Aura (oire): Neurologinen esioire migreeniin ja epileptiseen kohtaukseen
Aura: ymmärrä neurologiset esioireet ennen migreeniä ja epileptistä kohtausta. Ota selvää oireista, syistä ja hoitovaihtoehdoista — tunnista varhaiset merkit ajoissa.
Auralla tarkoitetaan muutoksia, joita ihmiset näkevät, kuulevat, haistavat, maistavat tai tuntevat ennen epileptistä kohtausta tai ennen migreeniä. Se tulee kreikan kielen sanasta, joka tarkoittaa tuulta. Auran syy liittyy aivojen toimintaan, joten kyseessä on neurologinen tila.
Miten aura ilmenee?
Aura voi ilmetä monin eri tavoin; tyypillisiä oireita ovat:
- näköhäiriöt — esimerkiksi välkettä, sahalaitaisia tai kiertyviä valojuovia (”fortification spectra”), katvealueet (scotoma) tai näkökentän kaventuminen;
- sensoriset oireet — pistelyä, tunnottomuutta tai puutumista yhdellä kehonpuoliskolla;
- kuulo- tai hajuharhat — esimerkiksi äkillinen outo haju (paresthesia, phantosmia);
- kielelliset muutokset — puheen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeus (afasia);
- kognitiiviset ja psyykkiset ilmiöt — déjà vu, epätodellisuuden tunne tai pelon tunteet;
- motoriset oireet — lihasjäykkyyttä tai hetkellinen heikkous (harvinaisempaa migreeniaurassa, yleisempää epileptisessä erityisesti paikallisalkuisessa kohtauksessa).
Auran kesto vaihtelee: migreeniaurassa oireet kehittyvät usein asteittain 5–20 minuutin aikana ja kestävät tavallisesti alle tuntiin. Epileptinen aura on yleensä lyhyempi (sekunneista muutamiin minuutteihin) ja voi edeltää tajunnanmenetystä tai yleistynyttä kohtausta.
Auran taustamekanismit
Migreeniin liittyvän auran katsotaan johtuvan aivojen kuoren läpi etenevästä sähköisen toiminnan muutoksesta, jota kutsutaan cortical spreading depressioniksi (CSD). Tämä aalto aiheuttaa väliaikaisen poikkeavan hermosolujen toiminnan ja verivirtauksen muutoksia, mistä seuraavat auraoireet syntyvät.
Epileptisessä aurassa kyse on paikallisesta epileptisestä purkauksesta tietyllä aivokuoren alueella. Oireet heijastavat kohtauksen aloitusaluetta: esimerkiksi temporaalilohkon ärsytys voi aiheuttaa hajukokemuksia tai tunnekokemuksia, occipitaalilohkon purkaukset aiheuttavat visuaalisia ilmiöitä.
Erotusdiagnostiikka – milloin kyse ei ole aurasta?
Auraa pitää erottaa muista äkillisistä neurologisista oireista, erityisesti aivoverenkierron häiriöistä (iskeeminen tapahtuma/TIA tai aivohalvaus). Erotuskohtia:
- Auran oireet ovat usein positiivisia (esim. valoja, välkettä, outoja tuntemuksia) ja kehittyvät yleensä asteittain. TIA/halvaus aiheuttaa tyypillisemmin negatiivisia oireita (esim. äkillinen voimattomuus tai näkökenttäpuutos) ja oireet alkavat usein nopeasti.
- Jos aura on uusi, pitkittynyt tai siihen liittyy voimakasta toispuolista heikkoutta, kasvohermohalvausta tai puheen vaikeutta, on syytä hakeutua kiireellisesti arvioon.
- Epileptinen aura on usein hyvin stereotypinen potilaalle (samanlainen toistuvasti) ja voi siirtyä nopeasti tajunnanmenetykseen ja kouristuksiin.
Hoito ja turvallisuus
Alla yleisiä toimenpiteitä ja hoitomuotoja, jotka koskevat auraa eri tilanteissa:
- Migreeniaurassa ensisijainen hoito keskittyy migreenin hoitoon: akuutit migreenilääkkeet ja pitkäaikainen estohoito tilanteen vakavuudesta riippuen. Aura itsessään on usein ohimenevä; jotkin hoitomuodot voivat olla tehokkaampia, jos niitä annetaan nopeasti.
