Aspiraatio tarkoittaa fonetiikassa konsonantin perään liittyvää ilmavirran vapautumista—eli tutkittaessa konsonantin artikulaatiota voi ilma huuhtoa ulos suusta lyhyenä, tuntuvaa puhkaisuna. Yksinkertainen testi on pitää ohutta paperinpalasta suun edessä: aspiroitu konsonantti (esim. englanninkielinen alussa oleva /p/, /t/, /k/) liikuttaa paperia, kun vastaava aspiroimaton äänne ei välttämättä tee niin. Aspiraatio voidaan merkitä kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa IPA:lla pienellä superskriptina ʰ, esimerkiksi /pʰ/, /tʰ/, /kʰ/.

Mikä aspiraatio on tarkemmin?

Aspiraatio on artikulatorinen piirre, jossa stopin tai muutaman frikaatin vapautuksen jälkeen ilmavirta jatkuu hetken ennen äänteellistä vibraatiota tai ennen seuraavaa äännettä. Aspiraation keston ja voimakkuuden suhteen on vaihtelua kielittäin ja puhujittain. Aspiraatio ei ole sama asia kuin äänellisyyden (voicing) ero: esimerkiksi monissa kielissä /p/ (äänetön) ja /b/ (äänellinen) ero perustuu voicingiin, kun taas aspiraatio eroaa siitä lisäämällä ajanhetkellisen ilmatilavuuden tunteen stopin vapautuksen jälkeen.

Aspiraation merkintä IPA:ssa

IPA:ssa aspiroituminen merkitään yleensä pienellä superskriptina kirjoitetulla ʰ-kirjaimella konsonantin jälkeen: /pʰ, tʰ, kʰ/. Joissain kielissä, joissa esiintyy äänellisesti hengitettyä (breathy voiced) aspiraatiota, käytetään diakriittista merkintää ʱ esimerkiksi hindiä kuvaamaan äänellistä, hengästyvää laatua: /bʱ, dʱ/.

Esimerkkejä kielistä

  • Englanti: Englannissa äänettömät stopit /p, t, k/ ovat tyypillisesti voimakkaasti aspiroituja sanan alussa ilmaantuessaan korostamattomassa tavussa (esim. pick /pʰɪk/, tick /tʰɪk/, kick /kʰɪk/, chick /t͡ʃʰɪk/). Aspiraatio on kuitenkin allofoninen (ei foneeminen): se ei erota merkityksiä, ja se puuttuu usein konsonanttiklustereissa tai /s/-edensijaisissa asemissa (esim. spin /spɪn/ — /p/ on siellä aspiroimaton).
  • Hindi (ja muut intialaiset kielet): Hindissä aspiraatio on foneeminen: äänteillä voi olla sekä aspiraattu että aspiroimaton pari, ja ero voi muuttaa sanan merkitystä. Lisäksi hindissä esiintyy sekä äänetöntä että äänellistä (breathy voiced) aspiraatiota; viimeksi mainittu merkitään usein IPA:ssa muodossa /bʱ/, /dʱ/ jne. Esimerkiksi deva-nagarissa ja latinalaisessa transkriptiossa erilliset kirjaimet tai yhdistelmät (kuten bh, dh) ilmaisevat näitä äänteitä — esim. sukunimessä Bhattacharya (linkki alkuperäiseen tekstikontekstiin) 'bh' edustaa aspiroitunutta 'b'ääntä, joka voidaan fonetiikassa kirjoittaa /bʱ/.
  • Mandariinikiina: Mandariinissa ei ole foneemistä eroaa äännellisten ja äänettömien obstruenttien välillä (eli siinä ei ole selkeästi soinnillisia vs. äänettömiä obstruentteja kuten monissa indoeurooppalaisissa kielissä). Sen sijaan mandariinissa ero perustuu pitkälti aspiraatioon: pinyinissä aspiroituneet äänteet kirjoitetaan usein samalla kirjaimella kuin englannin äänettömät (p, t, k vastaavat IPA:n /pʰ/, /tʰ/, /kʰ/), ja aspiroimattomat ääntämykset merkitään pinyinkirjaimilla, jotka länsimaalaiselle lukijalle näyttävät soinnillisilta (b, d, g), mutta niillä ei ole soinnillista (voicing) eroa kuten suomen tai englannin /b, d, g/: nämä ovat pikemminkin äänettömiä, aspiroimattomia stoppeja. Esimerkkinä pinyinin ja IPA:n vastaavuudesta voi nähdä sanat kuten "Gaokao" (pinyini: Gaokao), joka äännetään mandariinissa aproksimatiivisesti /kau̯.kʰau̯/ (sävyihin liittyvät diakriittimerkit jätetty yksinkertaistuksen vuoksi). Mandariinikiinassa siis aspiration ero on fonologisesti merkittävä.
  • Wade–Giles: Historiallisissa tai vaihtoehtoisissa transkriptioissa, kuten Wade–Giles, aspiroituneet konsonantit on merkitty usein apostrofilla: esimerkiksi pinyiniläinen Kaok'ao-tyyppinen merkintä vastaa aspiroituja äänteitä, jossa apostrofi erottaa aspiroituneen ja aspiroimattoman lajin.

Phonologinen asema: foneeminen vs. allofoninen

On tärkeää erottaa, onko aspiraatio kielessä foneeminen (eli ero merkityksessä) vai allofoninen (esiintyy tietyissä ympäristöissä ilman merkityseroa). Esimerkkejä:

  • Foneeminen aspiraatio: hindi, thai, kannada ja monet muut kielet — aspiroituneella ja aspiroimattomalla konsonantilla on erillinen fonologinen status.
  • Allofoninen aspiraatio: englanti — aspiroituminen esiintyy säädellysti esimerkiksi sanan alussa, mutta ei erota sanoja toisistaan.

Käytännön huomioita

  • Aspiraatio näkyy fonetiikassa eniten stoppeja ja affrikaatteja vapautettaessa; frikaateilla ilmaräjähdysmuoto voi olla vähäisempi.
  • Kirjoitustavat poikkeavat: jotkin kielten ortografiat eivät merkitse aspiraatiota lainkaan (englanti), toiset merkitsevät sen erillisellä kirjaimella (esim. hindi-/devanagari), ja romanisaatiot voivat käyttää erilaisia keinoja (pinyin vs. Wade–Giles).
  • IPA:n ʰ-merkillä voidaan kuvata myös eri asteista aspiraatiota; puheakustiikassa mitataan usein akustisesti mm. VOT:lla (voice onset time), joka määrää kuinka pitkäksi aikaa vokaalin äänellisyys viivästyy stopin vapautuksen jälkeen — VOT on objektiivinen tapa vertailla aspiraatiota kielten välillä.

Alla olevat aiemmat esimerkit havainnollistavat käytäntöjä: englannin sanan alussa olevat äänettömät stopit ja affrikaatit ovat usein aspiroituja (esim. pick, tick, kick, chick — IPA:ssa /pʰɪk/, /tʰɪk/, /kʰɪk/, /t͡ʃʰɪk/). Toisaalta sanat, joissa /p/ seuraa /s/ (kuten spin), eivät yleensä ole aspiroituja ja niitä ei merkitä ʰ:lla.