Perciformes (ahvenkalat) — yli 7000 lajia ja maailman suurin kalajärjestys
Perciformes (ahvenkalat) — yli 7 000 lajia, maailman suurin kalajärjestys. Tutustu niiden monimuotoisuuteen, evoluutioon ja levinneisyyteen merissä ja makeissa vesissä.
Perciformes on perinteisesti pidetty suurimpana selkärankaisten järjestyksenä: niihin lukeutuu arviolta yli 7 000 lajia, eli noin 40 prosenttia kaikista luisevista kaloista. p151 Nimi Perciformes tarkoittaa kirjaimellisesti „ahvenen kaltaisia“ ja viittaa monien lajien yleiseen ruumiinmuotoon. Ne kuuluvat sädekalojen luokkaan ja esiintyvät lähes kaikissa vesiympäristöissä makeasta meriin, pintavesistä suuriin syvyyksiin.
Ulkonäkö ja rakenne
Perciformes-kalojen ulkonäkö vaihtelee suuresti, mutta useilla lajeilla on yhteisiä piirteitä:
- selkäevä usein jaettu piikilliseen ja pehmeään osaan (spiny + soft dorsal fin),
- suomut suurimmalla osalla ctenoid-tyyppisiä (hammasmaiset reunat) tai cycloid-suomuja,
- vatsan evät (pelvic fins) sijaitsevat usein rinnan alueen alapuolella tai hieman taaempana,
- useilla lajeilla on hyvin kehittynyt lateraaliviiva ja vaihteleva purentarakennetta varten sopiva suun muoto.
Luokittelu ja taksonomia
Perinteinen Perciformes oli erittäin laaja ja sisälsi lukuisia heimoja ja sukuja. Viimeaikaiset molekyylitaksonomiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että perinteinen ryhmä on osittain parafyletinen — osa siihen kuuluneista ryhmistä on siirretty erillisiksi järjestyksiksi tai uudelleen järjestelty. Taksonomiat muuttuvat, kun uutta DNA‑tietoa kertyy, mutta käytännössä termiä Perciformes käytetään yhä laajasti kuvaamaan ahvenkaltaisia sädekalalajeja.
Levinneisyys, ekologia ja elinympäristöt
Perciformes-lajit elävät lähes kaikissa vesiympäristöissä: matalissa rannikkoalueissa, koralliriutoilla, avomerellä, joissa ja järvissä sekä jopa syvänmeren ekosysteemeissä. Monet lajit ovat erityisen runsaita trooppisissa meriympäristöissä, esimerkiksi koralliriutoilla. Ekologisesti ne täyttävät monenlaisia tehtäviä: petoina, planktonin syöjinä, kasvinsyöjinä ja hajottajina. Monet lajit elävät pohjassa (demersaaliset), toiset taas ovat avoimen meren pelagisia tai koralliriutoille erikoistuneita.
Ravitsemus ja lisääntyminen
Ruokavaliot vaihtelevat laajasti: monet perciformes-lajit ovat lihansyöjiä tai opportunistisia saalistajia, mutta joukossa on myös kasvinsyöjiä ja yleissyöjiä. Lisääntymisbiologia on monimuotoista: monet lajit heittävät kelluvia tai pohjaan kiinnittyviä munia, osa harjoittaa pesähoitoa tai poikashoitamista (esim. pesäluolien vartiointi, osalla suunhoito tai „mouthbrooding“). Parittelukäyttäytyminen, sukukäyttäytyminen ja elämänkierto voivat vaihdella suuresti eri heimojen ja lajien välillä.
Historiallinen kehitys
Perciformes-tyyppiset kalat ilmestyivät ja monipuolistuivat ensimmäisen kerran yläkreidikaudella. Fossiiliset havainnot ja molekyylitutkimukset viittaavat siihen, että ryhmä on kokenut laajaa sopeutumista erilaisiin ekologisiin lokeroihin pitkän ajan kuluessa.
