Atlantin purjekala (Istiophorus albicans) – nopea merikalalaji ja tuntomerkit

Atlantin purjekala (Istiophorus albicans) – nopea merikalalaji: tuntomerkit, elinalueet, saalistustavat ja kiistellyt huippunopeudet Atlantin ja Karibian vesissä.

Atlantin purjekala (Istiophorus albicans) on merikalalaji, joka kuuluu särkikalojen heimoon Istiophoridae. Sitä tavataan Atlantin valtameressä ja Karibianmerellä pinnasta 200 metrin syvyyteen. Sitä ei esiinny laajoilla alueilla Pohjois-Atlantin keskiosassa ja Etelä-Atlantin keskiosassa. Atlantin purjekala on sukua marliinille.

Tunnusmerkit

• Ruumiinmuoto: pitkulainen ja virtaviivainen kroppa, ohuenomainen "vasara"- tai töyhtömäinen keskivartalo, kärjessä pitkä, suora nokka eli "bill".
• Purje: suuri ja korkea selkäevä (purje), jonka kala voi nostaa ja laskea; purje voi olla reunastaan aaltoileva ja usein kuvioitu tai täplikkä.
• Väri: tummansinertävä tai purppurainen selkä ja hopeanhohtoinen vatsa; kiihtyessään saattaa näkyä pystysuuntaisia sinertäviä raitoja.
• Koko: täysikasvuinen yksilö voi tavoittaa parimetrisestä jopa noin 3 metrin kokonaispituuden; paino vaihtelee, mutta suuriakin yksilöitä tavataan.

Nopeus

Atlantin purjekala on tunnettu nopeudestaan. 1920-luvulla tehdyissä testeissä arvioitiin, että purjekala kykeni lyhyisiin spurtteihin jopa 111 kilometrin tuntinopeuteen, mutta näitä vanhoja tuloksia pidetään nykyään liioiteltuina. Useimmat arviot ovat olleet varovaisempia (noin 37–55 km/h). Tuoreempien biomekaanisten tutkimusten perusteella realistinen huippunopeus saattaa olla alle 36 km/h (noin 22 mph), mutta laji on silti yksi merten nopeimmista kaloista lyhyissä purskeissa.

Ravinto ja saalistuskäyttäytyminen

Atlantin purjekala saalistaa pääasiassa koulukaloja ja käyttää sekä purjettaan että nokkaansa saalistustaktiikoissaan: se voi nostaa purjeensa peräänsä vastaan ja kerätä tai säikäyttää koulukaloja, jolloin ne muodostavat tiiviitä parvia, joita purjekala sitten hyödyntää. Laji syö koulukaloja kuten sardiineja, sardelleja ja makrillia, mutta myös äyriäisiä ja pääjalkaisia (kalmareita yms.). Purjen ja nokan yhteiskäyttö sekä nopea nokan sivuttaisliike auttavat erottamaan saaliita parvista.

Elinympäristö ja levinneisyys

Atlantin purjekalaa tavataan lämpimissä ja lauhkeissa vesissä tropiikista subtropiikkiin. Se esiintyy laajalti Atlantin alueella, Karibianmerellä, Meksikonlahdella sekä joidenkin maiden rannikkoalueilla Afrikan ja Amerikan itä- ja länsipuolilla. Yleisimmin se liikkuu pintavesissä mutta voi sukeltaa syvemmälle jopa ~200 metrin syvyyteen. Kuten aiemmin mainittu, laji on harvinaisempi tai loogisesti poissa tietyiltä avoimen valtameren keskeisiltä alueilta.

Lisääntyminen ja elinkaari

Purjekalat lisääntyvät levittämällä sukumunansa avoimeen mereen (pelaginen kutu). Alkio- ja poikasvaiheet tapahtuvat planktonisessa ympäristössä; nuoret kasvavat nopeasti. Lisääntymisbiologia voi vaihdella paikallisesti, ja kutukaudet sijoittuvat yleensä lämpimiin jaksoihin ja aluekohtaisiin oloihin.

