Atlantin valtameri on maailman toiseksi suurin valtameri. Sen kokonaispinta-ala on noin 106 400 000 neliökilometriä (41 100 000 neliömailia). Se kattaa noin 20 prosenttia maapallon pinnasta. Se on nimetty kreikkalaisen mytologian Atlaksen mukaan. Sen nimi tarkoittaa "Atlaksen merta".

 

Sijainti ja rajat

Atlantti ulottuu Arktiselta alueelta pohjoisessa aina Etelämantereen ympäristöön etelässä. Se jakaa maanosat seuraavasti: lännessä ovat Pohjo– ja Etelä-Amerikka, idässä Eurooppa ja Afrikka. Atlantin alueisiin kuuluvat useat osameret ja niemimaiden väliset käytävät sekä lukuisat saariryhmät, esimerkiksi Grönlanti, Islanti, Brittein saaret ja Karibian saaristo.

Fysikaaliset ominaisuudet

  • Pinta-ala: noin 106 400 000 km².
  • Keskisyvyys: noin 3 600–3 700 metriä.
  • Suurin syvyys: Puerto Ricon syvänne, noin 8 376 metriä.
  • Tilavuus: karkeasti arviolta muutamia satoja miljoonia kuutiokilometrejä (noin 300–320 miljoonaa km³).
  • Keskeinen rakenteellinen piirre: Mid-Atlantic Ridge eli keskiselänne, joka on merenpohjan keskellä kulkeva tuliperäinen pitkä harju ja merkittävä kohta, jossa mannerlaatat erkanevat.

Virrat ja ilmasto

Atlantin valtamerellä kulkee useita voimakkaita merivirtoja, joista tunnetuin on Gulf Stream ja sen jatke North Atlantic Drift. Nämä lämpimät virtaukset siirtävät lämpöä tropiikista kohti pohjoisempia leveysasteita, vaikuttaen muun muassa Länsi-Euroopan lempeämpään ilmastoon. Atlantti on myös osa maailmanlaajuista termohaliinista kiertoa (merivesien lämpö- ja suolapitoisuuseroihin perustuva kierto), jolla on tärkeä rooli globaaleissa ilmasto-olosuhteissa.

Elämä ja ekologia

Atlantin merissä esiintyy laaja kirjo eliölajeja planktonista kilpikalojen ja valaslajien kaltaisiin suuriin nisäkkäisiin. Rannikot ja matalat alueet tarjoavat tärkeitä lisääntymis- ja ravintoalueita monille lajeille. Ekosysteemien monimuotoisuuteen vaikuttavat veden lämpötila, suolapitoisuus, virtaukset ja merenpohjan topografia.

Ihmisen merkitys ja käyttö

  • Atlantti on historiallisesti ollut tärkeä merenkulun reitti: kauppa-, sota- ja tutkimuslaivat yhdistävät Euroopan, Afrikan ja Amerikan satamia.
  • Kalastus on merkittävä elinkeino monille rannikkovaltioille; tietyillä alueilla on kuitenkin esiintynyt ylikalastusta.
  • Merellä sijaitsee öljy- ja kaasukenttiä, erityisesti Pohjois-Atlantin alueella, sekä kasvavaa uusiutuvaa merienergian kiinnostusta (tuuli- ja aaltoenergia).
  • Atlantin pohjan kautta kulkee myös lukuisia tärkeimpiä kansainvälisiä tietoliikennekaapeleita.

Geologinen kehitys

Atlantin synty liittyy miljoonien vuosien tektoniseen laatan liikkeeseen: muinoin yhdysmantereinen Pangea halkesi ja Amerikat erkanivat Euroopasta ja Afrikasta, jolloin syntyi laaja valtameren alue. Keskiselänne on edelleen aktiivinen alue, jossa tapahtuu merenpohjan muodostumista ja seismistä toimintaa.

Historia ja kulttuuri

Atlantilla on ollut keskeinen rooli ihmiskunnan historiassa: se mahdollisti koloniaaliset yhteydet, kansainväliset kauppareitit ja kulttuurien kohtaamiset, kuten 1500–1600-luvuilla alkaneen löytöretkien ja siirtomaakauden ajan vuorovaikutukset. Atlantin ylitykset olivat myös tiede- ja teknologiahistorian käänteentekeviä tapahtumia.

Ympäristöhaasteet

Atlanttia uhkaavat useat ihmistoiminnoista johtuvat paineet:

  • Saastuminen: muovijätteet, kemikaalit ja valumavedet kuormittavat ekosysteemejä.
  • Ilmastonmuutos: meren lämpeneminen, merenpinnan nousu ja happamoituminen vaikuttavat rannikkoyhteisöihin ja meriluontoon.
  • Ylikalastus: tiettyjen kalakantojen ehtyminen muuttaa ravintoverkkoja ja talouksia.
  • Merirakentaminen ja öljyntuotanto: paikallisia ja laajempia vaikutuksia ekosysteemeille.

Monet maat ja kansainväliset järjestöt pyrkivät torjumaan näitä uhkia suojelualuein, sääntelyllä ja tutkimusyhteistyöllä.

Tärkeitä faktoja kootusti

  • Atlantin pinta-ala: noin 106 400 000 km².
  • Katsoo noin 20 % maapallon pinnasta.
  • Keskeinen rooli ilmaston säätelijänä ja kansainvälisessä meriliikenteessä.

Atlantin valtameren monimuotoisuus, dynaamisuus ja globaali merkitys tekevät siitä keskeisen kohteen niin tieteelliselle tutkimukselle kuin kansainväliselle ympäristöpolitiikalle.