Lima: Mikä se on, tehtävät ja merkitys elimistössä

Lima: mitä se on, miten se suojaa elimistöä ja osallistuu immuunivasteeseen, liikkumiseen ja ruoansulatukseen — kattava opas liman koostumuksesta ja merkityksestä.

Lima (mucous) eli lima on liukasta nestettä. Monet elävät olennot tuottavat sitä eräänlaisena biologisena voiteluaineena. Sillä on elävissä olennoissa sama tehtävä kuin öljyllä koneissa.

Lima koostuu pääasiassa polysakkarideista, jotka ovat pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nämä molekyylit ovat kuivina jäykkiä ja märkinä tahmeita ja liukkaita. Niitä on kaikenlaisissa organismeissa bakteereista ihmisiin.

Selkärankaisilla limakalvot tuottavat limaa. Limassa voi olla antiseptisiä entsyymejä (kuten lysotsyymejä) ja immunoglobuliineja (antigeenejä). Liman tärkein tehtävä on suojata sienien, bakteerien ja virusten aiheuttamilta infektioilta.

Lima suojaa epiteelisoluja nisäkkäiden keuhkoissa, suolistossa, sukupuolielimissä sekä näkö- ja kuulojärjestelmässä, sammakkoeläinten epidermiksessä ja kalojen kiduksissa. Etanat, etanat, liskot ja tietyt selkärangattomat tuottavat myös ulkoista limaa. Suojatehtävän lisäksi lima auttaa liikkumista ja sillä on merkitystä viestinnässä.

Limaa tuotetaan monissa kehon osissa. Kaikissa ruuansulatuskanavissa, nenässä ja sukupuolielimissä on limaneritysrauhasia, jotka siirtävät limaa pinnoille. Pinnat ovat useimmiten sisäpintoja, vaikka joillakin eläimillä lima peittää eläimen ulkopinnan. Etanat ovat esimerkki tästä. Limarauhaset ovat eksokriinisiä rauhasia, joten ne siirtävät limaa pinnalle kanavia pitkin.

Mistä lima koostuu?

Lima on monimutkainen seos, jonka pääkomponentteja ovat vedestä muodostuvaan matriisiin upotetut proteiinit ja glykaanit. Tärkeimpiä rakenneosia ovat:

• Mukoproteiinit (musiinit) — laaja‑alaisia glykoproteiineja, jotka antavat limalle geeliytyvät ja viskoelastiset ominaisuudet.
• Vesi ja elektrolyytit — veden osuus limasta on suuri (usein >90 %), ja ionikoostumus vaikuttaa liman juoksevuuteen.
• Antimikrobiset proteiinit kuten lysotsyymejä, laktoferriini ym., sekä immunoglobuliineja (esimerkiksi IgA), jotka suojaavat pintoja mikrobeilta.
• Rasuja, solujäänteitä ja muita proteiineja, jotka muokkaavat liman kemiallista ja fysikaalista käyttäytymistä.

Liman fysikaaliset ominaisuudet

Lima on viskoelastista ja usein niin kutsuttua geelimäistä nestettä. Se käyttäytyy eri tavalla pienillä ja suurilla voiman nopeuksilla (shear‑thinning), eli se voi vettyessään tai mekaanisen rasituksen vaikutuksesta muuttua juoksevammaksi. Monilla limapinnoilla on kerroksittainen rakenne: ohut perisiliaarikerros, jossa säikehtivät ripsisolut voivat liikkua, ja sitä ylempänä paksumpi geelimäinen limakerros, joka kuljettaa epäpuhtauksia esimerkiksi hengitysteissä.

Liman tehtävät elimistössä

• Suojaaminen — limasuojakerros estää haitallisten mikro-organismien, kemikaalien ja mekaanisten hiukkasten pääsyn epiteelin soluihin. Tämä kuvaa liman roolia sekä keuhkoissa että suolistossa.
• Voitelu ja liikkeen helpottaminen — liman voiteluominaisuudet auttavat esimerkiksi ruokapalan kulkua ruoansulatuskanavassa ja eläinten liikkumista (esim. Etanat, etanat).
• Tartuntojen torjunta — limassa olevat antiseptiset entsyymejä ja immunoglobuliineja sitovat ja neutralisoivat patogeeneja.
• Puhdistus ja poistaminen — hengitysteissä limaa kuljetetaan ciliaattisten solujen avulla pois (ns. muokiliaarinen poistomekanismi), jolloin hiukkaset ja mikrobit eivät pääse syvemmälle hengitysteihin.
• Reproduktiivinen rooli — esimerkiksi kohdunkaulan lima säätelee siittiöiden läpäisyä ja toimii sekä suojana että liukasteena.