Suhde ihmiseen ja kalastus

Atlantin purjekala on arvostettu urheilukalastuskohde sen nopeuden ja taisteluluonteen vuoksi. Monet urheilukalastajat harjoittavat catch-and-release -käytäntöä suojelun vuoksi. Toisaalta purjekaloja joutuu myös sivusaaliiksi pitkänsiimaan ja verkoihin, ja joissain paikallisissa kaupallisissa kalastuksissa niitä kyetään hyödyntämään. Liha on vähärasvaista ja sitä käytetään kulutukseen, mutta purjekala ei ole yhtä laajasti kaupallisesti merkittävä kuin jotkin muut suurkalalajit.

Suojelu ja kestävyys

Yleisesti Atlantin purjekalaa ei pidetä maailmanlaajuisesti kriittisesti uhanalaisena, mutta paikalliset kalastuspainet ja by-catch voivat vaikuttaa kantoihin. Urheilukalastuksessa catch-and-release sekä kansainvälisten kalastusmääräysten ja suojelutoimien noudattaminen auttavat lajien kantojen kestävyyttä. Paikallisia suosituksia ja määräyksiä kannattaa seurata, jos suunnittelee purjekalojen pyyntiä tai niiden läheisyyteen menoa.

Tunnistusvinkit lyhyesti

• Näetkö suuren, pystysuoran "purjeen" selällä? Se on merkittävä tunnusmerkki.
• Onko keho virtaviivainen ja kärjessä pitkä nokka? Purjekalalle tyypillistä.
• Väritys tummansinertävästä purppuraiseen selässä ja hopeanvalkoinen vatsa, mahdolliset sinertävät raidat kiihtyessä.

Atlantin purjekala on mielenkiintoinen ja näyttävä merilaji, jonka käyttäytyminen, nopeus ja muoto ovat tehneet siitä ikonisen lajin urheilu- ja tutkijayhteisöissä. Lisää yksityiskohtia lajin elintavoista ja suojelusta saa paikallisista kalastusviranomaisista ja merentutkimuslähteistä.

Kuvaus

Atlantin purjekala on metallinhohtoinen sininen kala, jolla on suuri purjeen kaltainen selkäevä ja pitkä ja teräväkärkinen, nokkamallinen kuono. Sen yläosa on tumman sinimusta ja kyljet vaaleammat (vastaväritys). Kyljissä on noin kaksikymmentä sinertävää vaakasuoraa viivaaAluspuolet ovat hopeanvalkoiset. Pyrstöevä on voimakkaasti haarautunut. Evät ovat sinimustat, ja selkäevän etupuolella on pieniä mustia täpliä. Peräevien tyvi on vaalea.

Tämän kalan pituus on jopa 3,15 metriä ja suurin julkaistu paino 58,1 kg.

Tutkimuksissa havaittiin, että sardiinikantoja metsästävät purjekalat käyttävät paljon varovaisuutta ja nopeaa viiltelyä tai naputtelua rostrumilla saaliin tilapäiseksi liikuntakyvyttömäksi saattamiseksi ja pienten saaliiden pyydystämisen helpottamiseksi. Nokan on oletettu lisäävän kalan hydrodynaamisia ominaisuuksia ja jopa karkottavan saalistajia. On kuitenkin hyvin dokumentoitu, että purjekala käyttää nokkaansa metsästykseen.

Ernest Hemingway Key Westissä, Floridassa, USA:ssa 1940-luvulla saaliinsa saaneen Atlantin purjekalan kanssa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Atlantin purjekala?

K: Missä Atlantin purjekalaa tavataan?

K: Esiintyykö Atlantin purjekala kaikilla Atlantin valtameren alueilla?

K: Mihin Atlantin purjekala on sukua?

K: Kuinka nopeasti Atlantin purjekala voi uida?

K: Mitä Atlantin purjekala metsästää?

K: Mikä on Atlantin purjekalan syvyysalue?

Hae kirjaimella