- Epileptisessä tilanteessa auraa voidaan pitää paikallisena tietoisuutena säilyttävänä kohtauksena — hoito perustuu taustalla olevaan epilepsialle sopivaan lääkehoitoon ja tarvittaessa epilepsian jatkotutkimuksiin (EEG, aivokuvantaminen).
- Jos aura toimii varoitusmerkkinä yleistyvälle kohtaukselle, potilaan kannattaa pyrkiä turvalliseen asentoon, estää putoamiset ja tarvittaessa soittaa apua.
- Liikenteen turvallisuus: jos aura aiheuttaa näköhäiriöitä tai muita oireita, ajamista tulee välttää kunnes oireet ovat täysin ohi ja lääkäri on arvioinut tilanteen.
Milloin hakeutua lääkäriin
Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:
- aurat ovat uusia tai muuttuvat selvästi aiemmasta;
- aura pitkittyy yli tunnin tai oireet etenevät tai pahenevat;
- auraan liittyy voimakasta toispuolista heikkoutta, puheen vaikeutta, kasvojen roikkumista tai muita merkkejä aivoverenkiertohäiriöstä;
- epileptisiä kohtauksia esiintyy ensimmäistä kertaa tai kohtauksia tulee aiempaa useammin.
Diagnoosi vahvistetaan yleensä oirekuvauksen perusteella ja tarvittaessa täydennetään tutkimuksilla, kuten EEG:llä, aivojen kuvantamisella (CT/MRI) tai neurolääkärin konsultaatioilla. Hoito räätälöidään yksilöllisesti oireiden tyypin, taustataudin ja riskitekijöiden mukaan.
Migreeni
Migreeniä on erilaisia. Noin 15 prosentilla migreenin saaneista ihmisistä on aura. Oireita voivat olla näköhäiriöt, kuten näköhäiriöt lyhytaikaisesti, siksak-viivojen tai kelluvien pisteiden näkeminen, huimaus, korvien soiminen (tinnitus) ja puhevaikeudet. Voi kestää jopa tunti auran alkamisen jälkeen, ennen kuin henkilö alkaa saada migreeniä.
Epileptiset kohtaukset
Monilla epilepsiaa sairastavilla on aura ennen kohtausta. Tämä voi olla hyödyllistä, koska aura voi kertoa henkilölle, että kohtaus on tulossa, ja antaa hänelle aikaa mennä turvalliseen paikkaan. Auran ja kohtauksen välinen aika on yleensä lyhyt (usein sekunneista minuutteihin).
Muut syyt
On muitakin neurologisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa auran kaltaisia oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi aivohalvaukset ja paniikkikohtaukset.
Oireet
- Puhumisvaikeudet
- Huimaus: eräänlainen huimaus, jossa henkilö tuntee, että maailma pyörii tai liikkuu hänen ympärillään tai hänen päässään tuntuu pyörivän tai liikkuvan.
- Skotoomat: sokeat kohdat henkilön näkökyvyssä.
- Tuikkivat skotoomat, joita kutsutaan myös teichopsiaksi: kirkkaiden aaltoilevien viivojen tai välkkyvien valojen muodostaman pisteen näkeminen, joka suurenee ja kasvaa yhdeksi tai useammaksi kaareksi tai kaareksi, jossa on hohtavaa valkoista valoa tai värillisiä välkkyviä valoja.
- Linnoitus: siksak-linjojen näkeminen.
- Näön muutokset
- Fotopsia: valon välähdykset
- Tinnitus: korvien soiminen ääni.
- Lihasheikkous
- Kahdenvälinen kasvokipu: kipu sekä oikealla että vasemmalla puolella kasvoja.
- Kutina ja pistely
- Tunnottomuus: yleensä pistelytuntemuksen jälkeen toisella puolella kehoa esiintyy tunnottomuutta (et voi tuntea juuri mitään tai et tunne lainkaan). Tämä voi tapahtua kädessä, jalassa ja/tai toisella puolella.
- Lihasheikkous: yleensä toisella puolella kehoa.
- Liisa Ihmemaassa -oireyhtymä: Nämä ovat eräänlaisia hallusinaatioita (henkilö näkee jotain, mikä ei ole todellista). Tämäntyyppiset hallusinaatiot voivat saada muut ihmiset tai asiat näyttämään paljon pienemmiltä kuin ne todellisuudessa ovat (mikropsia) tai suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat (makropia).
Huimaus, joka voi olla yksi auraan liittyvistä oireista, tarkoittaa sitä, että henkilö tuntee, että hän tai maailma hänen ympärillään pyörii ja että hän menettää tasapainonsa.