Lima eri elimissä — esimerkkejä

Limaa on monessa paikassa ja sen ominaisuudet vaihtelevat tehtävän mukaan:

• Hengitysteissä: lima tarttuu hengitysilman hiukkasiin ja taudinaiheuttajiin; ripsisolut kuljettavat sen pois nieluun tai ulospuhallusreitille.
• Ruuansulatuskanavassa: limakerros suojaa mahalaukun ja suoliston epiteeliä happojen ja entsyymien vaikutuksilta sekä helpottaa suolen sisällön liukua (ruuansulatuskanavissa).
• Silmät ja korvat: kyynelneste sisältää limakalvon muodostamia muusiineja, jotka pitävät silmän pinnan kostean ja suojattuna.
• Urogenitaalijärjestelmä: kohdunkaulan lima säätelee siittiöiden kulkua ja estää samalla haitallisia mikrobeja (sukupuolielimissä).
• Vesieläimet ja matelijat: kalojen limalla on tärkeä suojaava ja hengitystä helpottava rooli (kiduksissa), ja sammakoiden sekä matelijoiden limakalvot suojaavat ihon kautta tapahtuvilta hyökkäyksiltä (sammakkoeläinten, epidermiksessä ja kalojen).
• Ulkoisen liman tuottajat: monet selkärangattomat, kuten joidenkin ryhmien jäsenet, erittävät limaa suojaksi tai liikkumisen apuvälineeksi (Etanat, etanat, liskot).

Lima ja sairaudet

Liman liiallinen, liian vähäinen tai muuttunut eritys liittyy moniin sairauksiin:

• Kystinen fibroosi: perinnöllinen sairaus, jossa liman vesipitoisuus ja ionitasapaino muuttuvat; lima paksuuntuu ja tukkii hengitysteitä, mikä altistaa toistuville infektioille.
• Krooninen bronkiitti ja COPD: pitkäaikainen tulehdus johtaa liman liikatuotantoon ja hengitysteiden ahtauteen.
• Astma: liman tuotanto voi lisääntyä kohtauksissa, mikä vaikeuttaa hengitystä.
• Sinuiitti ja korvatulehdukset: liman kertyminen voi estää nesteen poistumista ja edistää bakteeri‑ tai virusinfektioita.
• Haavan paraneminen ja ruoansulatus: liman puute tai sen laadun muutos voi altistaa limakalvovaurioille tai haavaumille.

Tutkimus, diagnostiikka ja hoito

Limaa tutkitaan esimerkiksi hengitysteistä otetuilla näytteillä, virtsasta ja suoliston näytteillä sekä tähystysnäytteillä. Hoito riippuu ongelman syystä:

• Nestehoito ja kostutus – riittävä yleiskosteus ja paikallinen kostutus (höyryhengitys, sumutteet) voivat ohentaa limaa.
• Mukolyytit ja ekspektorantit (esim. N‑asetyylikysteiini) – hajottavat liman sideaineita tai lisäävät liman nesteyttämistä ja irtoamista.
• Fyysiset keinot – hengitystieterapia ja yskän edistäminen auttavat poistamaan limaa.
• Tulehduksen hoito – antibiootit, antiviraaliset tai antiinflammatoriset lääkkeet tarpeen mukaan.
• Perinteiset ja uudet menetelmät – kystisen fibroosin kohdalla kehitetään myös geneettisiä ja molekyylilääkkeitä, jotka korjaavat ionikanavien toimintaa ja siten liman koostumusta.

Yhteenveto

Lima on elintärkeä biologinen aine: se suojaa, voitelee ja osallistuu immuunipuolustukseen sekä moniin muihin elintoimintoihin. Sen koostumus ja fysikaaliset ominaisuudet ovat tarkoin säädeltyjä, ja muutokset näissä ominaisuuksissa voivat johtaa sairauteen. Lima on sekä arkinen että biologisesti monimuotoinen aine, jonka tutkimus ja ymmärrys ovat tärkeitä lääketieteelle ja eläintieteille.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mitä on lima?

K: Mitkä ovat liman osatekijät?

K: Mikä on liman rooli elävissä olennoissa?

K: Missä eläimissä tuotetaan limaa?

K: Miten lima pääsee pinnalle?

K: Onko limassa entsyymejä tai immunoglobuliineja?

K: Missä eliöissä limakalvoa esiintyy?

Hae kirjaimella