. Kauan sitten vanhassa englannissa käytettiin useita eri tapauksia, mutta nykyenglannissa käytetään vain kahta tapausta substantiiveille. p197

Määritelmä ja perusteet

Tapaus (engl. case) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee sanan (yleensä substantiivin, adjektiivin tai pronominin) suhteen muihin lauseen jäseniin. Tapaus voi näkyä sanan muodonvaihteluna eli taivutuksena, usein päätteinä tai affikseina, tai se voi ilmaistua muilla keinoin kuten prepositioin tai sanajärjestyksellä.

Funktiona

  • Ämityksen ja subjektin erottelu: nominatiivi merkitsee yleensä lauseen tekijää (subjektia).
  • Objektin merkitys: akkusatiivi, partitiivi tai genetiivi ilmaisevat toiminnan kohdetta tai sen kokonaisuuden/osaisuuden.
  • Omistus ja suhde: genetiivi ilmaisee omistussuhteen (esim. minun kirjani).
  • Sijainti ja liike: paikallissijat (esim. inessiivi, elatiivi, illatiivi) kertovat paikasta, josta/joihin liikutaan.
  • Ehdolliset ja tilalliset roolit: essiivi, translatiivi, abessiivi jne. ilmaisevat erilaisia tilallisia tai tilamuutokseen liittyviä merkityksiä.
  • Yhtenäisyys adjektiiveissa: adjektiivit ja määritykset yleensä sopivat tapauksen mukaan substantiivin kanssa (kongruenssi).

Tapauksia eri kielissä

Tapauksia on hyvin eri määrä eri kielissä. Esimerkiksi

  • suomessa on laaja tapausjärjestelmä (yleensä luetellaan noin 14–15 tapausta, mukaan lukien paikallissijat ja muut erikoistapaukset),
  • germaanisissa kielissä (kuten saksassa) on neljä pääasiallista tapausta,
  • venäjässä ja muissa slaavilaisissa kielissä on kuusi tai enemmän tapausta,
  • monissa isolukuisissa kielissä (kuten modernissa englannissa) tapausjärjestelmä on kehittynyt pienemmäksi — englannissa näkyy enää selkeimmin pronominien epämuodollinen subjektin ja objektin ero (I/me, he/him).

Suomen esimerkit

Suomen tapauksista on hyödyllistä nähdä konkreettisia muotoja ja käyttötapoja:

  • Nominatiivi (perusmuoto): talo — "Talo on iso." (subjekti)
  • Genetiivi (omistus): talon — "Taloni ovi on punainen." (omistus)
  • Partitiivi (osittaisuus, tekemisen jatkuvuus): taloa — "Rakennan taloa." (rakentamisen kohde, ei vielä valmis)
  • Inessiivi (-ssa/ssä): talossa — "Olen talossa." (sisällä sijainti)
  • Elatiivi (-sta/stä): talosta — "Tulen talosta." (tulon lähtöpaikka)
  • Illatiivi (-an/än, -seen): taloon — "Menin taloon." (liike johonkin)
  • Adessiivi (-lla/llä): pöydällä — "Kirja on pöydällä."
  • Ablatiivi (-lta/ltä): pöydältä — "Otin kirjan pöydältä."
  • Allatiivi (-lle): ystävälle — "Annoin lahjan ystävälle."
  • Essiivi (-na/nä): opettajana — "Työskentelen opettajana."
  • Translatiivi (-ksi): suomalaiseksi — "Hänet valittiin kingiksi." (muuttuminen tai tulemisen ilmaus)
  • Abessiivi (-tta/ttä): rahatta — "Hän jäi rahatta." (ilman jotain)

Huomaa, että joissain tapauksissa sama muoto voi palvella sekä genetiiviä että akkusatiivia riippuen lauseesta ja taivutusanalyysistä.

Adjektiivin ja pronominin yhteensopivuus

Adjektiivit ja pronominit taipuvat usein samassa tapauksessa kuin substantiivi, jota ne määrittävät. Esimerkiksi:

punainen talo (nominatiivi) — mutta punaisen talon ovi (genetiivi).

Vertailu: tapauksen ilmaisu eri keinoilla

Ei kaikki kielet ilmaise tapauksia päätteillä. Joissakin kielissä käytetään prepositioita tai sanajärjestystä:

  • englanti: pääosin prepositioita tai sanajärjestystä (esim. "to the house", "from the house"); pronominit säilyttävät vielä subjektin/objektin erot (he/him),
  • suomen kaltaisissa kielissä paikan ja liikkeen erot ilmaistaan morfologisin päättein,
  • joissain kielissä (esim. latinan, venäjän) monipuolinen tapausjärjestelmä antaa kieliopillista joustavuutta sanajärjestykselle.

Lyhyt historiaviite

Monissa indoeurooppalaisissa kielissä oli alun perin rikas tapausjärjestelmä, josta osassa kieliä osa on kadonnut tai supistunut. Esimerkiksi vanhassa englannissa oli useampia tapauksia kuin modernissa englannissa; ajan myötä monet muodot ovat kadonneet tai korvautuneet prepositioilla ja sanajärjestyksellä.

Yhteenveto

Tapaus on keskeinen tapa ilmaista kieliopillisia suhteita. Se voi kertoa, kuka tekee, mitä tehdään, keneen se kohdistuu, missä tai milloin jotain tapahtuu tai onko kyse omistuksesta. Käytännössä tapaus on taivutusmuoto, usein affiksi, joka ohjaa sanojen välisiä suhteita lauseessa ja mahdollistaa selkeämmän ilmaisuvoiman erityisesti kielissä kuten suomi.