Moraxella – gramnegatiivinen bakteerisuku ja Moraxella catarrhalis-infektiot
Tutustu Moraxella-sukuun ja Moraxella catarrhalis-infektioihin: gramnegatiiviset bakteerit, oireet, tartunta ja vaikutus krooniseen obstruktiiviseen keuhkosairauteen.
Moraxella on bakteerisuku, joka on nimetty sveitsiläisen silmälääkärin Victor Moraxin mukaan. Ne ovat gramnegatiivisia bakteereja; solut voivat esiintyä lyhyinä sauvoina tai kokkeina. Erityisesti Moraxella catarrhalis tunnetaan ihmisen hengitysteiden asukkaana ja se voi aiheuttaa erilaisia infektioita, mukaan lukien osan akuuteista ja kroonistuvista hengitystieinfektioista. Moraxella catarrhalis voi aiheuttaa kroonista obstruktiivista keuhkosairautta pahentavia infektioita.
Määritelmä ja taksonomia
Moraxella-sukuun kuuluu useita lajeja, joista merkittävin ihmisten taudeissa on Moraxella catarrhalis. Laji tunnettiin aiemmin nimellä Branhamella catarrhalis, mutta se luokiteltiin uudelleen Moraxella-sukuun. Nämä bakteerit kuuluvat gramnegatiivisiin diplokokkeihin tai coccobacilleihin.
Tunnistaminen ja laboratoriolöydökset
- Gram-värjäyksessä solut näyttävät gramnegatiivisilta diplokokeilta tai lyhyiltä sauvoilta.
- Kasvavat tyypillisesti verellä tai suklaalautalla; koloniat ovat yleensä harmahtavia.
- Moraxella on oksidaasi-positiivinen ja asakkarolyyttinen (usein ei fermentoi sokereita), mikä auttaa erottamaan sen esimerkiksi neisserioista.
- Joillekin M. catarrhalis-kannoille on ominaista butyraattiesteraasipositiivisuus (tributyriinitesti) ja se on usein DNaasipositiivinen.
- Nykyään käytetään myös MALDI-TOF- tai geenitunnistusta tarkan lajimäärityksen tekemiseen.
Kliininen merkitys ja taudit
Moraxella catarrhalis esiintyy tavallisesti nenänielun normaalifloorassa mutta voi aiheuttaa infektioita, erityisesti:
- Keski- ja ulkokorvan tulehdukset (otitis media) — yleinen lapsilla.
- Sinuiitti ja ylähengitystieinfektiot.
- Alahengitystieinfektiot, kuten bronkiitti ja keuhkoputkien pahenemisvaiheet erityisesti potilailla, joilla on krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus (COPD).
- Harvinaisemmin invasiivisia infektioita, kuten verenmyrkytys (bakteemia) tai endokardiitti, voi esiintyä immuunipuutteisilla tai riskipotilailla.
Virulenssi ja resistenssi
M. catarrhalis hyödyntää useita ominaisuuksia selviytyäkseen ja aiheuttaakseen infektiota: se voi kiinnittyä hengitysteiden soluihin, muodostaa biofilmejä ja tuottaa pintaproteiineja, jotka auttavat immuunijärjestelmän välttämisessä. Monilla kannoilla on myös beta-laktamaasia (esim. BRO-1, BRO-2), minkä vuoksi ne ovat resistenttejä tavalliseen penisilliiniin.
Hoito
Hoito perustuu infektion tyyppiin ja paikallisiin resistenssisuosituksiin. Koska monet kannat tuottavat beta-laktamaasia, ensilinjan hoitona käytetään usein antibiootteja, jotka kestävät tätä entsyymiä, esimerkiksi:
- amoksisilliini-klavulaani
- useat kefalosporiinit
- makrolidit (esim. atsitromysiini)
- tetrasykliinit (esim. doksisykliini) ja fluorokinolonit tietyissä tapauksissa
Antibiootti valitaan aina potilaskohtaisten tekijöiden, infektion vakavuuden ja paikallisten resistenssitietojen perusteella. Lasten otitis medialla on omat hoitosuosituksensa.
Epidemiologia ja ehkäisy
M. catarrhalis kolonisoituu usein lasten nenänielussa; kantajuus on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla. Infektiot leviävät tavallisesti pisaratartuntana tai lähikontaktissa. Tällä hetkellä ei ole laajasti hyväksyttyä rokotetta M. catarrhalis-infektioita vastaan. Yleiset tartuntatautien ehkäisymenetelmät—hyvä käsihygienia ja flunssakauden toimet—vähentävät leviämistä. Rokotukset muita hengitystiepatogeeneja vastaan (esim. pneumokokki-, influenssarokote) voivat osaltaan vähentää toissijaisia bakteeri-infektioita, mukaan lukien M. catarrhalis–aiheiset tapaukset.
Milloin hakeutua hoitoon
Jos hengitystieinfektioon liittyy korkea kuume, voimakas korvakipu, hengitysvaikeudet, pitkittyvä tai paheneva yskä tai jos potilaalla on krooninen keuhkosairaus (kuten COPD), on syytä hakeutua terveydenhuollon arvioon. Lääkäri määrää tarvittaessa tutkimukset ja lääkityksen.
Etsiä