Wade–Giles – kiinan translitterointijärjestelmä: selitys ja historia

Wade–Giles – selkeä selitys ja historia kiinan translitterointijärjestelmästä: synty, käyttö, apostrofin merkitys ja sen korvaantuminen Pinyinillä.

Wade-Giles (yksinkertaistettu kiina: 威妥玛拼音 tai 韦氏拼音; perinteinen kiina: 威妥瑪拼音; pinyin: wēituǒmǎ pīnyīn), joskus lyhennettynä Wade, on kiinan kielen kirjaimisto. Se perustuu Pekingissä käytettyyn mandariinin muotoon. Järjestelmän laati Thomas Wade 1800-luvun puolivälissä, ja se kehitettiin edelleen Herbert Gilesin vuonna 1892 julkaistussa kiinan ja englannin sanakirjassa. Wade–Giles oli yksi vaikuttavimmista länsimaissa käytetyistä romanisaatiojärjestelmistä ennen mandariini-pinyinin yleistymistä.

Historia ja leviäminen

Wade-Giles syrjäytti osin aiemmat Nanjing-pohjaiset latinanisointitavat, joita käytettiin 1800-luvun loppuun asti. Se oli tärkein translitterointijärjestelmä englanninkielisessä maailmassa suurimman osan 1900-luvusta, ja sitä käytettiin laajalti tieteellisissä julkaisuissa, sanakirjoissa, lehdistössä ja kartografiassa. Vaikka Kiinan kansantasavallan hyväksymä pinyin on sittemmin tullut kansainväliseksi standardiksi, Wade-Gilesin vaikutus näkyy yhä vanhoissa nimissä ja termeissä.

Keskeiset ominaisuudet

• Aspiraation merkitseminen apostrofilla: Wade-Giles käyttää apostrofia erottamaan aspiroituja (hengittäviä) konsonantteja aspiroimattomista. Esimerkiksi pinyinin ping vastaa Wade-Gilesissa muotoa p'ing, kun taas pinyinin bing kirjoitetaan Wade-Gilesissa ping. Tämä johtuu siitä, että kiinan äännejärjestelmä erottaa ennen kaikkea aspiraation eikä samaan tapaan äänteellisiä loppuisia eroja kuten monissa muissa kielissä.
• Toneista: Alkuperäisissä kielioppikuvauksissa Wade-Gilesissa voidaan merkitä sävyt diakriiteillä tai yläindeksinumeroilla, mutta käytännössä sävymerkinnät jätetään usein pois, erityisesti yleiskielisissä ja populaarijulkaisuissa.
• Erilliset tavut ja yhdysmerkit: Wade-Gilesissa käytetään usein yhdysmerkkejä tavujen erottamiseen (esim. T'ai-pei), mikä erottaa sen tavallisemmin yhteen kirjoitettavasta pinyinistä.

Esimerkkejä ja vaikutus käytäntöön

Apostrofin huomiotta jättäminen on aiheuttanut paljon sekaannusta ei-kiinalaisten ääntämisessä. Monet tunnetut länsimaistuneet muodot ovat peräisin Wade-Gilesista tai sen muuttuneista muodoista, joissa apostrofi ja sävyt on jätetty pois. Esimerkkejä:

• Tao (Wade-Gilesin Tao, pinyinissä Dao)
• tai chi (usein kirjoitettuna tai chi tai taichi, pinyinissä taiji)
• kung fu (perinteinen länsiromaanninen muoto; pinyinissä gongfu)
• Muita esimerkkejä populaarissa käytössä: vanhat nimimuodot kuten Mao Tse-tung vs. pinyininen Mao Zedong, tai Peking vs. Beijing (joihinkin näistä vaikuttivat myös postijärjestelmän romanisointi ja muut vakiintuneet käytännöt).

Kun apostrofeja jätetään huomiotta, syntyvät kirjoitusasut kutsutaan usein bastardisoiduksi Wade-Gilesiksi — muodoiksi, jotka eivät noudata järjestelmän tarkkoja erotteluja ja johtavat helposti väärään ääntämiseen.

Väistyminen ja nykykäyttö

Vaikka Wade-Giles oli pitkään normi länsimaisessa sinologiassa, se on nykyään pääosin korvattu Pinyin-järjestelmällä, joka kehitettiin Kiinan kansantasavallassa ja otettiin laajempaan käyttöön 1900-luvun jälkipuoliskolla. Pinyinin etuina ovat johdonmukaisuus suhteessa mandariinin äännejärjestelmään ja kansainvälinen standardoitavuus. Useimmat kansainväliset organisaatiot, koulut ja lehdet käyttävät nykyään pinyin-romanisointia.

Wade-Giles on kuitenkin edelleen nähtävissä erityisesti historiallisissa lähteissä, vanhoissa kartoissa, vanhoissa teoksissa ja joidenkin henkilö- sekä paikannimien vakiintuneissa muodoissa. Myös Taiwanissa (Kiinan tasavalta) Wade-Giles-vaikutteisia romanisointeja esiintyi laajalti, ja järjestelmä vaikutti pitkään nimien ja paikkojen kirjoitusasuihin. Viimeaikaiset rekisteröinti- ja standardointitoimet ovat kuitenkin vähitellen siirtäneet useimmat viralliset käyttötapaukset Pinyin-pohjaisiin järjestelmiin tai paikallisiin variaatioihin.

Arvio ja kritiikki

Wade-Gilesia kiitetään historiansa ja selkeän erottelun vuoksi (erityisesti aspiraation merkitseminen), mutta sitä on myös kritisoitu sen kompleksisuudesta ja siitä, että monet länsimaalaiset lukijat eivät tunnista tai käytä apostrofeja ja sävymerkintöjä oikein. Tämä on johtanut laajaan epäyhtenäisyyteen romanisoiduissa nimissä ja termeissä.

Yhteenvetona: Wade-Giles on tärkeä osa kiinan kielen romanisaatiokehitystä ja selittää monien vanhojen länsimaisten kiinan-sanojen muotoja. Se on kuitenkin nykyisessä kansainvälisessä käytössä pääosin historiallinen järjestelmä, joka on korvattu pinyinillä, vaikka vaikutus näkyy edelleen kielen vakiintuneissa lainasanoissa ja nimissä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Wade-Giles?

K: Milloin se korvasi muut roomalaistamisjärjestelmät?

K: Miten sitä käytetään nykyään?

K: Mikä ominaisuus Wade-Gilesissa on aspiroitujen konsonanttien merkitsemiseen?

K: Miksi kiinassa ei ole äänteellisiä stop-konsonantteja, frikatiiveja tai affrikaatteja kuten englannissa?

K: Mitä tapahtuu, kun ihmiset, jotka eivät tunne Wade-Gilesin kirjoitusasua, lukevat sanoja, joissa on apostrofi?

Hae kirjaimella