Scotomas
Skotooma (tulee kreikan kielen sanasta skotos, joka tarkoittaa pimeyttä): sokea piste tai heikentyneen näkökyvyn alue, jota ympäröi normaali näkökenttä. Eli: henkilö näkee normaalisti paitsi siellä, missä on skotooma. Skotooma voi vaikuttaa yhteen tai molempiin silmiin. Ne voivat olla joko absoluuttisia, jolloin henkilö ei näe mitään skotooman sisällä, tai suhteellisia, jolloin henkilö näkee jotain skotooman sisällä, mutta tavallista vähemmän.
Negatiivinen skotooma: osittaisen tai täydellisen sokeuden alue. Tavallisesti sitä seuraa tuikea skotooma, mutta negatiivinen skotooma voi olla tuikean skotooman ympäröimä. Negatiivinen skotooma voi olla joko absoluuttinen skotooma, joka voi näyttää tyhjältä pisteeltä, jossa henkilö ei näe valoa, tai suhteellinen skotooma, jossa valoa näkyy jonkin verran, mutta vähemmän kuin normaalisti, ja skotooma voi olla sumea kuin katsoisi paksun muovin läpi. Negatiivisia skotoomia henkilö ei yleensä huomaa, ja ne löydetään silmä- tai silmätutkimuksessa.
Positiivinen skotooma: näköhäiriö tai -este, joka voi näkyä tummana tai mustana pisteenä, tai näköeste voi olla erilaisia muotoja tai viivoja, joiden kirkkaus voi vaihdella eli ne voivat muuttua tummemmiksi ja vaaleammiksi, jolloin se näyttää välkkyvältä valolta.
Linnoitusskotoma (AKA:teichopsia): linnoituksen linjojen näköiset viivat. Viivat voivat olla harmaita tai värillisiä ja kirkkaus voi vaihdella tummemmasta vaaleampaan niin, että ne näyttävät välkkyviltä, jolloin linnoitusskotoomaa voidaan kutsua tuikkivaksi skotoomaksi.
Tuikkiva skotooma: on linnoitusskotoman eteneminen eli kun linnoitusskotomassa näkyvät viivat muuttuvat kirkkaudeltaan nopeasti niin, että ne näyttävät välkkyviltä valoilta. Tämä on yksi yleisimmistä skotoomista, joita henkilö, jolla on migreeni auran kanssa, voi nähdä. Se alkaa yleensä välkkyvien valojen pisteenä henkilön näkökentän keskellä, joka sitten laajenee.
Negatiivinen skotooma
tyhjä piste
Positiivinen skotooma
tumma piste
Vahvistusskotomia
Laajeneva linnoitusskotoma. Se alkaa pienenä pisteenä, kuten vasemmalla ylhäällä näkyy, ja kasvaa sitten suuremmaksi.
Tuikkiva
skotooma
Vasemmalla oleva välkkyvän valon kaari on skotooma. Vahvistusskotoomista voi tulla tuikkivia skotoomia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on aura lääketieteellisessä mielessä?
V: Aura on neurologinen tila, joka viittaa muutoksiin aistimuksissa, kuten näössä, äänessä, hajussa, maussa tai ruumiintuntemuksissa, joita ihmiset voivat kokea ennen epileptistä kohtausta tai migreeniä.
K: Mitä termi "aura" tarkoittaa?
V: Termi "aura" tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa tuulta.
K: Millaisiin tiloihin aura voi liittyä?
V: Aura voi liittyä sekä epileptisiin kohtauksiin että migreeniin.
K: Miten aura liittyy aivoihin?
V: Aura liittyy aivojen toimintaan, joten se on neurologinen tila.
K: Mitkä ovat esimerkkejä auran aikana koetuista havaintomuutoksista?
V: Havaintomuutoksia voivat olla esimerkiksi näköhäiriöt, kuuloharhat, epämiellyttävät hajut tai maut ja oudot kehon tuntemukset.
K: Onko aura yleinen epileptisten kohtausten ja migreenin oire?
V: Kyllä, aura on sekä epileptisten kohtausten että migreenin yleinen oire.
K: Onko auraan saatavilla hoitoja?
V: Auraan ei ole parannuskeinoa, mutta epilepsiaan ja migreeniin on saatavilla hoitoja, joilla oireita voidaan hallita yleisesti.
Etsiä