Ihminen ja taloudellinen merkitys
Monet Perciformes-lajit ovat tärkeitä kalastukselle, akvakulttuurille ja akvaarioalalle. Tunnettuja kaupallisesti arvokkaita ja yleisiä esimerkkejä ovat tonnikalat, makrillit, groupert ja lukuisat riutta-ahvenet. Useat lajit ovat myös suosittuja akvaariokaloja (esim. enkelikalat, damselfishit). Taloudellinen merkitys ilmenee sekä ruokakalastuksessa että virkistyskalastuksessa.
Uhat ja suojelu
Perciformes-ryhmän lajeja uhkaavat samat tekijät kuin muitakin kaloja: liikakalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen (mukaan lukien koralliriuttojen ja vesistöjen heikentyminen), saastuminen, ilmastonmuutos ja vieraslajien leviäminen. Monia arvokkaita kaupallisia lajeja on ylikalastettu tai niiden populaatiot ovat heikentyneet, minkä vuoksi suojelutoimet, kestävät kalastusmenetelmät ja elinympäristön suojelu ovat tärkeitä.
Tunnettuja ryhmän jäseniä
Joukossa on paljon helposti tunnistettavia ja yleisiä kaloja. Esimerkiksi:
- enkelikalat,
- barrakudat,
- ahvenet (ja muita ahvenkaltaisia),
- blenny,
- särkikalat,
- damselfishit, viilukalat,
- goby,
- grouper,
- remora,
- miekkakalat,
- makrillit,
- pufferfishit,
- laattakalat,
- tonnikalat,
- valkoturskat ja tietenkin ahvenet.
Yhteenvetona: Perciformes edustaa erittäin laajaa ja ekologisesti monimuotoista kalaryhmää, jolla on suuri merkitys sekä luonnon monimuotoisuudelle että ihmisen taloudellisille toiminnoille. Taksonominen luokittelu on kuitenkin dynaaminen, ja ryhmän rajat tarkentuvat jatkuvasti uusien tutkimusten myötä.
Ominaisuudet
Selkä- ja peräevät jakautuvat selkä- ja peräeviin, jotka voivat olla osittain tai kokonaan erillään toisistaan.
Lantion evissä on yleensä yksi selkäranka ja jopa viisi pehmeää sädettä, jotka sijaitsevat epätavallisen pitkälle eteenpäin leuan tai vatsan alla. Suomut ovat yleensä ctenoidisia (karkeareunaisia).
Alkuperäinen ahven Palaeoperca(Palaeoperca proxima)
Taksonomia
Ne on ryhmitelty kuten tekstissä Maailman kalat. Järjestys on luultavasti polyfyyttinen, ja tässä ja muissa teleostijärjestyksissä voi tapahtua muutoksia.
Viimeaikaiset morfologiset ja DNA-sekvenssianalyysit ovat osoittaneet, että useat teleostien korkeamman tason ryhmittymät ovat pikemminkin evolutiivisia luokkia kuin klaadeja. Esimerkkeinä selvästi parafyleettisistä ryhmistä voidaan mainita Perciformes-heimo.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on selkärankaisten suurin järjestys?
V: Selkärankaisten suurin järjestys on Perciformes.
K: Kuinka paljon luisevia kaloja on?
V: Niillä on noin 40 prosenttia kaikista luisevista kaloista.
K: Mitä Perciformes tarkoittaa?
V: Perciformes tarkoittaa ahvenen kaltaisia.
K: Mihin luokkaan ne kuuluvat?
V: Ne kuuluvat sädekalojen luokkaan.
K: Kuinka monta lajia niillä on?
V: Niitä on yli 7 000 lajia.
K: Mikä on Perciformes-heimon kokoluokka?
V: Niillä on kaikista selkärankaisten järjestöistä laajin kokovalikoima, joka ulottuu 7 mm:n Schindleria brevipinguis -lajista 5 metrin Makaira-lajiin.
K: Mitkä ovat joitakin tunnettuja särkikalojen ryhmän jäseniä?
V: Joitakin tämän ryhmän tunnettuja jäseniä ovat enkelikala, barrakuda, ahven, blenny, särkikalat, damsellikalat, viilukalat, pohjakalat, grönkerö, remora, miekkakala, makrilli, puskurikala, kaakelikala, tonnikala, valkoturska ja tietenkin ahvenet.
Etsiä